Saavuttamamme ammatti ja urakehityksen suunta ilmentävät yhteiskunnallista asemaamme. Vaikka suurin osa tavallisista työtä tekevistä ihmisistä kokee tyytyväisyyttä ja jopa ylpeyttä työstään, työ voi myös aiheuttaa häpeää.

Teimme hankkeessamme Rekrytointiosaaminen ja työntekijöiden hakutaidot yhdenvertaisuuden perusteena asiantuntijahaastatteluja keskittyen työnhakuun liittyviin tilanteisiin. Erästä esihenkilöä haastatellessamme keskusteluun nousi myös työn arvostus. Haastateltu esihenkilö vertasi kokemuksiaan Suomessa ja Ruotsissa ja oli sitä mieltä, että Suomessa esimerkiksi työtä bussinkuljettajana tai siivoojana saatetaan hävetä sen sijaan että kaikkea työtä ja jokaista ammattia arvostettaisiin.

Haastateltu esihenkilö kertoi esimerkin bussikuskina työskennelleestä henkilöstä, jolla oli poikkeuksellisen paljon poissaoloja. Poissaolojen taustaa alettiin selvittää. Kävi ilmi, että työntekijä ei ollut kertonut kenellekään, omaa ydinperhettään lukuun ottamatta, että hän työskenteli bussikuskina. Hän oli toiminut aiemmin yrittäjänä, eikä halunnut kertoa muille joutuneensa lopettamaan yritystoimintansa ja siirtymään palkkatyöhön. Haastattelun perusteella emme tiedä oliko yrittäjä joutunut konkurssiin, mutta mikäli oli, on sillä todennäköisesti ollut vaikutuksensa henkilön kokemukseen. Suomessa konkurssi on edelleen häpeä ja se kuvastaa vararikkoon ja vararikkoisiin sekä yleisemmin epäonnistumiseen Suomessa tyypillisesti liittyvää tuomitsevaa ilmapiiriä (Turunen 2018).

Bussikuski salasi muilta uuden työnsä, koska hän halusi säilyttää statuksensa yrittäjänä ja yrityksensä toimitusjohtajana.

Bussikuski salasi muilta uuden työnsä, koska hän halusi säilyttää statuksensa yrittäjänä ja yrityksensä toimitusjohtajana. Salailu sekä työ vastentahtoisessa ammattiasemassa kuormittivat häntä niin paljon, että hän joutui olemaan sen takia paljon pois töistä. Toisin sanoen hän häpesi tilannetta ja mahdollista konkurssia eikä ollut hyväksynyt omaa asemaansa työntekijänä, koska koki sen liian vähäarvoiseksi.

Ammattien arvostus

Bussikuskin tarina on yksittäistapaus. Se kuitenkin kuvastaa sitä, että kaikki eivät ole ylpeitä työstään ja ääritapauksessa työ voi jopa aiheuttaa syvää häpeää. Kulttuuriantropologien mukaan häpeä on universaalia, mutta se, mitä ja miten hävetään, on historiallista ja kulttuurisidonnaista (Kainulainen & Parente -Čapková 2021).

Bussikuskin tarina kertoo yhteiskunnasta ja kulttuurista, jossa työn arvostus on korkea, mutta kaikkia ammatteja ei pidetä samanarvoisina. Työhön liittyviä häpeäkokemuksia pro gradussaan tutkineen Maija Mustosen (2022) mukaan työelämäodotukset ovat hyvin tehokkuus- ja menestyspainottuneita ja uralla etenemistä ihannoivia. On sosiaalisesti hyväksyttävää ja tavoiteltavaa vaihtaa ammattia tai alaa “parempaan”, mutta siirtymä ammattien arvostushierarkiassa alemmalle portaalle koetaan epäonnistumisena (myös Asp & Peltonen 1991, 72). Mikäli siirtyminen alaspäin ammattien hierarkiassa koetaan huonommaksi vaihtoehdoksi kuin työttömyys, voi ammattien sosiaalisella arvostuksella olla vaikutuksensa myös työllistymiseen tilanteissa, joissa arvostushierarkiassa nouseminen tai edes samalla tasolla pysyminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

Mikäli siirtyminen alaspäin ammattien hierarkiassa koetaan huonommaksi vaihtoehdoksi kuin työttömyys, voi ammattien sosiaalisella arvostuksella olla vaikutuksensa myös työllistymiseen tilanteissa, joissa arvostushierarkiassa nouseminen tai edes samalla tasolla pysyminen ei syystä tai toisesta ole mahdollista.

Kattavaa tutkimusta eri ammattien arvostuksesta ei juuri ole, mutta Suomen Kuvalehti on toteuttanut ammattien arvostuksen listauksen useita kertoa, viimeksi vuonna 2018. Listan kärjessä on kirurgi sekä muita lääkäreitä, mutta myös kätilö. Vaikka listauksesta on jo useita vuosia aikaa, sen voi olettaa kuvaavan melko hyvin myös tämän hetken tilannetta, sillä ammattien arvostus muuttuu melko hitaasti. Toisaalta koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan kaltaiset poikkeustilanteet ovat saattaneet vaikuttaa merkittävästi joidenkin ammattien sijoitukseen listauksessa.

Yrittäjä on yhteensä 379:n ammatin listalla sijalla 26, mutta toimitusjohtaja on vasta sijalla 150. Bussinkuljettajaa tai linja-autonkuljettajaa ei listauksesta löydy, mutta autonkuljettaja löytyy sijalta 89, metrojunan kuljettaja sijalta 189 ja taksinkuljettaja sijalla 288. Näyttää siis siltä, että yrittäjästä bussikuskiksi siirtyneen henkilön kokemus asemansa arvostuksen laskemisesta ei ole vain hänen näkemyksensä, vaan se heijastaa laajempaa ammattien arvostusta.

Suorittavaa työtä tekevien ylpeys ammatistaan

Aiemmassa Duunarit-tutkimushankkeessa selvitimme duunareiden eli suorittavaa työtä tekevien kokemuksia työstään. Hankkeen keskeinen tulos oli, että lähes kaksi kolmasosaa sekä teollisuuden että kiinteistöpalvelualan työntekijöistä kertoo kokevansa ylpeyttä omasta työstään ja ammatistaan (Saari ym. 2021a; 2021b; 2023). Ylpeyden kokemukselle oli monia syitä, mutta tiivistimme ne ensinnäkin onnistumiseen eli omaan osaamiseen ja hyvään työn jälkeen, toiseksi muiden, esimerkiksi asiakkaiden, työkavereiden ja koko yhteiskunnan auttamiseen, sekä kolmanneksi selviytymiseen raskaassa ja vähän arvostetussa työssä.

Vastaajista yli viidennes ei koe lainkaan tai juurikaan ammattiylpeyttä.

Kuitenkin vastaajista yli viidennes ei koe lainkaan tai juurikaan ammattiylpeyttä. Duunarit-hankkeessa jäi lähes tyystin selvittämättä vastaajien kokemukset ja syyt näiden vastausten taustalla. Kyselyn avovastausten perusteella havaitsimme, että osa heistä oli aiemmin tuntenut ammattiylpeyttä, mutta eivät tunteneet sitä enää. Osa ei ollut koskaan ammattiylpeyttä tuntenutkaan. Heidän kokemuksensa oli kiinnostava, kuten myös se, miten he jaksoivat toimia ammatissa, josta eivät kokeneet ylpeyttä. Harmillista kyllä, siihen ei ollut Duunarit-hankkeen puitteissa mahdollista perehtyä syvemmin. Kuitenkin edellä mainitun palkkatyöhön siirtyneen yrittäjän tilanne tarjoaa yhden esimerkin siitä, millainen tilanne ammattiylpeyden puutteen taustalta voi löytyä.

Sosiaaliset seikat valintojen suuntaajina

Ammattien valintaa koskevat mielipiteet ovat usein olleet lähtökohtana ammatin arvostusta mittaavissa tutkimuksissa (Asp & Peltonen 1991, 70). Samaan aikaan ammatin arvostus vaikuttaa halukkuuteen valita kyseinen ammatti, vaikka ei sitä yksinomaan määritäkään. Ammattiin voi hakeutua, siitä voi pitää, sen arvostaa korkealle ja tuntea siitä myös ylpeyttä riippumatta siitä, mihin kohdin ammattien yleisessä arvohierarkiassa se sijoittuu.

Ylipäätään ammatin valintaan erilaisissa elämäntilanteissa vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät. Sukupuoli on yksi selkeimmistä, sillä Suomessa työmarkkinat ovat jakaantuneet poikkeuksellisen voimakkaasti naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin. Lisäksi ammatinvalintaan vaikuttaa jossain määrin myös vanhempien ammattiasema. Etenkin teollisuuden työntekijät toivovat ja suosittelevat lapsilleen sosiaalisesti arvostetumpia ammatteja kuin heidän omansa (Asp & Peltonen 1991, 70). Lisäksi ammatin valintaa suuntaavat alueelliset seikat, sillä kaikki ammatit eivät ole valittavissa joka puolella Suomea.

Tärkeää on muistaa, ettei ammatin valintaan liittyviä päätöksiä tehdä tyhjiössä eikä yksinomaan hyvän palkan tai työllistymismahdollisuuksien pohjalta. Sen sijaan valintojen taustalla vaikuttavat monenlaiset sosiaaliset asetelmat.

Lähteet

Asp, E. & Peltonen, M. (1991) Työelämän sosiologia. Aavaranta-sarja no. 23. Helsinki: Otava.

Kainulainen, S. & Parente -Čapková, V. (2021) Häpeä vähän! Kriittisiä tutkimuksia häpeästä. Turun yliopisto: Utukirjat.

Mustonen, M. (2022) Kun työ, ura tai ammatti hävettää. Ilmiö 9.6.2022.

Saari, T. & Koivunen, T. & Pyöriä, P. & Melin, H. (2021a) Ammattiylpeyden kokeminen ja toiminnan rationaalisuus suorittavassa työssä. Sosiologia 58(3): 235–252.

Saari, T. & Koivunen, T. & Pyöriä, P. & Leinonen, M. & Tapanila, K. & Melin, H. (2021b) Duunarit – ammatistaan ylpeät. Duunarit-hankkeen loppuraportti. Tampereen yliopisto: Työelämän tutkimuskeskus.

Saari, T. & Pyöriä, P. & Koivunen, T. & Leinonen, M. & Tapanila, K. & Melin, H. (2023) Suorittavan työn tekijät korona-aikana. Teoksessa Mäkikangas, A. & Pyöriä, P. (toim.) Koronapandemia, työ ja yhteiskunta – Muuttuiko Suomi? Helsinki: Gaudeamus.

Turunen, R. (2018) Velka, vararikko ja tuomio. Konkurssi ja sen merkitykset 1800-luvun suomalaisissa kaupungeissa. Lectio praecursoria 1.12.2017. Ennen ja nyt – Historian tietosanomat 1.1.2018.