Hyppää pääsisältöön

22.12.2022 Renata Wrede: Roomalainen leijona

Julkaistu 22.12.2022
Tampereen korkeakouluyhteisö
Kirjailija & Teos: Renata Wrede: Roomalainen leijona ISBN: 951-35-1156-1 Kustantaja: Weilin + Göös 1978. Kuva: Weilin + Göös / Helena Payne / Uppsala Universitet © unknown
Joihinkin kirjoihin tekee mieli palata. Roomalainen leijona on sellainen. Tämä muistelmakirja julkaistiin suomeksi 1978. Silloin olen lukenut sen ensimmäisen kerran ja pari kertaa vuosien mittaan uudestaan.

Kirjan viehätys on toisaalta sen miljöössä, 1930-luvun alun Roomassa, toisaalta sen päähenkilössä ja hauskassa dialogissa. Kirjan kertoja on 6-vuotias Renata, ruotsalaisen arkeologi-isän ja suomenruotsalaisen äidin kuopus. Nalle-veli on jo koululainen ja liian iso moniin leikkeihin. Siksi Renata joutuu leikkimään paljon itsekseen. Läheisiä ovat keittäjä-Ida ja tämän mies Alessandro. Heiltä Renata on oppinut puhumaan italiaa kuin aito roomalainen.

Leikkipaikoista monipuolisin on takapihalta avautuva Termien puisto raunioineen ja polkuineen. Sieltä avautuu näköala Colosseumille asti. Puistossa voi tehdä omia kaivauksia. Tai jos Nalle-veli ja Toffy-serkku ovat sillä tuulella, puistossa voi leikkiä kolmea muskettisoturia. Asuuhan koti-palazzossa (kerrostalossa) oikea kardinaali, jota voi väijyä.

Puisto on mukava, mutta parasta on tori. Sinne Renata pääsee Idan kanssa tekemään ostoksia.

”Tori oli ihmeellinen. Siellä oli kaikkea vaatteista ja kanoista, kaniineista ja ankoista alkaen. Ihmeellisiä silkkileninkejä, ehkä hivenen ryppyisiä, mustekaloja, sinisimpukoita, vihanneksia, juustoja, oliiveja suolavedessä. Ida luovi eteenpäin, tervehti oikealle ja vasemmalle: kuinka serkkusi voi, onko anoppisi taas sairaana, mitä tuo kanavanhus maksaa. Kuljimme ympäri puolen toria, ostimme mandariineja Emilialta, joka sanoi, että päärynät olivat huonoja ja mätiä. – Kuka niitä sitten ostaa? minä kysyin. – Tietämättömät, Emilia sanoi.”

Renata Wrede on onnistunut tavoittamaan lapsen näkökulman. Hänen tapansa kuvata lapsen maailmaa tuo mieleen Tito Collianderin Lapsuuteni huvilat. Renata katselee maailmaa ihmetellen, kysellen ja joskus kiukkuisena, miksi hänet taas ymmärrettiin väärin. Ja miksi aikuiset ovat tyhmiä eivätkä puhu oikeasti kiinnostavista asioista.

Renata, mitä sinä sanoit kardinaalille minulla olevan? äiti kysyi. - Oletko sinä taas tehnyt tyhmyyksiä? Nalle kysyi. - Oletko sinä kavaltanut äitisi kardinaalille? Toffy kysyi. – Sikamaista, sinut pitäisi tappaa. – Sanoin vain, että äidillä on rematiisi. Ja hän ymmärsi täysin, ja katto korjattiin. Ei kai se ole mitään kavaltamista, ja siitä on vaikka kuinka kauan, se oli ennen joulua. Olin hirveän vihainen ja kasvojani kuumotti. – Rauhoitu, äiti sanoi. – Ei se ollut vaarallista, isä sanoi. – Miksi te luulette, että minä aina puhun vikaan ja miksei kiinnostavista asioita saa puhua? Kiukkuni kasvoi. – Kissasta tai syyhypunkeista tai Garibaldista tai hiiristä? – Kukaan ei kiellä sinua puhumasta Garibaldista, äiti sanoi, - mutta kissasta, hiiristä ja syyhypunkista ja täistä ei puhuta ja sillä selvä. – Miksei? – Se ei kuulu hyviin tapoihin, äiti sanoi. – Salonkilaki, isä sanoi.

Kirjailija ja taidemaalari Lilly Renata Wrede (o.s. Boëthius) syntyi Helsingissä vuonna 1923 ja kuoli Italiassa vuonna 1998. Hän oli kahdesti naimisissa. Jälkimmäinen aviomies oli vapaaherra Rabbe Wrede. Roomalainen leijona on ainoa Renata Wredeltä suomennettu kirja. Suomennoksen on tehnyt Marjatta Kapari. Ruotsiksi kirja ilmestyi nimellä Mitt romerska lejon.

Kirjan voi saada käsiinsä jostain Piki-järjestelmän kirjastosta tekemällä varauksen. Jokaiselle, joka on joskus käynyt Roomassa tai suunnittelee sinne matkaa, kirja on oikeastaan pakollista lukemista.

Teksti: Eija Poteri, tietoasiantuntija. 

Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta