Luonto osaksi työtä, opiskelua ja opetusta: Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia hyvinvointiin ja jaksamiseen

Vuosittaista Luontotyöpäiväviikkoa vietetään 18.–22. toukokuuta, jolloin kannustetaan tuomaan luonto osaksi työtä. Lisäksi Suomessa on juuri käynnistynyt kymmenvuotinen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima Terveyttä luonnosta -ohjelma, joka pyrkii lisäämään terveyttä ja hyvinvointia vahvistamalla luontoaltistusta muun muassa ihmisten arjessa.

Voiko luonto toimia vastavoimana kuormitukselle ja yksinäisyydelle?

TAMKissa opiskelijoiden keskeytykset ja hyvinvointihaasteet ovat olleet huolenaiheina. Niiden ehkäisemiseen ja henkilöstönkin hyvinvoinnin kasvattamiseen haetaan tukea arjen ratkaisuista, kuten alkuvuodesta lanseerattu tunti työajasta liikuntaan -konsepti osoittaa.

Luonnon vaikutuksiin mielenterveydelle pureuduttiin vuonna 2024 päättyneessä Metsäresepti-hankkeessa. Hanke syntyi aidosta huolesta opintonsa keskeyttävien opiskelijoiden kasvavasta määrästä ja opinto-ohjaajien vuosittaisista palautteista, joista kävi ilmi se, että yhä useammalla opiskelijalla on mielenterveysongelmia, syrjäytymisvaaraa tai jopa vakavampaa syrjäytymistä.

Hankkeessa tutkittiin sitä, voisiko opiskelijoiden ahdistuneisuuteen, yksinäisyyteen ja mielenterveysongelmiin vaikuttaa ennaltaehkäisevästi hyödyntämällä Suomen luontoa ja erityisesti metsää. 

– Konkreettisena tarkoituksena oli se, että opiskelijat löytäisivät luonnon ja metsän hyvinvointia edistävät mahdollisuudet, osaisivat hyödyntää niitä opintojensa aikana ja myös siirryttyään työelämään. Hanke tuottaisi siten myös yhteiskunnallista hyötyä, kertoo hankkeen projektipäällikkö ja nykyisin eläkkeestään nauttiva Tampereen ammattikorkeakoulun yliopettaja Ulla Häggblom.

Sosiaali- ja terveysalan tuntiopettajaa, terveyden edistämisen ylemmän tutkinto-ohjelman tutoropettajaa Anni Poltinora-Salosta teemassa kiinnostaa erityisesti se, että luonnon hyvinvointivaikutuksissa yhdistyvät tutkimustieto, käytännön arki ja tulevaisuuden sote-osaaminen. 

TAMKissa on hyvä mahdollisuus tuoda luonto osaksi opetusta, kehittämistä ja työelämäyhteistyötä. Haluan nostaa teemaa täällä esiin juuri nyt, koska luonnon hyvinvointivaikutukset kytkeytyvät vahvasti sekä opiskelijoiden jaksamiseen että tulevaisuuden sosiaali- ja terveysalan osaamiseen

Anni Poltinora-Salonen

Sekä Poltinora-Salonen että Häggblom miettivät sitä, miten luontoa voisi tuoda lähemmäksi nykyajan digitaaliseen ja rakennettuun ympäristöön keskittyvää elämää. Molemmat näkevät, että työpaikan tai opintojen kautta tuleva kannustus ajan viettämiseen luonnossa voi toimia alkusysäyksenä oman luontosuhteen vahvistamiselle ja toimia muutoksen käynnistäjänä.

Poltinora-Salonen nostaa esille luontovideon tai luontoäänimaiseman soittamisen opiskelun taustalla. Luontoelementtien tuominen opetukseen ja opiskeluun voisi hänen mukaansa toimia erityisesti hieman luonnosta vieraantuneille sillanrakentajana siihen, että lähdetään oikeaan luontoon ja lisätään luontokontaktia. 

Hän näkee myös opiskelijoiden luontosuhteen vahvistamisella olevan vaikutusta heidän tulevaisuudenuskoonsa ja tahtoonsa taistella luonnon, kestävän yhteiskunnan ja planetaarisen hyvinvoinnin puolesta. 

Myös Häggblom uskoo, että mikäli opiskelijat pääsevät luontoon osana opintoja, voivat he saada kipinän olla luonnossa myös omatoimisesti. Tällä voi olla merkittävä vaikutus heidän mielenterveyteensä ja opinnoissa jaksamiseen. Siksi Häggblom pitää tärkeänä sitä, että useammat opettajat uskaltaisivat rohkeasti tarttua luonnon hyödyntämiseen opetuksessa eri menetelmin.

Opettajat muutoksen mahdollistajina

Metsäresepti-hankkeen aikana luotiin toimintamalli, jonka tavoitteena on tuoda luontokokemuksia osaksi opiskelijoiden opintoja ja arkea ja sitä kautta parantaa opiskeluviihtyvyyttä, opintojen etenemistä ja opiskelijoiden pysyvää luontosuhdetta. 

Toimintamallista löytyy erilaisia tapoja tuoda luonto osaksi opetusta sekä konkreettisia vinkkejä toteutukseen. Toimintamalliin on myös sisällytetty valmiita materiaaleja opettajille sekä vuosikello, josta löytyy neuvoja siihen, miten luontoa ja Metsäreseptin toimintamallia voidaan parhaiten hyödyntää ympäri vuoden. 

Hankkeeseen osallistunut TAMKin musiikin opettaja sävelsi lisäksi eri vuodenajoille omat luontovideot, jotka löytyvät hankkeen verkkosivuilta. Häggblom toivoisi, että opettajat muistaisivat toimintamallin olemassaolon ja toisivat sitä enemmän opetukseen: 

Ajatellaanpa vaikuttavuutta. Jos jokainen opettaja sisällyttäisi edes yhdellä opintojaksollaan luontokokemuksen vuoden aikana mukaan, niin se tavoittaisi todella suuren volyymin opiskelijoita vuosittain. Opiskelijalla kun on useita opettajia vuoden aikana ja jos jokainen näistä opettajista vie kerran luontoon oman opintojaksonsa aikana, niin opiskelijalla saattaa olla kymmenenkin eri luontokertaa vuodessa.

Ulla Häggblom

Häggblom painottaa, että olisi tärkeää löytää yhteisöstä ne opettajat, jotka ovat aidosti kiinnostuneita luonnon tuomisesta mukaan opetukseen ja osallistaa heitä ideoimaan uusia toimintatapoja. Luonnon tuominen opetukseen saattaa epäilyttää, jopa pelottaakin, mutta mitä enemmän asiaa viedään käytäntöön, sitä laajemmin se tavoittaa uusia, asiasta kiinnostuneita opettamisen ammattilaisia.

– Nykyään kun tietoa on helposti saatavilla internetistä, opettajia tarvitaan ohjaamaan sitä, mistä tieto löytyy ja kuinka sitä sisäistetään. Miksi opetustilassa pitäisi olla neljä seinää? Mielestäni on ennemminkin kyse siitä, halutaanko totuttuihin tapoihin tehdä muutos. Jotta luonto saadaan osaksi opintoja, tarvitsee toteuttamiseen kuitenkin sitoutua. 

Häggblom nostaa esille myös Metsäresepti-hankkeesta alkunsa saaneen Mesikerhon ja toivoo, että opettajat ohjaisivat aktiivisesti opiskelijoita kerhon pariin. Mesikerho on kaikille opiskelijoille avoin koulutusalasta riippumatta ja se madaltaa kynnystä lähteä luontoon ja metsään järjestämällä yhteisiä retkiä jäsenilleen. Mesikerhossa toteutuvat niin luonnon kuin yhteisöllisyyden positiiviset vaikutukset opiskelijan hyvinvointiin.

Poltinora-Salonen pohtii myös sitä, että opettajille on vastuu tunnistaa erilaisia hyvinvointia tukevia ympäristöjä ja toimintatapoja: 

– Luonto voi olla yksi niistä, ja siksi sen paikkaa korkeakouluyhteisössä kannattaa tarkastella tietoisemmin.

Luonto osaksi työpäivää – pienillä teoilla mukaan

Luonnossa vietetyn ajan ei tarvitse olla pois työ- tai opiskeluajasta, vaan Poltinora-Salonen kannustaa miettimään, miten luontoa voisi integroida opetukseen, oman työn tekemiseen tai taukoihin päivän aikana. Tällä tavalla kaikkien hyvinvointi voisi lisääntyä yhteisössä. 

– Tärkein asia on se, että madalletaan kynnystä kokeilla luonnossa opiskelua tai työntekoa ja tärkeää olisi myös johdon ja esimiehen tuki siihen, että tämä on ihan ok. Varsinkin juuri luontotyöpäiväviikolla kannustan kokeilemaan erilaista toimintatapaa.

Poltinora-Salonen korostaa sitä, että osallistua voi pienilläkin teoilla. 

– Luontotyöpäiväviikkoon osallistumisen ei tarvitse olla iso projekti. Se voi olla kävelypalaveri tai tauko ulkona, etätyöläisellä esimerkiksi työpäivän aloittaminen pienellä lähiluontokävelyllä tai työnteon siirtäminen parvekkeelle tai terassille.

Häggblom kertoo, että Metsäresepti-hankkeessa syntyi TAMKin sisäpihalla sijaitseva Metsälämpäre-luontotila, jossa on pöllit istumista varten. Jos on tarkkana, huomaa, että metsän puun kommunikoivat siellä olevalle.

Luonnosta voi saada hyötyä keskittymisvaikeuksiin ja sillä on rauhoittava vaikutus, mikä voi vaikuttaa positiivisesti esimeriksi ryhmädynamiikkaan. Kun kehomme rentoutuvat ulkona, voi vuorovaikutus muidenkin kanssa muuttua luontevammaksi ja työ- tai opiskelupäivän kuormitus vähentyä. 

Luonnossa vietetty aika voi tuoda ryhmään rauhaa, läsnäoloa ja paremman vireystilan. Istumatyöläiselle voi pienikin tauko luonnossa kävellen muuttaa koko työpäivän ja mieltä askarruttaneet ajatukset ratketa. Keholliset ja mieleen liittyvät jumit voivat helpottua jo pienenkin luonnossa vietetyn hetken seurauksena.

TAMK edelläkävijäksi luonnon opetuksessa hyödyntämisessä?

Sekä Ulla Häggblom että Anni Poltinora-Salonen pitävät Suomen luontoa suurena hyödyntämättömänä voimavarana, joka on aina lähellämme. Häggblom kutsuu metsäämme leikkimielisesti ”Suomen suurimmaksi terveyskeskukseksi” ja pohtii, voisiko luonnon ja metsän hyödyntämistä hyvinvoinnin edistämiseen ja mielenterveysongelmien ehkäisemiseen kehittää edelleen konseptiksi, jota voisi viedä Suomen ulkopuolellekin. 

– Suomalainen tapa olla metsässä osana koulutusta voisi olla ihan uusi mullistavakin juttu. Kuka on sanonut, että teoria menee paremmin päähän neljän seinän sisällä kuin ulkona istuessa? TAMKissa voitaisiin olla edelläkävijöitä siinä, miten luonto tuodaan osaksi arkipäivää opetuksessa. 

Häggblom pohtii myös sitä, voisiko TAMK olla edelläkävijä siinä, että kampukselle tullessa ensimmäinen kokemus olisi kokonaisvaltainen luontokokemus: sisäänkäynnillä olisi metsäisiä elementtejä, jopa metsän tuoksuja ja tuntua. 

Poltinora-Salonen toivoisi, että 10–15 vuoden päästä luonto ei olisi enää opetuksessa ja työhyvinvoinnissa niin sanotusti ”kiva lisä”, vaan olisi tärkeä osa korkeakouluyhteisön toimintaa. 

–  Nyt pitäisi aktiivisesti selvittää, miten luontoa saataisiin vietyä esimeriksi koulutuksiin ja miten ammattilaisten osaamista tästä asiasta saataisiin lisättyä.  Terveyttä luonnosta -ohjelmassa tätä jo tehdään kyselyiden avulla. Miten luontoaltistusta saataisiin tuotua työelämän käytäntöihin? Voitaisiinko esimerkiksi kehityskeskustelut pitää aina lähtökohtaisesti ulkona, eikä tässä olisi mitään epätavallista? Miksi silloin pitää istua pöydän ääressä?

Poltinora-Salosen mukaan luonnon mahdollisuuksia terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen pitäisi alkaa aktiivisemmin tutkia ja kehittää myös hankkeissa. 

Luonnon hyödyntäminen ei aina vaadi suuria uudistuksia, vaan halua kokeilla uutta: yksi ulkona pidetty opetustuokio, kävelypalaveri, tauko pihalla tai hetki luonnon äärellä kesken työpäivän. Juuri näistä pienistä teoista voi syntyä suuri muutos, joka vahvistaa hyvinvointia, oppimista ja yhteisöllisyyttä. 

Luontotyöpäiväviikko tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden kokeilla, mitä tapahtuu, kun luonto päästetään osaksi arkea. Entä jos seuraava hyvä oivallus, rauhallisempi mieli tai uusi tapa oppia odottaakin jo oven ulkopuolella?

Lisätiedot:

Anni Poltinora-Salonen
Tuntiopettaja | Sosiaali- ja terveysala
Tampereen ammattikorkeakoulu
anni.poltinora-salonen [at] tuni.fi (anni[dot]poltinora-salonen[at]tuni[dot]fi), 050 343 5602

Ulla Häggblom
um.haggblom [at] gmail.com (um[dot]haggblom[at]gmail[dot]com)

Lisätietoja Luontotyöpäiväviikosta: Luontotyöpäivä – Meijän polku
Lisätietoja Terveyttä luonnosta -ohjelmasta ja luonnon terveysvaikutuksista: Terveyttä luonnosta
Vieraile Metsäresepti-hankkeen verkkosivuilla: Metsäresepti-hanke | Tampereen korkeakouluyhteisö