Hyppää pääsisältöön

19.12. Heikki Saure: Tonttu: tarua ja totta

Julkaistu 19.12.2020
Tampereen korkeakouluyhteisö
Heikki Saure: Tonttu: tarua ja totta.
Kuva: SKS ja heikkisaure.fi Kirjailija & Teos: Heikki Saure: Tonttu: tarua ja totta ISBN: 9789518580396 Kustantaja: SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN SEURA
Kirjaston virtuaalisen joulukalenterin luukku 19. ”Ihmisten elämään ovat vaikuttaneet paljon enemmän ne, joita ei ole, kuin ne, joita on.” Kirja on tonttukuvineen viehättävä ja hyvää viritystä jouluun. Kirjoittaja on ilmeisesti viettänyt paljon aikaa meidän yliopistomme Kansanperinteen arkistolla ja kirjannut kansanperinteen kerääjien tallentamia tonttutarinoita eri puolilta Suomea. Hyvä Kansanperinteen arkisto!

Joulutonttu on tietysti tuttu kaikille, mutta sen sukulaisia on paljon: kotitonttu, myllytonttu, saunatonttu, riihitonttu ja erilaiset haltiat. Tontun etäisempiä sukulaisia ovat maahiset, peikot, menninkäiset, keijut, hiidet ja parat.  Joulutonttu tunnetaan Suomessa vasta 1800-luvulta, mutta tonttu on vanhempi, se viittaa jonkun paikan haltiaan. Esim. kodin haltia piti talonväen tavarasta huolta. Vesistöissä ja metsissä oli omat haltiat, mikä oli sen ajan ympäristönsuojelua, koska haltioiden takia luontoa piti kunnioittaa ja hoitaa hyvin. Kirjoittajan mielestä ilmastonmuutoksen takia tarvittaisiin nyt samanlaista yhteyttä luonnonhaltioihin kuin ennen vanhaan. Kirjoittaja ehdottaakin tonttusuvun uudeksi jäseneksi ekotontun, joka vahtisi ihmisen toimia luonnossa. Ihan varteenotettava ajatus.

Taidan ruveta noudattamaan saunatontun sääntöjä saunomisessa: saunassa tulee käyttäytyä hyvin ja hiljaisesti. Saunatonttua voi tervehtiä saunaan mennessä ja kiittää lähtiessä. Saunatonttu valvoi saunan lämmitystä ja huolehti, ettei sauna palanut.  Mutta on tapauksia, että tonttu on polttanut saunan suuttuessaan. Tontun kepposiin kuului myös tavaroiden viskely tai löylyn ylenpalttinen heitto.

Miltä tonttu sitten näytti? Yleensä tonttuja ei kansankertomuksissa nähty, vaan kuultiin. Jos tontun näki, se saattoi tietää jotain pahaa, esim. kuolemaa.  Joulutonttu eroaa siinäkin mielessä muista sukulaisistaan, että muut tontut olivat jopa monta sataa vuotta vanhoja ja harmaapartaisia.  Asuna oli harmaat, ei punaiset, vaatteet. Päässä oli hattu ja suussa piippu. Joskus esim. saunatonttuna on nähty vaaleahiuksinen nainen valkeassa asussa. Sellaisiakin tonttuja on nähty, joilla on yksi iso silmä keskellä otsaa. Kirja on upeasti kuvitettu Antti Kososen tontuilla. Myös muiden taitelijoiden, mm. Jenny Nyströmin ja Rudolf Koivun tonttuja on esitelty. Onpa kirjassa kuva yksisilmäisestäkin tontusta.

Minua kiinnosti erityisesti se, mitä tonttuja on havaittu Tampereen seudulla: esim. Hatanpään kartanossa kodinhaltialle pidettiin varattuna omaa lämmitettyä huonetta ja vuodetta. Vuoteessa oli myös painauma, eli siinä oli nukuttu! Talojen tontut myös taistelivat keskenään, koska halusivat pitää oman talonsa puolta. Tampereen ja Hatanpään tonttujen on nähty taistelevan Tammersillalla (Hämeensillalla?). Tampereen sanomat julkaisi v. 1879 uutisen, jossa tontut taistelivat Lempoisten sillalla (Lempäälässä?).  Myös Kangasalan Liuksialan ja Vääksyn tonttujen on nähty taistelevan Vääksyn sillalla.

Ja kyllä, vielä nykyäänkin voi tonttuja bongata – vaikka virtuaalisesti. Uusin juttu taitaa olla kauppakeskusten tonttuovet, jotka avautuvat tonttujen maailmaan kännykän sovelluksella.

Teksti: Kaija Ranta-Puska, tietoasiantuntija.

Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta