Kriittisten tutkijoiden suut ovat nyt tuplasti suljettu – Venäjän hallituksen ja eurooppalaisten yliopistojen, lehtien ja seurojen toimesta. Yhdessä nämä kaksi suukapulaa työntävät venäläiset tutkijat yhä syvemmälle hiljaisuuteen ja marginaaliin, ilman ääntä ja vaikutusmahdollisuuksia tilanteessa, jossa olisi tärkeää kuulla niiden ääntä, jotka haluavat tehdä Venäjästä edes jollain mittarilla ”normaalin maan”.
Venäläinen suukapula
Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24.2.2022 syntyi maan sisällä nopeasti laaja protestiliike, joka keräsi tuhansia osallistujia Moskovassa, Pietarissa ja yli 60:ssa muussa kaupungissa. Sodan alkamispäivänä 36 venäläistä akateemikkoa julkaisi kirjeen, jossa he tuomitsivat sodan ja vaativat sen välitöntä lopettamista. Maaliskuun puolivälissä Moskovan valtionyliopisto julkaisi avoimen kirjeen, jonka 4000 allekirjoittajaa tuomitsivat sodan Ukrainassa.
Sotaa tukeviakin mielenilmaisuja nähtiin, sillä maaliskuun 4.päivä Venäjän yliopistojen rehtorien liitto julkaisi kirjelmän, jolla tuettiin Venäjän erityisoperaatiota Ukrainassa. Kirjelmän allekirjoittivat lähes kaikkien yliopistojen rehtorit, vain muutamat kieltäytyivät. Samana päivänä duuma hyväksyi liki yksimielisesti lain, jolla kriminalisoitiin ”väärän tiedon” julkaiseminen Venäjän armeijasta ja erikoisoperaatiosta Ukrainassa. Laki koskee pääasiallisesti mediaa, ja monet mediat lopettivatkin toimintansa Venäjällä. Kriittisten äänten vaientamiseen valmistauduttiin ennalta ehkäisevästi, sillä lain valmistelu oli aloitettu samana päivänä kuin Venäjän hyökkäys käynnistettiin. Lakia laajennettiin 22. maaliskuuta koskemaan myös uutisointia ulkomailta, sen perusteella kielletään levittämästä valheellista tietoa siitä, mitä esimerkiksi Venäjän lähetystöt, valtakunnansyyttäjä tai kansalliskaarti tekevät.
Sodan alun jälkeen Venäjän viranomaiset eivät ole sallineet yhtäkään sodanvastaista mielenosoitusta, sen sijaan viranomaiset järjestivät 18 maaliskuuta Krimin Venäjään liittämisen vuosipäivän juhlan, jossa juhlittiin myös Ukrainaa vastaan aloitettua hyökkäyssotaa. Sodanvastaisten kokousten järjestämistä koskevat lupa-anomukset on hylätty pandemiarajoitusten varjolla ja Venäjän viranomaiset ovat pidättäneet jo yli 15 000 ihmistä sodanvastaisissa mielenosoituksissa eri puolilla maata. Helmikuun 26.päivänä Roskomnadzor (liittovaltion viestintä-ja sensuurivalvontaviranomainen) julkaisi ohjeet tiedotusvälineille joissa vaaditaan toimittajia perumaan sodasta kertovia raportteja. Muutamaa päivää myöhemmin virasto aloitti verkkojulkaisujen toiminnan rajoittamisen tai estämisen. Ainakin 811 verkkosivustoa on estetty.
Läntiset suukapulat
Euroopan neuvosto ilmoitti jäädyttävänsä kaiken yhteistyön venäläisten yliopistojen kanssa Horizon -ohjelman puitteissa 3. maaliskuuta. Euroopan yliopistojen neuvoston vastareaktio Venäjän yliopistojen rehtorien ”erityisoperaatiota” tukevaan kirjeeseen oli nopea. Neuvosto jäädytti välittömästi 12 venäläisen jäseninstituution jäsenyyden neuvostossa ja lisäsi listalle kaksi muuta yliopistoa myöhemmin maaliskuussa.
