Tutkimus

Alhainen kansalaispätevyys heikentää poliittista luottamusta Suomessa

Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen ja Aino Tiihonen/ Kuva: Jonne Renvall
Politiikan tutkijat Elina Kestilä-Kekkonen, Josefina Sipinen ja Aino Tiihonen seuraavat mielenkiinnolla, miten poliittinen luottamus ja populismin nousu näkyvät tulevissa eurovaaleissa.
Poliittisen luottamuksen tutkimushankkeen loppuraportti kertoo, että väestöryhmien eriarvoistuminen on tarttunut myös poliittiseen luottamukseen.

Poliittinen luottamus on Suomessa korkealla tasolla, mutta väestöryhmien väliset erot ovat suuria. Erityisesti heikosti koulutetut kokevat epäluottamusta politiikkaa kohtaan eivätkä koe ymmärtävänsä poliittisia prosesseja tai kykenevänsä vaikuttamaan päätöksentekoon. Tämä luo otollisen kasvualustan asioita äärimmilleen yksinkertaistaville populistisille liikkeille.

– Ihmisten kansalaispätevyydellä on suuri merkitys siihen, kuinka paljon he luottavat politiikkaan, sanoo valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen.

Kestilä-Kekkonen on toimittanut yhdessä Maria Bäckin kanssa poliittisesta luottamuksesta kertovan teoksen, joka on samalla Kestilä-Kekkosen johtaman CONTRE-konsortion (Polut poliittiseen luottamukseen 2015–2019) loppuraportti.

CONTRE on Tampereen yliopiston ja Åbo Akademin yhteisprojekti, jota Suomen Akatemia on rahoittanut. Nyt julkaistu teos sisältää projektin tulosten lisäksi teemaan liittyviä asiantuntija-artikkeleita Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston tutkijoilta.

Suomi poikkeaa muista Pohjoismaista

Suomalaisten kansalaispätevyys ja ymmärrys politiikasta on eurooppalaisessa vertailussa pohjalukemissa. Maakohtaiset keskiarvot eivät kuitenkaan kerro koko totuutta luottamuksesta. Korkeasti koulutetut ja parempituloiset luottavat poliittiseen järjestelmään, kun taas yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevat ja vähemmän koulutetut kokevat epäluottamusta.

– Suomen suuri ristiriita on siinä, että meillä on korkea keskimääräinen sosiaalinen ja poliittinen luottamus, mutta alhainen kansalaispätevyys. Muissa Pohjoismaissa korkea kansalaispätevyys yhdistyy korkeaan luottamukseen järjestelmää kohtaan, Kestilä-Kekkonen kertoo.

Muissakin Pohjoismaissa on oikeistopopulistisia liikkeitä korkeasta kansalaispätevyydestä huolimatta. Mikä selittää eron Suomeen?

– Meillä on monimutkainen ja monitasoinen poliittinen järjestelmä. Ihmisten on vaikea hahmottaa sitä, mistä milläkin tasolla päätetään. Toinen syy on politiikan kieli. En tiedä, onko tilanne parempi muissa Pohjoismaissa, mutta jos ajatellaan esimerkiksi sote-prosessia, niin eihän sen käänteistä kommunikoitu niin selvästi missään vaiheessa, että ihmiset olisivat pysyneet siinä mukana, Kestilä-Kekkonen sanoo.

Elina Kestilä-Kekkonen/ Kuva: Jonne Renvall
Elina Kestilä-Kekkosen johtama tutkimushanke osoittaa, miten eriarvoistuminen heikentää poliittista luottamusta Suomessa.

Tutkijoiden mukaan hyvä luottamus perustuu kriittiseen kansalaisuuteen niin, että ihmiset tietävät asioista ja kykenevät vaikuttamaan järjestelmään. Jos taas ihmiset eivät ymmärrä poliittisia prosesseja eivätkä luota niihin, niin syntyy ongelmia. Samoin on tietämättömyyteen perustuvan luottamuksen laita. Yhteiskunta hyötyy nimenomaan kriittiseen kansalaisuuteen perustuvasta luottamuksesta.

Populistien luottamus johtaa noidankehään

Poliittisesta luottamuksesta voi populistipuolueiden käsittelyssä tulla sykli tai noidankehä, jossa on jyrkkiä nousuja ja laskuja.

Elina Kestilä-Kekkonen pitää hyvänä asiana sitä, että populistipuolueet aktivoivat vaaliuurnille niitä ryhmiä, jotka eivät yleensä äänestä. Epäluottamus ja turhautuminen eivät siten purkaudu parlamentaarisen järjestelmän ulkopuolella. Ongelmia tulee vastaan, kun populistipuolue menee hallitukseen ja joutuu tekemään kompromisseja. Epäonnistuminen hallituksessa heikentää kannattajien luottamusta.

Populistipuolueen hankala hallituskausi nähtiin Suomessa, kun perussuomalaisista irtautuneet siniset hävisivät kokonaan eduskunnasta tämän kevään vaaleissa. Kestilä-Kekkonen sanoo, että kysymys ei ole vain Suomesta vaan yleiseurooppalaisesta ilmiöstä, jossa populistipuolueet usein epäonnistuvat toteuttamaan ohjelmaansa koalitiohallituksessa.

Populistipuolueen poliittinen taival voi kohdata kolmenlaisia kohtaloita. Se voidaan sulkea kokonaan ulos kuten Ruotsissa on tehty. Toiseksi populistien teemoja voidaan ottaa muiden puolueiden ohjelmaan ja viedä niiltä poliittista tilaa. Kolmas kohtalo populistipuolueelle on ryhtyä hallitusvastuuseen.

– Ei populistipuolueita oteta aina tarkoituksellisesti mukaan päätöksentekoon nimenomaan menettämään kannatustaan vaan yleensä hyvän vaalituloksen pakottamana, mutta se on yksi tapa ja keino hallita populistien nousua. Kaikkia näitä kolmea keinoa on käytetty eivätkä ne ole vain Suomelle ominaisia.

Vähemmistöjen ääni vahvistaisi luottamusta

Ulkomaalaistaustaisten ehdokkaiden vaalirekrytointia tutkinut Josefina Sipinen sanoo, että viestintä on olennainen asia luottamuksen rakentamisessa maahanmuuttajiin. Omakielistä viestintää ei kuitenkaan ole tarjolla muille kuin korkeintaan venäjänkielisille.

Sipinen arvioi, että väestöryhmien väliset suhteet tulevat paljon kriittisemmin pohdittaviksi myös Suomessa. Luottamuseroja voi syntyä etnisen taustan perusteella, vaikka tähän saakka Suomi on ollutkin homogeeninen maa.

Josefina Sipinen/ Kuva: Jonne Renvall
Josefina Sipinen arvioi, että Suomeen voi syntyä luottamuseroja, jos kaikki väestöryhmät eivät pääse mukaan päätöksentekoon.

Maahanmuuttajataustaisten ihmisten asenteista poliittista järjestelmää kohtaan ei ole riittävästi tutkimustietoa. Sipisen mukaan muista tutkimuksista havaitaan, että ensimmäisen polven maahanmuuttajilla voi olla korkeakin luottamus suomalaiseen järjestelmään. Se on voinut syntyä suhteellisen suuresta erosta Suomen ja lähtömaan välillä. Heidän Suomessa syntyneet jälkeläisensä taas eivät koe luottamusta, jos he saavat eriarvoista kohtelua eikä heillä ole vertauskohtaa.

– Meillä voi tulevaisuudessa olla väestöryhmä, joka on kriittinen luottamuksen kannalta. Tämä ryhmä on syntynyt Suomessa mutta sitä ei kohdella suomalaisena. He kokevat juurettomuutta.

Suuri osa ensimmäisen polven suomalaisista tulee täysi-ikäisiksi suuressa mittakaavassa juuri näihin aikoihin. Nämä väestöryhmät ovat aliedustettuina päättävissä elimissä.

– Jos vähemmistöt eivät pääse vaaleissa läpi eivätkä he lähde edes ehdolle, niin ei heidän ääneensä kuulu eikä se ole omiaan vahvistamaan luottamusta järjestelmää kohtaan, Sipinen sanoo.

Hyvinvointivaltio lisää luottamusta

Luottamusta lisääviä tekijöitä ovat hyvinvointivaltio, tasainen tulonjako ja korruption vähäisyys. Köyhyys ja tuloerojen kasvu taas lisäävät epäluottamusta.

Pohjoismaat erottuvat ylivoimaisesti muista korkean sosiaalisen ja poliittisen luottamuksen maina. Tähän joukkoon kuuluvat myös Alankomaat ja Sveitsi.

Heikointa luottamus on Etelä-Euroopan maissa Portugalissa, Italiassa ja Espanjassa sekä Itä-Euroopan maissa.

Kaikkein voimakkaimmin poliittiseen luottamukseen vaikutta taloudellinen tilanne. Se selittää hyvin pitkälti luottamuksen nousuja ja laskuja länsimaissa. Luottamuksen jyrkästi jatkuvasti alaspäin laskevaa trendiä ei ole siis havaittu.

Erityisesti eurokriisi aiheutti talousnotkahduksen Etelä-Euroopan maissa. Luottamus on nyt jonkin verran palautunut mutta ei aiemmalle tasolleen.

Kokemus luokka-asemasta vaikuttaa luottamukseen

Aino Tiihonen osoittaa artikkelissaan, että kansalaisen identifioituminen ammattiasemaansa korkeampaan yhteiskuntaluokkaan lisää hänen poliittista luottamustaan. Yhteenvetona voi ajatella, että työväenluokkaisen kansalaisen kokema luottamus kasvaa, jos hän samaistuu keskiluokkaisiin.

Tiihonen selittää ajatusta niin, että sillä miten ihminen näkee itsensä suhteessa objektiiviseen luokka-asemaansa, on enemmän väliä kuin pelkästään sillä, mihin ammattiasemaan hän kuuluu. Aiemmin on arvioitu, että yhteiskunnallinen asema ei suoraan vaikuttaisi poliittiseen luottamukseen, vaikka koulutuksen taso siihen vaikuttaakin.

Tiihonen pitää olennaisena asiana sitä, miten yhteiskunnallinen asema määritellään. Poliittisen osallistumisen tutkimuksissa se usein määritellään ulkoa päin kategorisoimalla ihmiset heidän ammattinsa perusteella johonkin yhteiskuntaluokkaan, vaikka ihminen ei itse kokisikaan olevansa sen luokan edustaja.

– Tämä on minun mielestäni problemaattista. Todenmukaisempaa on se, miten ihmiset näkevät itsensä.

Tiihosen mielestä hänen havaintonsa ei romuta luokkarakennetutkimuksen perusteita vaan tuo siihen jotakin uutta.

Aino Tiihonen/ Kuva: Jonne Renvall
Aino Tiihonen osoittaa, että samaistuminen omaa ammattiasemaa korkeampaan luokkaan lisää ihmisen poliittista luottamusta.

Tulevassa väitöskirjassaan Tiihonen arvioi sitä, miten ihmisten tulkinnat omasta luokka-asemastaan vaikuttavat heidän äänestämiseensä. Tällä voidaan selittää uudella tavalla myös perussuomalaisten jytky-vaalivoittoa vuonna 2011, jolloin ammattinsa perusteella työväenluokkaiset kansalaiset äänestivät laajoin joukoin perussuomalaisia.

Objektiivisin mittarein eli ammatin perusteella työväenluokkaan kuuluneet saattoivat äänestää perussuomalaisia, kun taas sosiaalidemokraattien äänestäjissä oli paljon keskiluokkaan kategorioituja ihmisiä, jotka kuitenkin samastuvat työväenluokkaan.

Tiihosen tulkinta muuttaa käsitystä siitä, että luokkajako ei olisi keskeinen tekijä puoluevalinnassa.

– Tutkimukseni tuo siihen ison ratkaisun, miksi tämä käsitys ei pidä paikkaansa ja miksi luokkajako vaikuttaa, kun otamme siihen subjektiivisen lähestymistavan. Silloin asia ei näytä niin yksioikoiselta.

Eurovaalit mittaa perussuomalaisten nosteen

Suomessa eletään politiikan tutkimuksen kannalta mielenkiintoista aikaa, kun kahdet valtakunnalliset vaalit, eduskuntavaalit ja EU-vaalit, järjestetään noin kuukauden välein.

Erityisen kiinnostavaa on nähdä, miten perussuomalaisten äänestäjät käyttäytyvät EU-vaaleissa sen jälkeen, kun he ensin aktivoituivat eduskuntavaaleissa. Perussuomalaiset eivät perinteisesti innostu EU-vaaleista, sillä EU on heille sylkykuppi ja uhkakuva. Aktiivisimpia EU-vaaleissa ovat korkeasti koulutetut ja kokoomuksen äänestäjät.

– Perussuomalaisilla on nyt nostetta. Nyt emme voi näistä tulevista vaaleista sanoa mitään. Perinteisesti kansalaispätevyys näkyy EU-vaaleissa siten, että EU-asiat koetaan vaikeiksi ja etäisiksi. Jos kokee, että ei pysty vaikuttamaan päätöksentekoon, niin EU-asioissa se on entistäkin vaikeampaa, Elina Kestilä-Kekkonen sanoo.

Perussuomalaisten äänestämisen arviointia vaikeuttaa sekin, että hajoamisensa jälkeen puolueen fokus on siirtynyt maahanmuuttopolitiikkaan ja EU-kriittisyys on jäänyt taka-alalle.

– Maahanmuutto taas liittyy olennaisesti EU-politiikkaan eli jos niihin asioihin haluaa vaikuttaa, niin EU-vaalit ovat se paikka. Voihan se innostaa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall

Poliittinen ja sosiaalinen luottamus. Polut, trendit ja kuilut. Toim. Maria Bäck ja Elina Kestilä-Kekkonen. Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:31.

 

Julkaistu:16.5.2019