Myytin purkua keisariajan lopun utopistista, joka osasi pelata julkisuudessa

Haihattelijaksi leimattu Matti Kurikka (1863–1915) koki seikkailuja ja epäonnistumisia niin politiikassa kuin yksityiselämässä.

Uusi elämäkerrallinen tutkimus Lannistumaton – Matti Kurikan haaveet ja haaksirikot kolmella mantereella tarkastelee Kurikkaa kirjallisena vaikuttajana, poliitikkona ja utopioiden rakentajana. Kirjan nimi kuvaa tapaa, jolla Kurikka toteutti elämänsä loppuun asti ihanteitaan, haki liittoumia, löysi uusia toimintakanavia, vaikka hänet työnnettiin politiikassa syrjään kohut niskassaan.

Tampereen yliopiston historiantutkija Sami Suodenjoki kertoo, että tutkimuksen tavoitteena oli purkaa myyttejä Kurikasta. Tutkijat kartoittivat väitteitä seuraten systemaattisesti, miten käsitys on syntynyt ja mihin lähteisiin tulkinta pohjaa. Monet niistä osoittautuvat kriittisessä tarkastelussa väitteiksi ilman lähdepohjaa.

– Matti Kurikan henkilön kautta näkyvät monet 1800-luvun lopun ja uuden vuosisadan alun kulttuuriset ja yhteiskunnalliset murrokset. Hän on kuin prisma, jonka kautta ajan ilmiöitä voi katsoa ja jossa ne yhdistyvät, sanoo Kokemuksen historian huippuyksikön (HEX) yliopistotutkija Suodenjoki.

Kirja nostaa esille Kurikan elämästä uusia vaiheita, joiden jäljille on päästy kolmelta mantereelta löydettyjen uusien lähdeaineistojen avulla.

Varhainen mediapoliitikko käytti kohuja hyväkseen

Kurikasta voi hyvällä syyllä puhua varhaisena mediapoliitikkona. Hän ajautui toistuvasti kohuihin mutta osasi myös pelata julkisuudessa. Kurikka oli suuren huomion kyllästämä henkilö autonomian ajan loppupuolen Suomen suuriruhtinaskunnassa.

– Kurikka oli uudentyyppinen poliitikko siinä mielessä, että hänestä tuli julkisuuden henkilö. Julkisuus ei rajoittunut vain poliittiseen toimintaan, vaan julkisuudessa kommentoitiin hänen ulkonäköään ja hyvin henkilökohtaisia asioita.

Kurikka teki henkilökohtaisen konkurssin Viipurin Sanomien päätoimittajana ja omistajana. Konkurssi johti myös ensimmäisen avioliiton päättymiseen, sillä vaimon suku omisti osuuksia lehtiyhtiössä. Työmies-lehdestä hän joutui lähtemään tehtyään yhden suurimmista virheistään: Kurikka ei tukenut Suuren adressin lähetystä keisarille Suomen autonomisen aseman loukkauksesta. Kurikka leimattiin teostaan venäläisvallan hännystelijäksi.

Kurikan toinen avioliitto näyttelijä ja laulaja Hanna Räihän kanssa oli ajalla poikkeuksellinen tuomioistuinavioliitto. Teko oli johdonmukainen seuraus Kurikan pitkäaikaisesta kritiikistä kirkollista avioliittoinstituutiota kohtaan. Suodenjoki muistuttaa myös, että perinteistä poikennut avioitumistapa oli myös keino saada huomiota, sillä näin solmittu liitto herätti takuulla näkyvyyttä julkisuudessa. Myös liitto Räihän kanssa päättyi riitaisaan eroon.

– Kurikka käytti itse julkisuutta hyväkseen. Julkinen spektaakkeli toi hänelle poliittista näkyvyyttä. Ristiriitaisuus ja kyky käyttää julkisuutta näkyivät esimerkiksi siitä, että hänestä tuli pilapiirrosten tähti.

Kurikka jatkoi utopiayhteisöjä, vaikka epäonnistui toistuvasti

Aatteellisesti Kurikka on yhdistetty varhaisiin utopiasosialisteihin kuten Robert Oweniin ja Charles Fourieriin. Suodenjoen mukaan Kurikka varmasti olisi ollut tyytyväinen utopisti-leimaan, olkoonkin, että käsitteeseen yhdistetään myös ideoiden maalailu ilman tuloksia. Työväenaate ei jäänyt Kurikalla liikkeen tekstien siteeraamiseksi, vaan hän alkoi panna tarmokkaasti visioitaan täytäntöön.

Parhaiten hänet tunnetaan utopiayhteisöistä. Niistä kuuluisin on Kanadaan perustettu ihanneyhteisö Sointula, jota inkeriläistaustainen Kurikka johti.

Kyseessä oli työväen kommuuni, jossa asuttiin yhdessä ja pyrittiin omavaraiseen viljelyyn.

Sointulaa ennen Kurikka oli toteuttanut Australiassa yhteisökokeilun, jonka hän perusti paettuaan Suomesta Suuren adressin kohua. Elämänsä viimeisinä vuosina hän suunnitteli naisille suunnattua yhteisöä Pohjois-Amerikassa. Mantereelle saapui siirtolaisiksi nuoria suomalaisnaisia, joiden kotoutumisen ongelmia Kurikka seurasi New Yorkin Uutisten toimittajana.

Kurikan utopiakokeilut kuihtuivat toisensa jälkeen taloudellisiin ongelmiin ja riitoihin. Työväenliikkeessä Kurikka oli pahasti sivuraiteella, eikä häntä puolueesta erotettuna muisteltu liikkeen historiaperinteessä suopeasti.

– Sosialismin vastustajille Kurikka osoitti kokeiluillaan, miksi sosialismi ei voi toimia. Sosialisteille Kurikka taas edusti oikeasta linjasta harhautunutta. Kurikkalaisuudesta tuli poliittinen kirosana, kun puolue pelkäsi työväestön lähtevän hänen matkaansa. Hän kuitenkin kuoli ennen 1917–18 tapahtumia eikä siten ryvettynyt niissä, Suodenjoki muistuttaa.

Tekoja uudessa poliittisessa ilmapiirissä – ja pian seuraavaan

Myös Suomessa tehtiin ennen itsenäistymistä muutamia ihanneyhteisökokeiluja osuustoiminnan jatkeena. Kurikka osallistui niihin vähintään opastajana. Toiminnan mahdollistivat yhteiskunnallisten olojen vapautuminen ja poliittisen mielikuvituksen villiintyminen vuoden 1905 suurlakon jälkeen.

– Häntä onkin luonnehdittu aikansa startup-yrittäjäksi, joka siirtyi uuteen projektiin aiemman päätyttyä. Hän oli hyvä laittamaan liikkeelle asioita, mutta hänellä ei ollut pitkäjänteisyyttä hankkeiden vetäjänä. Vastoinkäymisten ilmaannuttua hän siirtyi seuraavaan, Suodenjoki miettii.

Teos nostaa esiin myös Kurikan kirjoittamat näytelmät, jotka käsittelivät ajassaan radikaalisti etnisyyttä, luokkaa ja sukupuolta. Niistä ensimmäiset Kurikka kirjoitti jo 1880-luvulla. Kurikan vastoinkäymisiin suhteutettuna löytyy menestys – näytelmä Viimeinen ponnistus, jonka suosio kantoi hänen kuolemansa yli.

– Näytelmä oli pitkäaikainen menestys, joka toi inkeriläisyyden uudella tavalla suomalaisten tietoisuuteen. Laulunäytelmän suosiota ei haitannut edes Kurikan ristiriitainen maine. Tavallaan Viimeinen ponnistus oli Kurikan harvoja kiistattomia onnistumisia.

Seitsemän teoksen toimittajaa ovat samalla sen kirjoittajia eli historian ja folkloristiikan tutkijoita.

Sami Suodenjoki, Kirsti Salmi-Niklander, Mikko-Olavi Seppälä, Päivi Salmesvuori, Anna Rajavuori, Mikko Pollari ja Anne Heimo (toim.), Lannistumaton – Matti Kurikan haaveet ja haaksirikot kolmella mantereella. SKST 1481. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2022.
https://doi.org/10.21435/skst.1481

Teos on luettavissa myös avoimesti oa.finlit.fi -sivustolla.

SKS:n kirjatiedote (epressi.com)

Haastattelu ja teksti: Mikko Korhonen
Kuva: Museoviraston kuvakokoelmat, lisenssi CC BY 4.0