Tutkimus

Elli Aaltonen arvioi hallituksen nykyisen sote-mallin osittain vanhaksi jo syntyessään

Elli Aaltonen/ Kuva: Jonne Renvall
Elli Aaltonen aloitti akateemisen uransa 1970-luvun alussa Tampereen yliopiston sosiaalihuoltajatutkinnosta. Nyt hän palasi yliopiston työelämäprofessorina.

Hallituksen nykyinen sote-malli edustaa osittain jo mennyttä aikaa, sanoo Tampereen yliopiston työelämäprofessorina vuodenvaihteessa aloittanut Kelan entinen pääjohtaja Elli Aaltonen.

Digitalisoituva yhteiskunta on Aaltosen mukaan saamassa sote-mallin, joka pitää tiukasti kiinni rakenteista ja järjestelmästä, vaikka keskiössä tulisi olla nykyistä parempi palvelujen saatavuus ja saavutettavuus.

 – On suuri vaara, että edellisen hallituksen sote-mallin pohjalle syntyvä uusi esitys on vanha jo syntyessään. Kun ensin pidetään kiinni valtakunnallisesta ohjauksesta ja sitten pakotetusti lisätään joitakin kaupunkeja koskevia erillisratkaisuja, syntyy päällekkäisyyksiä ja hallinnollista raskautta, Aaltonen sanoo.

Hän viittaa tällä hallitusohjelman kirjaukseen pääkaupunkiseudun erillisratkaisusta, jonka piiriin havittelevat myös Tampere, Turku ja Oulu.

Yhteiskuntatieteiden tohtori, dosentti Elli Aaltonen aloitti tämän vuoden alussa kolmivuotisen pestinsä Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan osa-aikaisena työelämäprofessorina. Hän on aiemmin toiminut Kansaneläkelaitoksen pääjohtajana ja Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana sekä läänin sosiaali- ja terveysneuvoksena. Työkokemukseen kuuluu myös kansainvälisiä tehtäviä ja lukemattomia selvityksiä eri ministeriöille.

Sote-mallissa
korjaamisen varaa

Suomeen on yritetty sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistusta jo niin monta kertaa, että uusi hallitus haluaa saada sen vihdoinkin valmiiksi. Elli Aaltonen haluaisi silti vielä korjata sote-mallia, vaikka epäileekin, ettei sitä enää tehdä monien perustuslakisäätöjen jälkeen.

 – Kysyn aina näissä uudistuksissa ja sotessakin kysyn, että mitä me nyt ajamme takaa. Ajammeko me sitä järjestelmää vai sitä toimintatapojen ja toimintakäytäntöjen uudistamista?

Aaltonen haluaisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota ehkäisevään ja ennakoivaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Toiseksi hän lisäisi teknologian valtakunnallisia ratkaisuja, jotta tieto kulkisi esteettömästi palvelujen tuottajien ja järjestäjien välillä. Kolmanneksi sote-mallin tulisi löytää yhteistyö kuntien ja maakuntien välille.

– Kunnille kuuluu jatkossakin kansalaisten palveluja opetuksesta infraan ja kulttuuriin sekä elinkeinoelämään. Hyvinvointi on kokonaisuus, Aaltonen sanoo.

– Lähtisin siitä, että katsoisimme, millaisia asiakkaita me tällä uudistuksella haluamme palvella paremmin ja millaisia keinoja siihen käytetään. Minä saatan olla juuri se asiakas, joka käyttää digitalisaatiota tai tsättiä, mutta sitten meillä on toisenlaisiakin asiakkaita.

Osa ihmisistä tarvitsee moniammatillista kohtaamista ja kokonaisvaltaista hoitoa, johon pitää tarjota parempia asiakasohjauksen menetelmiä. Tehokasta olisi toiminta, joka tunnistaa eri asiakasryhmien tarpeet. Osalle riittää yksi kontakti, toisille tarvitaan enemmän.

Rahoitus kohti
yksikanavaisuutta

 
Sote-uudistuksen yksi ongelma on monikanavarahoitus, jossa kunnalliset palvelut, työterveyshuolto ja Kela-korvaukset muodostavat monisäikeisen rahoitusvyyhdin.
 
Hallitusohjelman mukaan monikanavarahoituksen purkaminen valmistellaan parlamentaarisessa komiteassa vuoden 2020 loppuun mennessä.
 
Elli Aaltonen pitää hyvänä asiana pyrkimystä kohti yksikanavaista rahoitusta.
 
– Perusidea on hyvä, mutta toivoisin, että se tehtäisiin asteittain. Ei varmaankaan ole niin, että joku maakunta kykenisi hoitamaan matkakorvausjärjestelmän tosta noin vaan, vaikka matkakorvaukset siirrettäisiinkin Kelalta heidän vastuulleen, Aaltonen sanoo.
 
Aaltonen epäilee, että maakunnilla ei ole valmiutta ottaa vastuulleen sote-rahoitusta, jos kaikki pannaan poikki heti vuonna 2022.
 
Aaltonen on samaa mieltä kuin Kelan tutkija Timo Hujanen, joka esitti viime kesänä tarkastetussa väitöskirjassaan, että Suomella ei ole varaa luopua monikanavarahoituksesta kerralla. Hujasen laskelman mukaan julkisen rahoituksen tarve kasvaisi noin 30 prosenttia ja koko valtakunnan tasolla vaikutus voisi olla noin 300 miljoona euroa, jos monikanavarahoituksesta luovuttaisiin yleislääkärin vastaanotolla.
 
Yliopisto voisi tehdä
sote-työn avuksi nopeita analyyseja

 
Työelämäprofessorina Elli Aaltonen osallistuu Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan tutkimuksen kehittämiseen.

Aaltonen määrittelee yhdeksi tehtäväkseen ”kiinnittää yliopisto tässä hetkessä kulkeviin uudistuksiin niin, että näissä uudistuksissa huomioidaan tutkimuksen ja kehittämisen mukanaan tuoma arvo".

Aaltonen kaavailee, että yliopisto voisi tehdä ajankohtaisiin sote-suunnitelmiin liittyviä nopeita analyyseja ja tutkimushankkeita. Yliopisto voisi koota ja luoda tästä aihepiiristä myös tietopankkeja monen tutkijan yhteistyöllä.

Poliittisten päättäjien ja yliopistotutkijoiden suhde on toisinaan kriisiytynyt. Tutkijat epäilevät, etteivät päättäjät piittaa tutkimustiedosta. Poliitikot taas pitävät tutkimustietoa joskus epäselvänä ja nopeaan päätöksentekoon kelpaamattomana.

– Poliitikkojen sietokyky ajassa on huomattavasti lyhyempi kuin tutkijoiden. Poliitikot haluavat nopeita ratkaisuja eivätkä malta odottaa hyvää tutkimusanalyysiä, Aaltonen sanoo.

Tutkijoille poliitikkosuhde voi olla luottamuskysymys siten, että he epäilevät poliittisen päätöksenteon kulkevan aina vain politiikan ehdoilla enemmän kuin tutkitun tiedon ehdoilla.
 
– Politiikassa tehtävä muutostyö ja yliopistossa tehtävä tutkimusanalyysi eivät kohtaa. Tutkija sanoo jälkeenpäin, että uudistus oli huono ja poliitikko sanoo etukäteen, ettei meillä ole aikaa kuunnella.
 
Perustulon kaltainen kokeilu
sopisi myös sote-uudistukseen

 
Elli Aaltonen sanoo ihailevansa sellaista lainsäädäntöä, jossa lähdetään rohkeasti kokeilukulttuurin ehdoilla ja hyväksytään sekin mahdollisuus, että voi tulla tehtyä huono päätös, joka selviää vasta kokeilun perusteella.
 
Juha Sipilän hallituksen perustulokokeilua Aaltonen pitää hyvänä keinona kerätä tietoa lainsäädäntöä varten. Kokeilua moitittiin huonoksi sen osallistujamäärän pienuudenkin vuoksi, mutta Aaltosen mielestä kokeilu antoi tutkimuksen kautta hyviä aineksia uudelle päätöksenteolle.
 
– Tarvitsemme lainsäädäntöön ja poliittiseen päätöksentekoon enemmän tällaisia tutkimusinterventioita, jotka kulkevat prosessin mukana, Aaltonen sanoo.
 
Aaltonen ehdottaa kokeilukulttuuria myös sote-uudistukseen. Nyt ollaan hänen mielestään liikaa lain avulla määrittämässä esimerkiksi maakuntien ehtoja toteuttaa sote valtion rahoituksella.
 
– Tavat, joilla hyvinvointi tuotetaan, voisivat olla enemmän sidoksissa siihen väestöön, jolle palvelua annetaan ja alueeseen, jossa palveluiden saavutettavuus tai saatavuus voi olla hyvin erilainen. Ei tehtäisi nyt sellaisia sääntöohjeita, joita ei pystytä ylittämään sen takia, kun ollaan valtion rahoituksen piirissä.
 
Sote ja sotu
kuuluvat yhteen

 
Hallitus käynnistää ohjelmansa mukaan sosiaaliturvauudistuksen, joka valmistellaan tutkimusperusteisesti parlamentaarisessa komiteassa.
 
Elli Aaltonen on alkujaan sosiaalityöntekijä, jonka ajatukset asiakaslähtöisyydestä kiteytyvät nimenomaan siinä, miten sote- ja sotu-uudistukset saadaan toimimaan yhdessä.
 
– Sosiaalityön yksi arvo on se, että tarkastelet ihmisen elämäntilannetta kokonaisuutena. Välineet siihen ovat olleet auttamattoman heikot, koska sosiaaliturva menee Kelan kautta ja palvelut menevät kuntien ja kuntayhtymien terveydenhuollon kautta. Sosiaalityön etiikalle ei ole ollut mahdollisuutta toimia, koska ne eväät ovat muualla.
 
Sote- ja sotu-keskustelussa pitäisi Aaltosen mukaan katsoa, onko sellaisia asioita, jotka voisi integroida jo alkuvaiheessa.
 
– Monella asiakkaalla voisi olla tarve siihen, että elämän kokonaishallinta vaatii sekä sen sotun että sen soten.
 
Alakuppilasta
maailmalle

Tampereen yliopiston Alakuppila on Elli Aaltoselle tuttu paikka, sillä hän aloitti akateemisen uransa Tampereen sosiaalihuoltajatutkinnosta 1970-luvun alussa. Sen ajan sosiaali- ja terveyspolitiikka erosi nykyisestä jo siinä, ettei Alakuppilan sakea tupakansavukaan herättänyt silloin yleistä paheksuntaa.

Sosiaalihuoltajan tutkinto ei yksinään riittänyt elämänsisällöksi nuorelle Elli Aaltoselle. Hän opiskeli myös filosofiaa, aikuiskasvatusta ja yhteiskuntatieteitä. Jatko-opintonsa tohtorin tutkintoon saakka hän suoritti Joensuun yliopistossa.

– Opiskelin kaikenlaisia aineita ja suoritin aluksi sosiaalihuoltajatutkinnon, kun sellainen täsmällinen tutkinto tuntui maalta tulleelle tytölle selvältä jutulta. Mutta ei se minulle riittänyt. Otin tiedekunnan puolelta eri aineita ja olen tykännyt filosofiasta. Sen ajan henkeen sopi hyvin pohtia sitä, mikä on totta ja mikä on totuus. Se viehätti.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall