Kahdeksan akatemiahanketta biotieteiden, terveyden ja ympäristön tutkimukseen Tampereen yliopistossa
Toimikunta käyttää rahoitukseen noin 38 miljoonaa euroa. Kaikista hankehakemuksista noin 17 prosenttia sai rahoituksen.
Akatemia myöntää hankerahoitusta kansainvälisesti korkeatasoiselle tieteelliselle tutkimukselle, jossa tavoitellaan mahdollisia tieteellisiä läpimurtoja ja tehdään tutkimusyhteistyötä parhaiden kansainvälisten ryhmien kanssa. Akatemiahankkeen rahoitus käytetään tutkimusryhmän palkkaamiseen ja muihin tutkimuskuluihin.
BTY-toimikunnan tärkein päätöksentekokriteeri valinnoissa oli tutkimuksen korkea tieteellinen laatu. Rahoituspäätöksissä korostui lisäksi hankkeiden monitieteisyys ja tutkimusryhmien välinen korkeatasoinen sekä monialainen yhteistyö ja vaikuttavuus.
Yksisoluteknologiaa eturauhassyövän riippuvuuksien selvittämiseen
Eturauhassyöpätutkija Alfonso Urbanucci (MET) selvittää DiSC-Seq-PC-akatemiahankkeessaan yksisoluteknologian hyödyntämistä eturauhassyövän riippuvuuksien selvittämisessä ja yksilöllisten hoitojen kehittämisessä.
Optimaalisten hoitojen löytäminen keskitason ja suuren riskin eturauhassyöpäpotilaille on yksi nykyisen kliinisen työn suurimmista haasteista. Monien potilaiden kasvaimet ovat hidaskasvuisia eivätkä vaadi hoitoa, mutta PSA-seulonnan herkkyys voi johtaa potilaiden ylihoitamiseen.
Haaste näiden kasvainten tunnistamisessa on eturauhassyövän multifokaalisuus ja mikroympäristön monimutkaisuus. Eturauhassyövän heterogeenisyyttä ja etäpesäkkeiden muodostumista selvittävät tutkimukset ovat usein karakterisoineet primaarikasvaimia menetelmillä, jotka perustuvat kokonaisiin kudosnäytteisiin. Näistä tutkimuksista johdetut biomarkkerit eivät ole osoittaneet olevansa kliinisesti merkittäviä tai ennustavia verrattuna nykyisiin kliinispatologisiin luokittelujärjestelmiin.
Tutkimuksessa käytetään yksisoluteknologiaa, selvitetään näytteiden solukoostumuksia geenien ilmentymisdatasta ja tunnistetaan ennustavia geeniryhmiä, jotka liittyvät aggressiivisen tai ei-tappavan kasvaimen käyttäytymiseen.
Varhaisempia menetelmiä ihokeliakian diagnosointiin
Ihotautiopin professori Teea Salmen (MET) akatemiahankkeessa tutkitaan geneettistä ja immunologista alttiutta ihokeliakialle. Potential dermatitis herpetiformis -konsortion muut osapuolet ovat molekyylibiologian apulaisprofessori Katri Lindfors (MET) ja dosentti Päivi Saavalainen (Fokhälsan).
Ihokeliakia on krooninen, kutiseva ja rakkuloiva autoimmuuni-ihotauti, joka diagnosoidaan ihokoepalalla erikoissairaanhoidossa. Vaikka tiedetään, että ihokeliakiassa ihon vasta-ainereaktio kohdistuu transglutaminaasi 3:a (TG3) vastaan, seerumin TG3-vasta-aineita ei juurikaan hyödynnetä ihokeliakian diagnostiikassa ja seurannassa. Lisäksi tietämys ihokeliakian geneettisestä taustasta, ihon ja suoliston mikrobiomista sekä immunologisista reaktioista on puutteellista.
Projektin tavoitteena on tutkia TG3-vasta-aineita merkkinä potentiaalisesta ihokeliakiasta ja ihokeliakian aktiivisuudesta, sekä selvittää ihokeliakian geneettistä taustaa, ihon transkriptomia, mikrobiomia, ja T- ja B-soluvastetta uusien, kliiniseen käyttöön soveltuvien biomarkkereiden tunnistamiseksi.
Tutkimus mahdollistaa varhaisempien ja vähemmän invasiivisten menetelmien kehittämisen ihokeliakian diagnostiikassa ja seurannassa, ja saattaa tuottaa uudenlaisia strategioita ihokeliakian ennaltaehkäisyyn ja hoitoon.
DNA:n ja solusignaalien rooli selkäydinvaurioiden paranemisessa
Yliopistotutkija Jan Kaslinin (MET) akatemiahankkeen otsikkona on Identifiering av DNA signaturer och cellulära signaler som styr reparering av ryggmärgskador.
Hjärn- och ryggmärgsskador leder ofta till mycket allvarliga och långa, bestående men, eftersom nervsystemet har väldigt begränsad kapacitet att reparera sig självt. Tyvärr, finns det idag inga bra behandlingar eller strategier som kan användas för att reparera skador i nervsystemet. Därför är det viktigt att finna nya mekanismer som kan förbättra nervsystemets förmåga att reparera sig.
Genom att studera djurmodeller som felfritt kan regenerera stora skador i hjärnan har vi identifierat nya celltyper och molekyler, som driver och styr reparationsprocessen. Gemensamt för ryggradsdjur som kan regenerera är att deras vävnader och celler är väldigt plastiska och kan omorganisera sig och bild nya celler. De inre mekanismerna på cellnivå som kontrollerar plasticitet är inte kända. Cellplasticitet är reglerat genom hur stängt eller öppet DNA är för avläsning och utskrift av specifika gener.
I projektet studeras det hur DNA öppnas eller stängs för att möjligöra reparation av ryggmärgen.
Frailtyindeksi auttaa tunnistamaan haurauden varhaisessa vaiheessa
Yliopistotutkija Juulia Jylhävän (SOC) monitieteisessä tutkimuksessa on tarkoitus hyödyntää tekoälyä ja analysoida ja kehittää elektroninen frailtyindeksi eli hauraus-raihnausoireyhtymän indeksi Suomeen henkilöille, jotka ovat 50-vuotiaita ja vanhempia. Tutkimuksen otsikkona on Kohti terveempää vanhenemista: elektronisen frailtyindeksin analysointi ja kehittäminen haavoittuvien henkilöiden tunnistamiseksi Suomen terveydenhuollossa varhaisessa vaiheessa (FINeFI).
Tutkimuksessa hyödynnetään dataa suomalaisista kohorttitutkimuksista. Data koostuu kliinisestä datasta ja terveysrekisteritiedoista. Rockwoodin frailtyindeksi ja tieto sosiaali- ja terveyspalvelujen käytöstä ja kuolleisuudesta on tutkimuksen käytettävissä. Sähköisiä potilastietoja tullaan hyödyntämään tutkimuksessa frailtyn tunnistamiseen ja riskien ennakoimiseen nuoremmilla (50-65-vuotiailla) ja vanhemmilla (yli 65-vuotiailla) henkilöillä.
Tutkimus auttaa kohdentamaan tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimia, joilla pyritään tunnistamaan henkilöitä, joilla on kohonnut frailtyriski. Lisäksi tutkimuksessa pyritään aktiivisesti luomaan edellytyksiä terveenä ikääntymiselle.
Verihiutaleiden RNA-tutkimus voi tuottaa terveyttä parantavia innovaatioita
Molekyyli- ja solubiologian tenure track -professori Minna-Liisa Änkö (MET) tutkii, kuinka RNA säätelee verihiutaleiden toimintaa.
Projektissa tutkitaan RNA:n merkitystä verihiutaleiden toiminnassa. Verihiutaleet ovat tumattomia solufragmentteja, joilla on keskeinen osa veren hyytymisessä. Vaikka verihiutaleilla ei ole tumaa eivätkä ne siten pysty tuottamaan RNA:ta, ne sisältävät monia erilaisia RNA-molekyylejä. On kuitenkin epäselvää, miten juuri tietyt RNA:t päätyvät verihiutaleisiin ja mikä näiden RNA:den tehtävä on verihiutaleiden toiminnassa.
Tutkimuksessa pyritään vastaamaan näihin kahteen keskeiseen kysymykseen käyttämällä innovatiivisia molekyylibiologian menetelmiä. Verihiutaleiden vähäisyys on hengenvaarallista ja sitä voidaan hoitaa vain tilapäisesti verihiutalesiirrolla. Verihiutaleiden RNA:ta myös tutkitaan mahdollisena diagnostisina markkereina erilaisissa sairauksissa. Siksi on tärkeää selvittää, miten erilaiset RNA:t päätyvät verihiutaleisiin ja mikä niiden tehtävä on verihiutaleiden elinkaaren aikana.
Tutkimusprojektin tulokset voivat johtaa terveyttä parantaviin innovaatioihin.
Mikä tekee tuberkuloosibakteereista vaikeahoitoisia?
Immunobiologian tenure track -professori Mataleena Parikka (MET) tutkii akatemiahankkeessaan mykobakteerifilmien estämistä tuberkuloosin lääkehoidon tehostamiseksi. DisRUPT-konsortion muut osapuolet ovat anatomian professori Seppo Parkkila (MET) ja professori Jari Yli-Kauhaluoma Helsingin yliopistosta.
Tuberkuloosi on maailman tappavin infektiosairaus, johon kuolee 1,2 miljoonaa ihmistä vuosittain. Tuntemattomista syistä johtuen tuberkuloosibakteeri on luontaisesti vaikeahoitoinen – tavallisen lääkkeille herkän tuberkuloosin hoitoon tarvitaan 6-9 kuukauden mittainen kuuri neljän antibiootin yhdistelmällä.
Tutkimuksessa selvitetään tuberkuloosibakteerin vaikeahoitoisuuden taustalla olevia tekijöitä. Tavoitteena on tuottaa tärkeää uutta tietoa bakteerien vaikeahoitoisuudesta eli persistenssistä. Tutkimuksessa kehitetään erilaisia strategioita, joilla bakteerien persistenssiä voitaisiin estää, jolloin tavalliset antibiootit tehoaisivat niihin paremmin. Näitä uudenlaisia hoitostrategioita testataan seeprakalan ja hiiren tuberkuloosimalleissa.
Persistenssiä estävien lääkkeiden avulla olisi mahdollista tehostaa ja lyhentää tuberkuloosin antibioottihoitoa, mikä olisi tärkeää maailmanlaajuisen tuberkuloosiepidemian hallitsemiseksi.
Suomen Akatemian tiedote 30.5.2022
