Britannia keikkui Brexitin partaalla yli 40 vuotta
Britannialla on ollut tuoreen tutkimuksen mukaan kaksijakoinen suhde Euroopan unioniin koko yli sen 40-vuotisen jäsenyyskauden ajan.
Britannia on halunnut olla samaan aikaan EU:n ytimessä mutta kuitenkin marginaalissa, erillään muista mutta silti johtajana, ulkopuolella mutta kuitenkin sisällä.
– Brexit olisi voinut tulla aikaisemminkin. Saattaa olla, että siihen tarvittiin lopulta vain pääministeri David Cameronin lupaus kansanäänestyksestä, sanoo Tampereen yliopiston tutkija Jenni Riihimäki.
Riihimäki on tutkinut englannin kielen väitöskirjaansa varten Britannian alahuoneen EU-keskusteluja maan EEC-jäsenyyden alkuvuodesta 1973 vuoteen 2015, jolloin käynnistyi Brexit-kansanäänestykseen seuraavana vuonna päättynyt vaalikampanja.
Riihimäen käyttämä korpus-aineisto on poikkeuksellisen laaja. Alkuperäisdata koostuu kahdesta korpuksesta, joihin kuuluu noin 450 miljoonaa sanaa. Näistä Riihimäki on poiminut tutkittavakseen 12 187 osumaa, joista jokainen sisältää noin 70 sanan pituisen tekstirivin.
Tutkimus edustaa uudenlaista korpusavusteista diskurssianalyysitutkimusta, jolle näin laajan aineiston käyttö on harvinaista.
EU-jäsenyys kestoaiheena
Euroopan unionin jäsenyys on ollut brittiparlamentin kestoaihe koko 42 vuoden pituisen tutkimusjakson ajan. Jenni Riihimäen aineiston mukaan koko ajan on nostettu esiin ajatus siitä, miten asiat maassa hoituisivat, jos se ei olisi EU-jäsen.
– Missään vaiheessa ei kerrottu, mitä hyvää EU tuo meille. Koko ajan sanottiin, että miten meille käy, jos me emme hyväksy tätä sopimusta. Tavallaan uhkailtiin sillä, että jos emme mene nyt mukaan, niin miten meille käy, Jenni Riihimäki kuvailee.
EU-integraatiota syventäneet Maastrichtin ja Lissabonin sopimukset olivat vaikeita poliitikoille, jotka kohteliaaseen brittitapaan pahoittelivat sitä, etteivät halua mennä mukaan vastentahtoisesti eivätkä olla vaikeita ja ongelmallisia EU-jäseniä.
– Britannian ulkopuolisuus näkyy siinä, että periaatteessa ollaan EU:ssa mutta kuitenkin ollaan erillisiä. Ei olla ihan täysin mukana, mutta halutaan johtaa ja pysytellä pikkuisen etäällä koko ajan.
Populismin aalto kiihdytti Brexitiä
Keski-ja Itä-Euroopan maiden liittyminen EU:n jäseniksi 2000-luvun alussa johdatti Britanniaa EU-kriittisempään suuntaan, kun maahan tuli paljon työperäistä maahanmuuttoa. Kriittisyyttä nosti myös Lissabonin sopimus, joka vei valtaa kansallisvaltioilta EU-parlamentille.
EU-vastaisuus kasvoi 2010-luvun alussa, kun populismi nousi Euroopassa ja sai Britanniassa oman versionsa EU-vastaisen Ukip-puolueen muodossa.
Keskustelu siitä, kuuluuko maa EU-ytimeen vai marginaaliin, kuulostaa kovin suomalaiselta. Jenni Riihimäki näkee eron siinä, että toisin kuin Suomi Britannia on suurvalta, jolla on ollut paljon valtaa ja joka kokee tuovansa EU:hun lisäarvoa ilman että saa sieltä mitään takaisin.
Britanniassa on jopa ajateltu, että EU saisi olla kiitollinen brittien jäsenyydestä. Suomi taas kokee EU-jäsenyyden ansiosta voivansa identifioitua länteen ja kuuluvansa porukkaan.
Johtaja joka ei halua sitoutua
Jenni Riihimäki on löytänyt brittipoliitikkojen puheista EU:hun liittyviä avainsanoja, joista yksi tärkeimmistä on leader eli johtaja.
