Kurssi lausui Eurooppaan mietteet turvallisuudesta
Englanniksi luennoidulla European security -kurssilla opetti kuluneella periodilla tutkimusjohtaja Hanna Ojanen. Maailman tilanteen huolestuttaessa työskentelytapa tarjosi Ojasen mukaan paitsi tietoa ja teoriaa myös konkreettista tekemistä, joka yhdistelmänä ei jätä ihmistä hämmennyksen varaan Euroopan turvallisuudesta. White Paper kiinnitti kurssia suoraan Euroopan ajankohtaiseen tilanteeseen.
Kurssilla ennätettiin pohjustaa ymmärrystä Euroopan turvallisuudesta hieman ennen kuin Komission laatima valkoinen kirja julkaistiin. Ojanen pitää valkoista kirjaa konkreettisempana kuin aiemmin on nähty EU:n yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Euroopan komission valkoiset kirjat ovat asiakirjoja, jotka sisältävät ehdotuksia Euroopan unionin toimintaan. (Ks. Joint White Paper for European Defence Readiness 2030).
White Paper listaa puutteet puolustusvalmiudessa ja esittää, mistä lähteistä löytyisi rahoitusta puolustukseen. Paperi kannustaa yhteisiin puolustushankintoihin ja miettii sotilaallista liikkuvuutta, kun kukin jäsenmaa vastaa omasta puolustuksestaan. Strategiaulottuvuutta asiakirjassa osoittaa pohdinta kumppanuuksista.
– Paperi toteaa, että jäsenvaltiot vastaavat jatkossakin omista asevoimistaan. Siinä avataan kuitenkin selkeitä näkymiä tulevaisuuteen, alkaen rahoituksesta ja puolustusteollisesta yhteistyöstä. Sisämarkkinat antavat Unionille lisäkeinoja, Ojanen toteaa.
Ensi alkuun on tärkeää jatkaa Ukrainan tukemista. Vuoteen 2030 mennessä voi myös päätöksenteko Euroopan unionin puolustus- ja turvallisuuspolitiikassa kehittyä.
Ymmärrys turvallisuudesta monipuolistui
Opiskelijat kertoivat kurssin avartaneen ajattelua Euroopan turvallisuudesta, sillä se tarjosi välineitä kansainvälisten järjestöjen roolin ymmärtämiseen. Kurssilla analysoitiin EU:n ja Naton rooleja tarkastelemalla nykyistä turvallisuustilannetta.
Konsensusmenettely huokui diplomatiaa, kun yhteistä säveltä haettiin kurssin päätöskerralla. Opiskelijat ottivat kantaa kannanoton muotoiluihin, kuten siihen, kuinka turvallisuusuhka määritellään. Oranssi lappu merkitsi lämmintä eli hyväksyntää, kun taas sininen kylmää eli kielteistä kantaa. Mielipiteen ilmaisua täydensi opiskelijan antama perustelu kannalleen.
White Paperin pohjalta tehty kannanotto muovasi ilmiötä entistä ajankohtaisemmaksi.
– Tuskin olisin tiennyt White Paperin julkaisusta ilman kurssia. Kun sen lukee yksin, sisältö välittyy tietyllä tapaa ylhäältä annettuna, mutta kun luemme ryhmässä, herää myös kritisoitavaa. Alkuun saattaa vastata intuitiolla, mutta keskustelussa näkemys voi muuttua, sanoi journalistiopiskelija Pinja Jalkanen.
Italiainen vaihto-opiskelija Jacopo Stefani koki saaneensa syvempää ymmärrystä Euroopan turvallisuudesta. Hän muistutti, että turvallisuusuhat nähdään silti eri tavoin jäsenvaltioiden kesken. Stefani tykkäsi konsensusmenettelystä äänestyksineen.
– Kaikilla oli mahdollisuus ilmaista mielipiteensä. Se vaatii tietysti rohkeutta, mutta työskentely oli turvallista kaikille, hän kertoi.
Tutkimusjohtaja Hanna Ojanen lähetti kannanoton kurssin jälkeen EU:n komissiolle.
– Konsensusmenetelmä on peräisin Kirkkojen maailmanneuvostolta. Tärkeintä on kuulluksi tulemisen tunne. Meillä oli myös aikatavoite kirjeen teossa, eli valmiiksi kurssin päätteeksi. Opimme eniten siitä, miten saamme asioita yhdessä aikaan, Ojanen sanoo.
Oskar Larsen ja Jaakko Lindgren pitivät White Paperin julkaisua kurssin aikana oivallisena. Laajemmin ahaa-elämyksenä välittyi, kuinka moniulotteinen kysymys turvallisuus on. Kaksikko oppi yhteisen kannan muodostamisesta.
– Kun saavutamme konsensusmallilla enemmistön, voimme edetä. Kaikki saavat silti nostaa asioita keskusteluun. Monelle on varmasti opettavaista, ettei prosessia voi jarruttaa loputtomiin, Larsen sanoi.
Opiskelijat uskovat kurssin antaneen pontta myös työelämään.
– Harva meistä tekee työelämässä yksin, vaan esimerkiksi julkilausumia laaditaan ryhmässä. Siksi tarvitaan konsensusta, Lindgren totesi.
– Toivon, että työelämässäkin tulee kuunneltu olo ja pääsee vaikuttamaan työn tulokseen, Larsen täydensi.
Asiantuntijataitoja ja pystyvyyden kokemusta epävarmuuteen
Toisena kurssin opettajana toimi väitöskirjatutkija Aleksi Kivimaa ja kurssilla avusti kansainvälisen politiikan maisteriopiskelija Maria Rossi.
Kivimaa ja Rossi korostavat päämäärätietoista lukutapaa asiantuntijataitona. Tällöin paikannetaan käsiteltävän asian kannalta relevanttia sisältöä. Kurssilaisille komission teksti oli rajattu lukemisto, johon keskityttiin. Lisäksi tarkoituksena oli pohtia tekstilajin piirteitä.
– Se, ettei täydy ottaa kantaa kaikkiin puoliin, helpottaa päätöksentekoa. Tavoitteena on ns. minäpystyvyyden tunne, mikä voi olla toivon luomistakin. Ideana on kehittää epävarmuuden sietokykyä altistumatta liikaa epävarmuudelle. Pyrimme antamaan siihen työkaluja, Kivimaa kertoo.
– Meillä oli hyvin konkreettinen paperi, joka sisältää linjauksia tulevaisuuteen. On tärkeää, että erilaiset tekstilajit tulevat tutuiksi politiikan asiantuntijoille, Rossi sanoo.
Oppimistapahtumana yhteisen kannan hakeminen havainnollisti ryhmädynamiikkaa. Opettajien tehtävänä oli tarjota tukea, mikäli työskentelyssä esiintyisi kitkaa.
– Yhteisen kannanoton laadinta aikapaineessa on ensiaskelia siihen, että saa kokemuksen onnistumisesta. Kun pystyvyyden tunnetta tuetaan, on mahdollista onnistua hankalammissakin tilanteissa, Rossi pohtii.
Kivimaa muistuttaa, että asiantuntijatehtävissä kuuluu tiivistää ja yksinkertaistaa monimutkaisia asioita lyhyessä ajassa tavalla, joka ei kuitenkaan ole perusteetonta ja/tai harhaanjohtavaa. Turvallisuutta myös määritellään jatkuvasti uudelleen, ja taustalla vaikuttaa niin sanottu turvallistamisen logiikka.
– Monessa asiassa on löydettävissä turvallisuuskysymyksiä. Se voi olla hyvä asia tunnistettaessa itsestäänselvyyksinä pidettyjen aiheiden yhteyksiä esimerkiksi henkien suojeluun, ajatellaan vaikka elintarviketurvallisuutta. Turvallistamisen valtaa voidaan käyttää väärinkin. Samalla kun asia määritellään turvallisuuskysymykseksi, nostetaan sitä ikään kuin tärkeysjärjestyksessä muiden asioiden ohitse.
– Siksi on tärkeä korostaa vastuukysymyksiä ja harkintaa erityisesti tulevilla asiantuntijoilla, joiden rakenteellinen asema tiivistäjinä ja yksinkertaistajina mahdollistaa erilaisia aiheiden merkittävyyden määrittämistä usein suhteellisen yksipuoleisesti, Kivimaa avaa.
Maria Rossi toimi tutkimusavustajana harjoittelussa kansainvälisen politiikan opintosuunnassa johtamisen ja talouden tiedekunnassa. Euroopan turvallisuus -kurssilla hänen työtehtäviinsä kuului muun muassa opintojakson opetusmateriaalien koostamista ja ohjausta. Rossilla on edessään pro gradun laadinta, ja hän haaveilee jatko-opinnoista.
Aleksi Kivimaa on väitöskirjatutkija kansainvälisen politiikan alalla. Väitöskirja käsittelee kognitiivista huoltovarmuutta ja sen kehittämistä.
– Näen kognitiivisen huoltovarmuuden muun muassa laadukkaan ja eheän tiedonkäsittelyn ja päätöksenteon edellytysten luomisena ja takaamisena vihamielisissäkin tietoympäristöissä, kuten erilaisten manipulointien kohteena oltaessa. Aihepiiri on läheistä sukua esimerkiksi informaatiovaikuttamisen kanssa, mutta se keskittyy enemmän ihmisten tietosuhteisiin kuin tietosisältöihin.
Kivimaa näkee kurssilla yhteyden tutkimusteemaansa, sillä alituinen epävarmuus muun muassa heikentää ihmisten kykyä tiedonkäsittelyyn ja päätöksentekoon. Kun lisätään toimijuuden kykyjä – kurssilla tiedon, toiminnan ja taitojen avulla ja niissä onnistuen – voi kyky käsitellä maailmaa parantua.
– Tavoitteena oli löytää ’sweet spotit’ kurssilla. Työskentelyn pitää olla tarpeeksi haastavaa, muttei liikaa, jottei se halvaannuta toimintakykyä, Rossi sanoo.
Kirjoittaja: Mikko Korhonen