Sodan jatkuessa yliopistot, ministeriöt, tutkimuslaitokset sekä useat tieteelliset seurat ympäri Eurooppaa ovat tehneet päätöksiä lähes kaikenlaisen tieteellisen yhteistyön lopettamisesta tai lykkäämisestä venäläisten organisaatioiden kanssa.
Monia päätöksiä on tehty lähes paniikkitunnelmissa, ja aikaan on saatu päätöksiä, jotka eivät ole missään suhteessa nykyiseen tilanteeseen. Esimerkiksi eräs italialainen yliopisto perui Dostojevskia koskevan luentosarjan pelätessään ”sisäisiä jännitteitä erityisesti näinä vahvojen jännitteiden aikana” ja skotlantilainen yliopisto päätti kieltää Tolstoin Sota ja rauha-teosta käsittelevän seminaarin, koska sen järjestämisen epäiltiin tulkittavan ylistykseksi Venäjän armeijalle. Jotkut eurooppalaiset tieteelliset seurat ovat saaneet kirjeitä jäseniltään, joissa vaaditaan venäläisten jäsenyyden peruuttamista tai heidän erottamistaan näistä seuroista ja seurojen johtopaikoilta. Jäsenyyden ehdoksi on vaadittu sodanvastaisen julkilausuman allekirjoittaminen. Useat tieteelliset lehdet ovat kieltäytyneet julkaisemasta venäläisten tutkijoiden artikkeleita ja onpa vaadittu venäläisten julkaisujen poistamista Scopus-tietokannasta.
Suomikin on aktiivisesti liittynyt Venäjän hyökkäyssodan vastaiseen rintamaan ja Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan Suomi jäädyttää korkeakoulu- ja tiedepolitiikkayhteistyön Venäjän ja Valko-Venäjän kanssa. Ministeriö suosittaa kaikkia tieteellisiä toimijoita, yliopistoja, Suomen Akatemiaa ja Varastokirjastoa myöten jäädyttämään kaiken nykyisen organisaatioiden välisen yhteistyön ja uusien hankkeiden suunnittelun venäläisten ja valkovenäläisten kumppaniorganisaatioiden kanssa. Venäläisten boikotti ei ole totaalinen, sillä henkilöiden väliset yhteyksiä ei olla kieltämässä ja opiskelijat voivat edelleen hakea Venäjältä Suomeen. Varsinaisen tieteellisen yhteistyön ohelle muun muassa Arktisen neuvoston ja Barentsin euroarktisen neuvoston, Euroopan naapuruuspoliitikan (ENP) rajat ylittävien yhteistyöohjelmien monien EU:n ja Venäjän välisten ympäristöhankkeiden toiminnot ja rahoitus on keskeytetty toistaiseksi.
Ketkä voittavat?
Venäjällä protestiaalto ja kirjelmät sotaa vastaan ovat laantuneet ja lähes kadonneet, mutta ei siksi, että nykyhallintoa ja sen sotaa vastustaneet olisivat kääntyneet tukemaan sotaa. Syitä protestiaallon hiipumiseen ovat vastustavien joukkopako Venäjältä ja Venäjän hallinnon yhä raivokkaampi toisinajattelijoiden vaino. Pikaisesti laadittujen ja hyväksyttyjen ”erikoisoperaatiolakien” lisäksi on Putin pyrkinyt vaientamaan kriitikoita puheellaan, jossa tuomitaan petturit ja roskaväki ja vaaditaan Venäjän puhdistamista näistä 5.kolonnaan kuuluvista ”gayroopan ja Pride-marssien” kannattajista, jotka haluavat tuhota Venäjän historian ja kulttuurin saavutukset.
Ukrainan sodassa on syntynyt luvuton määrä oheisuhreja varsinaisten taisteluissa kuolleiden lisäksi. Talouden rapautumisen ohella kulttuuri-, urheilu-, ystävyys- ja tieteelliset suhteet ja verkostot katkeavat ja vuosikymmenten työ valuu hukkaan.
Ukrainan sodassa on syntynyt luvuton määrä oheisuhreja varsinaisten taisteluissa kuolleiden lisäksi. Talouden rapautumisen ohella kulttuuri-, urheilu-, ystävyys- ja tieteelliset suhteet ja verkostot katkeavat ja vuosikymmenten työ valuu hukkaan.
Euroopan tieteellisissä rakenteissa venäläinen tiede on ollut marginaalissa, esimerkiksi venäläiset yhteiskuntatieteelliset lehdet eivät ole lähelläkään Scopuksen H-indeksien kärkeä. Venäläisen tieteen boikottien suurimman iskun kohteeksi joutuvat ne yksittäiset tutkijat tai tutkimusryhmät, joilla ei vielä ole vakinaista asemaa tieteellisissä organisaatioissa ja joiden tulevaisuuden uranäkymät eivät yksinomaan riipu vain julkaistujen artikkeleiden tai kirjojen määristä tai tutkimushankkeiden tuloksista, vaan myös siitä, miten heidän toimintaansa arviovat heidän ohjaajansa ja rahoittajansa. Venäjän nykyisessä ilmapiirissä hallinnolle kriittisten tutkijoiden suut on helppo tukkia hylkäämällä heidän raha-anomuksensa, artikkelitarjouksensa tai syrjäyttämällä heidät viranhauissa.
Venäläisen tieteen boikottien suurimman iskun kohteeksi joutuvat ne yksittäiset tutkijat tai tutkimusryhmät, joilla ei vielä ole vakinaista asemaa tieteellisissä organisaatioissa ja joiden tulevaisuuden uranäkymät eivät yksinomaan riipu vain julkaistujen artikkeleiden tai kirjojen määristä tai tutkimushankkeiden tuloksista, vaan myös siitä, miten heidän toimintaansa arviovat heidän ohjaajansa ja rahoittajansa.
Lännessä boikottivaatimusten perusteena on usein epäily, etteivät tutkijat vastusta sotaa tarpeeksi ponnekkaasti ja vaatimus, että venäläisten tulisi enemmän osoittaa mieletään ja kirjoittaa sotaa vastustavia vetoomuksia. Venäläiset kommentaattorit ovat oikeutetusti todenneet, että tällaiset poliittisen hygieenisyyden vaatimukset asettavat sellaisia moraalisia ehtoja, joita erityisesti Venäjällä toimivien tutkijoiden on liki mahdotonta noudattaa, silloin kun tutkijat ovat valtion rahoittamien yliopistojen tai tutkimuslaitosten palkkalistoilla. Eikä tilanne ole kovin helppo niillekään venäläisille, jotka ovat työllistyneet ulkomaisiin yliopistoihin.
Oheisuhreja ovat myös ne venäläiset, jotka asuvat ja työskentelevät Venäjän ulkopuolella sekä ne ei-venäläiset, jotka ainakin yrittävät keskustella Venäjästä objektiivisesti ja eri näkökulmia kuunnellen. Kenenkään etu ei liene se, että näiden äänet pyritään hiljentämään nimeämällä heidät isänmaan pettureiksi ja saastaksi kuten Venäjällä tai putinisteiksi lännessä, Neuvostoliiton aikaisen ja sen jälkeisenkin ajan stalinisti-leiman tapaan.
Niin lyhyellä kuin pitemmälläkin tähtäimellä voittaja tässä tilanteessa on Venäjän nykyinen hallitus ja sen sota, sillä kriittisten tutkijoiden suut ovat nyt tuplasti suljettu – Venäjän hallituksen ja eurooppalaisten yliopistojen, lehtien ja seurojen toimesta. Yhdessä nämä kaksi suukapulaa työntävät venäläiset tutkijat yhä syvemmälle hiljaisuuteen ja marginaaliin, ilman ääntä ja vaikutusmahdollisuuksia tilanteessa, jossa olisi tärkeää kuulla niiden ääntä, jotka haluavat tehdä Venäjästä edes jollain mittarilla ”normaalin maan” – maan jossa voi keskustella, kirjoittaa ja jopa riidellä hallituksen politiikasta julkisesti, ilman vaaraa joutua syytetyksi petturuudesta ja vankilatuomiota. Ei pidä sitten ihmetellä, jos venäläiset tutkijatkin alkavat olla katkeria, ei vain Putinia, vaan myös ”läntisiä” instituutioita kohtaan – niitä, jotka ovat korostaneet solidaarisuutta, moniarvoisuutta, moniäänisyyttä ja kriittistä keskustelua.