Hyppää pääsisältöön

16.12.2023 Joulukalenteri: David Mitchell: Utopia Avenue

Julkaistu 16.12.2023
Tampereen korkeakouluyhteisö
Kirjailija & Teos: David Mitchell: Utopia Avenue. ISBN: 9789524834124. Kustantaja: Sammakko, 2022. Alkuteos: Utopia Avenue. Kääntäjä: Einari Aaltonen. Kuvat: Sammakko / © Sammakko / unknown.
Utopian Avenue on kirjailija David Mitchellin 9. romaani. Ensimmäinen häneltä suomennettu teos oli hänen 3. romaaninsa Pilvikartasto (2008). Sen jälkeen hänen kirjojaan suomennettiin ilmestymisjärjestyksessä: Black Swan Green (2008), Jacob de Zoetin tuhat syksyä (2014) ja Luukellot (2017). Jostain syystä seuraava kirja on jätetty suomentamatta (Slade House, 2015), mutta viimeisin kirja on taas suomennettu, tämä Utopian Avenue. Suomennetaanko kahta ensimmäistä teosta (Ghostwritten, 1999 ja number9dream, 2001) koskaan, jää nähtäväksi.

Utopia Avenue kertoo saman nimisen bändin matkasta tuntemattomuudesta Lontoon klubeilta suurten unelmien Amerikkaan ja suuren läpimurron kynnykselle vuonna 1967. Vaan sitten yksi heistä on aivan väärässä paikassa väärään aikaan, ja läpimurto jää tekemättä.

Bändissä on viisi jäsentä ja mikä on kaikkein suurin ihme, ainakin sivullisille, on että heillä on nainen laulajana/soittajana/musiikintekijänä/tasavertaisena jäsenenä. Kirjassa saakin tutustua hyvin 1960-luvun Britannian tunkkaisiin asenteisiin sekä naisiin, että ei-heteroseksuaaleihin. Kirjassa seurataan aina luku kerrallaan lähemmin jonkun bändin jäsenen elämää, mutta pari jäsentä saa kyllä vain yhden tai kaksi omaa lukuaan.

Bändin kitaristi on Jasper de Zoet. Ja kyllä, hän on Jacob de Zoetin tuhat syksyä kirjan päähenkilön pojanpojanpojan…poika. Hän on myös bändin mielenkiintoisin jäsen. Hän kärsii skitsofrenisista oireista eli hän kuulee päässään ääniä. Tai oikeastaan vain yhden, mutta sitäkin ankaramman, äänen. Mistä oikein on kyse, on mielestäni mielenkiintoisin asia kirjassa.

En tiedä johtuiko iästäni, mutta välillä tunsin lukevani 70-luvun musiikkilehtiä, missä käsiteltiin vielä paljon edellisen vuosikymmenen lopussa rockmusiikissa pinnalle nousseita bändejä ja muusikoita. Luin niitä aikoinaan toisella kymmenellä ollessani. Loppupuolella kirjaa alkoi tuntua, että kirjailija tunki väkisin mukaan kaikki mahdolliset sen ajan kuuluisuudet. No, ehkäpä piirit todellakin olivat niin pienet, että Utopia Avenue olisi voinut heistä kaikki tavata.

Mitchell kirjoittaa paksuja kirjoja, tämäkin on 600-sivuinen. Hän kirjoittaa kuitenkin hyvin ymmärrettävää ja nopeasti luettavaa tekstiä. Hänen juonensa sisältävät scifi -elementtejä, mutta eivät ole tyylipuhtaita scifi-kirjoja. Hän on hyvin monisanainen, mutta hänellä on kyllä sana hallussaan, eikä se lukijaa harmita. Voisin luonnehtia hänen kirjojaan hyvällä tavalla ahmintakirjoiksi, tekee mieli lukea ja lukea vielä yksi ja vielä yksi luku – ja sitten kello onkin kuusi aamulla ja parin tunnin päästä pitäisi herätä pirteänä työpäivään. Siksi hänen 600-700 sivuiset kirjansa joutuvat odottamaan lukuvuoroaan. Pian on edessä joulunpyhät ja voisin tarttua johonkin toiseen Mitchellin kirjaan, jonka lukemiseen ei vielä ole aikaa riittänyt.

Teksti: Maarit Laskujärvi, tietoasiantuntija. 

Tästä linkistä pääset lukemaan kaikki joulukalenterin lukuvinkit kirjaston verkkosivuilta