Hyppää pääsisältöön

Kolmasosa auringonottajista rusketuksen riskikäyttäjiä

Julkaistu 4.3.2019
Tampereen yliopisto
Anna Toledo, Erna Snellman ja Iina Tarkiainen/ Kuva: Jonne Renvall
Katse kohti aurinkoa. Anna Toledo, Erna Snellman ja Iina Tarkiainen tarkentavat tutkivan katseensa siihen, miksi ihmiset ruskettavat itseään auringonvalon riskeistä huolimatta.
Suomalaiset ottavat aurinkoa kaamosmasennuksen torjumiseksi syöpäriskistä huolimatta.

Kolmannes eteläsuomalaisista auringonottajista on tuoreen tutkimuksen mukaan rusketuksen väärinkäyttäjiä tai rusketusriippuvaisia.

Aurinkoa saatetaan ottaa kaamosmasennuksen torjuntaan, vaikka masennuksen lievittymisen sijasta varmasti tiedetään vain se, että auringonvalo aiheuttaa ihomelanoomaa ja muita ihosyöpiä.

Kaamosmasennuksen ja rusketusriippuvuuden yhteyttä tutkittiin kyselyllä, joka oli suunnattu auringonottajille Tampereen ja Porin uimarannoilla ja puistoissa elokuussa 2015. Vastaaminen oli mahdollista joko internet-linkin kautta tai postitse.

Kyselyyn vastasi 229 aikuista suomalaista, joista 84 prosenttia oli naisia. Iältään vastaajat olivat noin 35-vuotiaita.

Tutkimusryhmään kuului tutkijoita Tampereen yliopistosta ja yliopistosairaalasta, Helsingin ja Kuopion yliopistosairaaloista sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Rusketusta tavoitellaan jopa ilman suojavoiteita

Vastaajista 34 prosenttia kuului rusketuksen riskikäyttäjiin siten, että 8 prosenttia heistä luokiteltiin rusketusriippuvaisiksi ja 26 prosenttia rusketuksen väärinkäyttäjiksi.

42 prosenttia kertoi kärsivänsä oireista, jotka liittyvät kaamosmasennukseen. Tutkimuksessa ei kuitenkaan löytynyt tilastollista yhteyttä kaamosmasennuksen ja rusketusriippuvuuspiirteiden väliltä.

Vastaajista puolet otti aurinkoa toistuvasti aina kun se oli mahdollista. Eri ryhmät erosivat toistaan jyrkästi siten, että rusketusriippuvaisista 83 prosenttia ja väärinkäyttäjistä 75 prosenttia otti toistuvasti aurinkoa, kun taas ei-riippuvaisista vain 37 otti toistuvasti aurinkoa.

Vastaajista enemmistö, 94 prosenttia, oli ottanut aurinkoa tavoitteenaan ruskettaa ihoaan. 12 prosenttia ei käyttänyt koskaan auringonsuojavoiteita.

Aurinkoa halutaan ottaa riskin uhalla

Auringon ultraviolettisäteily aiheuttaa ihomelanoomaa ja muita syöpiä. Ruskettamisen suosio ei ole vähentynyt, vaikka ihosyöpien määrän kasvaa Suomessa.

– Aiemmissa tutkimuksissa on tullut ilmi, että riskikäyttäytyjät ja riippuvaiset ovat tietoisia riskeistä, jopa tietoisempia kuin muu väestö, mutta he voivat selittää asian itselleen ja muille sillä, että auringosta on myös hyötyä, sanoo Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Anna Toledo, joka on tutkinut ultraviolettisäteilyn haittoja.

Ihmiset vetoavat auringon myönteisiin vaikutuksiin D-vitamiinin lähteenä ja mielialan nostajana, vaikka tutkijoiden mukaan kenenkään ei tarvitse ottaa aurinkoa D-vitamiinin vuoksi.

Iho- ja sukupuolitautiopin professori Erna Snellman sanoo, että ihmiset tietävät yleisesti auringon vaaroista ja siitä, että se aiheuttaa ihosyöpää.

– Ihmiset eivät välitä vaaroista. Auringon houkutus on niin suuri. Kun ensimmäinen kevätpäivä tulee, niin kaikki ovat heti ruokatunnilla nurkan takana tuijottamassa aurinkoa.

Snellman kerto tavanneensa ihosyöpäpotilaita, jotka jatkavat auringonottoa vielä senkin jälkeen, kun se on heiltä kokonaan kielletty.

Anna Toledo, Erna Snellman ja Iina Tarkiainen/ Kuva: Jonne Renvall
Valolla on väliä. Anna Toledo, Erna Snellman ja Iina Tarkiainen ottavat selvää aurinkoriippuvuuden syistä.

Päihderiippuvuuden kaltainen sairaustila

Tutkimushanke auringonoton ja masennuksen torjunnan yhteydestä lähti liikkeelle siitä havainnoista, että ihmiset käyttäytyvät vastoin heidän omaa etuaan, kun he riskeistä huolimatta altistavat itsensä auringolle.

– Auringonotto voi olla todella koukuttavaa, kun järkipuhe ei mene perille, Erna Snellman sanoo.

Snellman vertaa pakonomaista ruskettamista päihde- tai peliriippuvuuteen, vaikka sitä ei tautiluokituksessa lueta sairaustilaksi. Siinä on kuitenkin Snellmanin mukaan piirteitä ruumiinkuvahäiriöstä, jossa ilmenee pakko-oireita tai impulssikontrollin menetystä.

Rusketusriippuvuuteen liittyy stressin tai huonotuulisuuden lievittäminen ruskettamalla, pakottava halu ruskettaa ihoa mielialan parantamiseksi, levottomuus ja ärtyisyys, epäonnistumiset ruskettamisen lopettamisessa ja ruskettamisen jatkaminen haitoista välittämättä.

Kirkasvalo virkistää, korvavalo on huijausta

Valohoidot ovat suosittuja Suomessa, jossa luonnonvaloa on talvella niukasti. Suurelle yleisölle markkinoidaan solariumia, kirkasvalolamppuja ja yhtenä erikoisuutena korvavalolamppuja.

Professori Erna Snellman sanoo, että korvavalolamppujen vaikuttavuutta ei ole osoitettu, mutta kirkasvalon on todettu auttavan kaamosmasennukseen. Asiaa on tutkinut Suomen johtava kaamosmasennuksen tutkija, professori Timo Partonen.

– Meitä kiinnostaa nyt se, että jos valo voi vaikuttaa silmän kautta, niin voisiko se vaikuttaa myös ihon kautta. Tutkimuksissa on osoitettu, että ihossa on samankaltainen hormonitoimintajärjestelmä kuin aivoissa, Snellman kertoo.

Anna Toledon tutkimuksessa kävi ilmi, että ultraviolettivalohoito paransi keskimääräistä mielialaa. Tutkimuksessa koehenkilöille annettiin neljänä päivänä viikossa valohoitoa, jonka jälkeen ihmiset merkitsivät senhetkisen mielialansa kymmenen sentin pituiselle janalle, joka ylsi huonosta mielialasta parhaaseen mahdolliseen mielialaan.

– Tulos oli tilastollisesti merkitsevä. Myös aikaisempi tutkimus on todennut, että valohoito on parantanut mielialaa.

Toledo osoittaa toisessa tutkimuksessaan, että mielihyvää aiheuttava hormoni, beta-endorfiini, lisääntyy ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta ihmisen ihossa.

Beta-endorfiini on opioidi eli riippuvuutta aiheuttava, morfiiniin kaltainen aine. Hiiritutkimuksissa on osoitettu selkeästi, että hiirten aurinkoriippuvuus johtui nimenomaan UV-säteilyn indusoimasta beta-endorfiinista.

Mielihyvän lähde voi löytyä infrapunavalosta

Aurinkoriippuvuuteen liittyviä ihmiskokeita on tehty vain vähän. Tampereella alkaa ensi syksynä Iina Tarkiaisen väitöstutkimus, jossa vastausta etsitään ultraviolettisäteilyn sijasta infrapunasäteilystä.

Ultraviolettisäteily aiheuttaa rusketuksen ja ihosyövän, mutta Tarkiaisen tutkimuksessa kysytään, voiko aurinkoriippuvuus johtua infrapunasta.

Tarkiainen etsii vapaehtoisia tutkimukseen, jossa on tarkoitus testata infrapunavalon vaikutusta. Mukaan mahtuu kaksi parinkymmenen hengen ryhmää, joista toinen toimii verrokkiryhmänä.

– Infrapunavalolla lämmitetään keskivartaloa ja sitten tutkitaan, miten se vaikuttaa mielialaan ja myös sitä, onko sillä vaikutusta elimistön sisäisen kelloon eli vuorokausirytmiin ja sitä kautta mielialaan, Tarkiainen kertoo.

Tarkiainen toteuttaa tutkimuksensa Tampereen yliopistollisen sairaalan ihotautipoliklinikan tiloissa. Tutkimussuunnitelma on vasta viimeistelyvaiheessa, mutta alustavasti tavoitteena on antaa koehenkilöille ensin kerta-annos infrapunavaloa ja tehdä seurantakäynneillä tarkemmat tutkimukset kuten verikokeet ja mielialakysely.

Aiemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että vartalon lämmön nostaminen infrapunavalon avulla 38,5 asteeseen on tehonnut kliinisesti masentuneisiin ihmisiin masennuslääkkeen tavoin. Tutkimuksen mukaan kerta-annoksella infrapunavaloa oli parantava vaikutus, joka säilyi kaksi tai jopa kuusi viikkoa.

Erna Snellman kertoo kokeilleensa lääkinnällisiä valohoitolaitteita, koska hän haluaa ihotautilääkärinä tietää, millaista hoitoa potilaille annetaan. Hänen kokemuksensa mukaan UV-säteilyhoidossakin syntyvä lämpö tuntui miellyttävältä, mutta sen loppuminen ikävältä. Kokemus johti pohdintaan siitä, voisiko myös auringon lämpövaikutus olla ratkaiseva seikka, joka johtaa riippuvuuteen.

Ensi syksynä alkavasta infrapuna-mielialatutkimuksesta kiinnostuneet voivat ilmoittaa alustavan kiinnostuksena osallistua tutkimukseen väitöstutkija Iina Tarkiaiselle: iina.tarkiainen(at)tuni.fi. Tarkempaa tietoa tutkimuksesta voidaan antaa vasta, kun tutkimusluvat on saatu ja tutkimuksen eettisyys arvioitu.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Anna Toledo, Emmi Yli-Uotila, Hannu Kautiainen, Sami Pirkola, Timo Partonen, Erna Snellman: Tanning dependence and seasonal affective disorder are frequent among sunbathers but are not associated. Psychiatry Research, Volume 272, February 2019.