Brittien johtajuusajattelu on ongelmallinen, kun siihen ei EU-yhteydessä liity osallisuutta tasaveroisuudesta puhumattakaan. Britannia haluaa olla erityinen johtaja, joka näkee itsensä parempana ja edelläkävijänä suhteessa muihin EU-maihin.
Leader-mentaliteetin taustalla vaikuttaa Britannian suurvaltakokemus ja ajatus koko maailman johtajuudesta. Ranskan ja Saksan se näkee EU-pariskuntana, joista se haluaa korvata jomman kumman tai sitten pysyä erossa molemmista.
Vuoteen 2015 mennessä johtajaroolin esiinnosto väheni, joka ennakoi Brexit-äänestystulosta.
Riihimäki hämmästelee sitä, että edes EU-jäsenyyden kannattajat eivät enää halunneet nostaa edelläkävijän roolia esiin, vaikka se olisi voinut puoltaa jäsenyyttä.
– Oli kai suositumpaa vastustaa jotain kuin olla jonkun puolesta. Varsinkaan EU:n puolesta oleminen ei ole kauhean suosittua missään maassa.
Vuoden 1975 Britannia äänesti EU:n puolesta
Britannian EU-historiaan sisältyy sellainenkin harvinaisuus, että maa äänesti EU-jäsenyyden puolesta vuonna 1975, kun jäsenyyden alkamisesta oli kulunut vasta kaksi vuotta.
Konservatiivien David Cameron epäonnistui yrityksessään saada kansa kannattamaan EU-jäsenyyttä vuonna 2016, vaikka työväenpuolue oli onnistunut vastaavassa jo 40 vuotta aiemmin. Työväenpuolue lupasi vaalitäkynä äänestäjilleen kansanäänestyksen EEC-jäsenyydestä, kun puolueen kannattajat arvostelivat unionia elitismistä.
1970-luvun alkuvuosina oli suosittua puhua Britanniasta positiivisena tai innokkaana jäsenenä, mutta vuoteen 2015 mennessä tällaiset viittaukset näyttivät kuihtuneen.
Epävarmana sisällä ja ulkona
Britannian EU-roolista on brittiparlamentissa useimmiten puhuttu epävarmaan sävyyn. Tämä identiteetti heijastaa Jenni Riihimäen mukaan ristiriitaa, joka liittyy johtajan ja ulkopuolisen rooleihin.
– Britannia haluaa olla periaatteessa keskellä ja vaikuttaa siihen, mitä EU:ssa tapahtuu mutta se ei halua luopua itsemääräämisoikeudestaan ja haluaakin pysyä ulkopuolella.
Kun maa on jäänyt pois joistakin EU-sopimuksista, niin ei se ole myöskään saanut niihin liittyvää vaikutusvaltaa. Tämä taas aiheutti ristiriidan, johon epävarman jäsenen identiteettikin viittaa.
Brittiparlamentaarikot puhuvat usein Britanniasta vastahakoisena EU-jäsenenä. Riihimäki yllättyi siitä, että tätä identiteettiä löytyi kovin vähän, vaikka maa on ollut euroskeptinen koko jäsenyyskautensa ajan. Vastentahtoisen EU-jäsenen retoriikka yleistyi kuitenkin vuotta 2015 lähestyttäessä.
Britit kokevat Euroopan ulkopuolisena maailmana
Britanniassa on puhuttu sen EU-jäsenyydestä usein niin kuin se itse olisi sen ulkopuolella. Britit saattavat puhua Euroopasta siitä itsestään erillisenä alueena, jolla tarkoitetaan Manner-Eurooppaa.
Puheet eristyneestä saarekkeesta vähenivät viime vuosina. Jenni Riihimäki arvioi, että tätä identiteettiä ei enää nostettu esiin, koska maan EU-jäsenyyskin alkoi olla epävarma.
Britannian EU-jäsenyyteen liittyvät puhetavat ovat nousseet kielentutkijoiden tutkimuskohteeksi nimenomaan vuosilta 2015–16, jolloin käytiin kiivasta väittelyä kansanäänestyksen alla.
Jenni Riihimäen tutkimus kattaa kuitenkin laajemman aikajakson Britannian koko EU-jäsenyyden ajalta. Hän tutkii maan EU-suhteen muutosta ja EU-puhetapaa maan politiikassa ja mediassa. Riihimäen väitöskirjan ensimmäinen artikkeli julkaistiin alkuvuodesta 2019, ja koko väitöskirjan on määrä valmistua vuoteen 2021 mennessä.
Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall
