Hyppää pääsisältöön

Maahanmuuttajien kielitaito ei parane pakkokeinoilla

Julkaistu 11.2.2019
Tampereen yliopisto
Kielentutkija Niina Lilja sanoo, että suomi toisena kielenä -koulutukseen kaivataan jatkuvuutta.

Pakollinen kielikoe ja vastaanottorahan leikkaus eivät auta parantamaan maahanmuuttajien suomen kielen taitoa.

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan ehdottamat kielikoulutuksen pakkokeinot eivät saa tukea yliopistonlehtori Niina Liljalta, joka tutkii Tampereen yliopistossa suomen opetusta toisena kielenä.

– En vastusta kielikoetta mutta en usko, että kokeen ottaminen pakolliseksi on keino saada koulutusta laadullisesti paremmaksi, Lilja sanoo.

Yksi syy huonoihin oppimistuloksiin on Liljan mukaan siinä, että kielenopetuksen kilpailutus rikkoo koulutuksen jatkuvuuden. Kilpailutuksen voivat voittaa esimerkiksi yritykset, joilla ei ole kokemusta alalta. Kun työt siirtyvät yrityksestä toiseen, eivät opettajat voi kehittää työtään pitkäjänteisesti.

Lilja johtaa tutkimushanketta arkielämän kielenkäyttötilanteista ja siitä, miten suomea voisi oppia työn ohessa esimerkiksi rakennustyömaalla.

Vain kolmannes pääsee kielitavoitteeseen

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan mukaan vain vajaat 35 prosenttia kielikoulutukseen osallistuneista maahanmuuttajista saavutti tavoitekielitason vuosina 2013–2016.

Niina Lilja uskoo, että tieto kieliopetuksen huonoista tuloksista voi pitää paikkaansa. Hän huomauttaa kuitenkin, että arviointi on vaikeaa sen vuoksi, että koulutukseen osallistujien lähtötaso on entistäkin vaihtelevampi.

– Nykyään maahanmuuttajissa on paljon luku- ja kirjoitustaidottomia, jotka ovat täysin vailla mitään koulutusta. Sellaisella ihmisellä on aika pitkä matka päästä tasolle B1. Se on tavallaan kohtuuton vaatimuskin.

Suomen huonot kielenopetuksen tulokset ovat herättäneet kansainvälistä huomiota. Viime syksynä ilmestynyt OECD-raporttikin huomautti suomen heikoista tuloksista.

Onko suomen kieli vaikea oppia?

– Ei ole mitään kielitieteellisiä syitä ajatella niin, että suomi olisi erityisen vaikea kieli, mutta onhan suomi erilainen kieli kuin monet muut niille ihmisille, jotka tänne tulevat.

Englantia osaaville ruotsi voi olla suomea helpompi oppia, koska ruotsi ja englanti ovat rakenteellisesti lähempänä toisiaan kuin suomi ja englanti. Tämä ei kuitenkaan ole todiste suomen vaikeudesta vaan siitä, että suomi on erilainen kieli.

Kilpailutus tuottaa huonoja tuloksia

Maahanmuuttajien kielikoulutuksessa on rakenteellisia syitä, joiden seurauksena oppimistulokset ovat huonoja. Niina Lilja nimeää kielikoulutuksen kilpailutuksen yhdeksi keskeiseksi syyksi.

Työ- ja elinkeinoministeriö kilpailuttaa kielikoulutuksen noin joka toinen vuosi. Hinta on valinnassa tärkeä kriteeri.

– Kilpailuja ei aina voita sellainen koulutusta tarjoava yritys tai koulutuskeskus, joka on tehnyt tätä työtä pitkään ja jossa on osaavia opettajia. Kilpailutuksen voi voittaa yritys, joka yhtäkkiä hankkii opettajat, jotka eivät aina ole myöskään päteviä, Lilja sanoo.

Ovatko ne huijarifirmoja?

– En halua siihen ottaa kantaa. Tunnen Tampereella opettajia melkein näistä kaikista firmoista. Opettajat ovat hyviä, mutta heidän työehdoissaan voi olla ongelmia. Työsopimukset tehdään aina määräaikaisiksi, ja ne menevät katkolle, kun tulee loma tai koulutus loppuu. Eihän se kannusta pitkäaikaiseen kehittämiseen, mitä tässä tarvittaisiin. Tämä rakenteellinen asia näkyy noissa tuloksissa.

Suomen kielen lautakunta toi jo vuonna 2017 esiin huolensa kotouttamiskoulutuksen laadusta ja totesi, ettei tällaisen palvelun järjestäminen tarjouskilpailulla ole enää toimiva ratkaisu. Lautakunta esitti, että vastuu koulutuksen järjestämisestä olisi työ- ja elinkeinoministeriön sijasta opetus- ja kulttuuriministeriöllä, jolla on opetuksen ja sen laadun varmistamiseen liittyvää osaamista.

Lilja toivoo, että tästä ehdotuksesta käytäisiin keskustelua nyt, kun laatuongelma on taas noussut esille.

– Jos ei aina kilpailutettaisi, niin se voisi edesauttaa myös sitä, että opettajat olisivat päteviä ja pystyisivät pitkäjänteisesti kehittämään työtään.

Rakennustyömaalle kieltä oppimaan

Eduskunnan tarkastusvaliokunta kantaa huolta kielenopetuksen lisäksi maahanmuuttajien työllistymisestä. Niina Liljan johtama Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa -tutkimushanke liittyy työllistymiseen siten, että siinä tutkitaan arkielämän kielenkäyttötilanteita.

Liljan tutkimusryhmä pääsi aikuiskoulutuskeskuksen rakennustyömaalle taltioimaan aitoa työympäristöä. Aineiston pohjalta syntyi tutkimusartikkeli otsikolla ”Kulmarautoja ja ruuvikoneita”. Lisää tutkimusta on aiheesta tulossa.

– Tutkimuksellisesti rakennustyömaa on vähän vaarallinen paikka, mutta kun oli tarpeeksi suojavarusteita, niin saimme olla siellä videokuvaamassa. Haluamme tutkia sitä, mitä niissä tilanteissa oikeasti tapahtuu, ei pelkästään sitä, mitä ihmiset ajattelevat.

Yllätyksiäkin tutkijoille tuli rakennustyömaalla, koska ei tällaisia kielenkäyttötilanteita ole aiemmin tutkittu juuri lainkaan. Kysymys ei ole vain siitä, millaista sanastoa työkalujen nimissä käytetään vaan siitä, millaisiin tarkoituksiin työmaalla kieltä käytetään.

– Luokkahuoneessa opitaan tekemään asiat tarpeettoman kohteliaasti niin, että ”voisitko antaa minulle vatupassin”. Ei sitä raksalla välttämättä tällä tavalla pyydetä, Lilja sanoo.

Rakennustyömaan ympäristö ja tarvikkeet auttavat kielen ymmärtämistä. Työtilanteessa ihmiset oppivat toimimaan ja ymmärtämään toisiaan, koska materiaalinen ympäristö tukee oppimista.

Kun rakentaa talon, oppii myös kieltä

Kaikissa Pohjoismaissa on samanlainen suuntaus siihen, että kotouttamiskoulutuksessa pitää opettaa enemmän työelämälähtöistä kieltä ja sitoa opetus ammatilliseen kielitaitoon.

Suomessa kotouttamiskoulutus kestää vuoden. Ensimmäiset puoli vuotta on peruskielitaidon opetusta ja seuraavat puoli vuotta työelämään suuntautuvaa kielenopetusta.

Osallistujat valitsevat, haluavatko he erikoistua vaikkapa sosiaali- ja terveysalalle, palvelualoille, rakennusalalle tai jollekin teknologia-alalle.

Liljan mukaan opettajille tulee haasteita siitä, etteivät he voi tietää, millaista suomea vaikkapa rakennuksilla puhutaan. Juuri siksi Liljan tutkimusryhmä lähtikin tutkimaan rakennusalan kielenkäyttöä.

– Me olemme nyt menneet katsomaan ja seuraamaan, miten rakennuksilla puhutaan suomea, missä tilanteissa kieltä tarvitaan ja onko mahdollista, että siinä samalla, kun rakennat taloa, niin voi myös oppia kieltä.

Sosiaali- ja terveysalaa on tutkittu paljon enemmän kuin esimerkiksi rakennusalaa, koska maahanmuuttajataustaisia lääkäreitä ja hoitajia on ollut Suomessa jo pitkään.

Jokainen ihminen on kielenopettaja

Niina Lilja toivoo, että suomalaiset oppisivat kuulemaan monin eri tavoin puhuttua suomen kieltä. Murtaen puhuttu suomi herättää usein outoa vieroksuntaa.

– Suomalaiset ovat hanakoita puhumaan englantia ihmiselle, joka ei osaa kunnolla meidän kieltämme. Sama tilanne on muissakin Pohjoismaissa. Kielenoppijalle tämä on huono asia, koska moni heistä haluaa oppia suomea eivätkä kaikki edes osaa englantia. Näissä tilanteissa kannattaisi puhua suomea. Jokainen ihminen on tietyllä tavalla kielenopettaja, Lilja sanoo.

Suomalainen kielenopetus ei enää ole juuttunut pelkkään kielioppisääntöjen pänttäämiseen. Liljan mukaan tärkeänä pidetään nyt kielenkäyttötilanteiden oppimista. Kielen rakenteet ja sanasto kasvavat sitä kautta.

– Ei lähdetä tankkaaman sitä partitiivia vaan lähdetään siitä, miten pyydän kioskilla sen mitä haluan ostaa. Partitiivi tulee sitten siinä lomassa käytännön kautta.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall

Lue myös:

Arjen vuorovaikutusta muotoilemassa

Kulmarautoja ja ruuvikoneita – millaisia mahdollisuuksia suomen kielen oppimiseen tarjoutuu rakennusalan työtehtävissä?

Tarkastusvaliokunta haluaa kotouttamiseen isoja muutoksia: työelämäyhteyksiä, nopeutta ja velvoittavuutta lisää