Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisu
Kuva: Geralt, CC
Tiina Heikkilä
Kirjoittaja on Alustan toimittaja.
Alusta hakee jäseniä toimituskuntaansa
Haku on auki 30.11.2021 asti.
Haluatko oppia tutkimuksesta viestimisestä ja sen popularisoimisesta ja tehdä niitä käytännössä? Haluatko tutkimuksesi tulokset julki omalla äänelläsi?
Alusta on Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan verkkojulkaisu. Alustan päätehtävä on tarjota väylä populaarien asiantuntijajuttujen julkaisulle. Alustan uudeksi päätoimittajaksi nimitettiin vuoden 2021 alussa tiedekunnan tutkimuksen varadekaani, sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola. Päivitämme maaliskuussa toimituskuntaa. Toimituskuntaan voi hakea mukaan vapaamuotoisella, lyhyellä hakemuksella, jossa kertoo, kuka on, miksi haluaa mukaan ja mitä annettavaa toiminnalle voisi olla. Hakemukset voi lähettää Alustan toimittaja Tiina Heikkilälle osoitteeseen tiina.heikkila@tuni.fi 30.11. 2021 mennessä.
Toimituskunnan tärkein tehtävä on tukea Alustan moniäänisyyttä ja monitieteisyyyttä. Toimituskunnan jäsen voi tehdä vähän tai paljon. Hyvä perustaso on juttuvinkkien tarjoaminen omista verkostoistaan, jotka voivat olla pieniä tai suuria. Toimituskunnassa pääsee ideoimaan juttuja, uusia juttusarjoja ja tapahtumia. Teemme myös yhteistyötä eri tahojen kanssa, ja jos panoksesi on luoda yhteistyöverkostoja, sekin on tervetullutta. Toimituskunnan jäsen voi olla aktiivinen kirjoittaja tai vinkkien antaja taustalla. Arvokasta panosta on myös sosiaalisen median taitaminen. Toimituskuntalainen voi kirjoittaa kirja-arvioita, tapahtumaraportteja ja tehdä haastatteluja. Kaipaamme joukkoon myös ihmisiä, joilla on graafista osaamista. Kaikenlainen mielikuvituksen käyttö on sallittua.
Toivomme toimituskunnan jäseniltä vähintään kandidaatin tutkintoa. Heidän tulee olla Tampereen korkeakouluyhteisön jäseniä. Alalla ei ole väliä, ja kannustamme myös muita kuin yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tekeviä hakemaan. Alustan juttuja yhdistää yhteiskunnallinen näkökulma.
Toimituskunta kokoustaa alle kymmenen kertaa vuodessa. Toimituskunnan jäsenyys perustuu vapaaehtoisuuteen, eikä siitä makseta palkkiota.
Alusta julkaisee monikielisesti. Pääasiallinen julkaisukieli on suomi, ja toimituskunnan pääasiallinen työskentelykieli on suomi.
Kuinka eri alojen tutkimus puhuu robotin tahtiin työskentelemisestä?
Yhteiskuntaamme ohjaavat vahvasti teknologia sekä kello eli moninaiset aikataulut ja määräajat. Tästä voisi päätellä, että teknologialla aikaansaatua nopeampaa työtahtia pidetään kulttuurissamme ihanteellisena. Kiinnostuin tutkimaan, kuinka robotin tahtiin työskentelyä tulkitaan eri tieteenalojen keskusteluissa. Kysyin, kuka puhuu robotin tahtiin työskentelystä ja miten tällaista tavoitetta puolustetaan tai haastetaan.
Tutkimusta varten tarkastelin 22 akateemista, englanninkielistä julkaisua, jotka sisälsivät jossakin muodossa lausekkeen ”working at a robotic pace”. Sisällöllisen kehysanalyysin avulla maininnat koodattiin ensin niiden arvolatautuneisuuden perusteella myönteisiksi, kielteisiksi tai neutraaleiksi sekä arvopohjan perustella erilaisiin, joko humanistisia arvoja tai tuotantotehokkuutta painottaviin, kategorioihin.
Aineistosta nousi esiin kolme keskustelun kehystä, joissa robotin tahtiin työskentely näyttäytyi joko oikeuttavana, kritisoitavana tai ongelmanratkaisullisena diskurssina.
Ensimmäisessä kehyksessä robotin tahtiin työskentely oikeutettiin itseisarvona, tehokkuuden nimissä ja ilman tarvetta perustella asiaa – sanalla sanoen deterministisesti. Robotin tahti nähtiin kyseenalaistamattoman myönteisenä tavoitteena viitaten periaatteeseen, että jos jotakin voi robotisoida, se robotisoidaan, ja ihmiset sopeutuvat uuteen tilanteeseen.
Toisessa kehyksessä kritisoiva puhe robotin tahdista oli yhteydessä inhimillisiin arvoihin, ja keskustelua käytiin työn eettisyydestä, työhyvinvoinnista ja työnkuvan kutistumisesta. Robotin tahtia työskentelytahtina arvosteltiin esimerkiksi siitä syystä, että omaksuessaan robotin tehokkuuden työssään ihminen on vaarassa menettää mielekkään ja monipuolisen osaamisensa. Robotin tahtiin työskentelyn ja sen ihanteen haastaminen ja kritisointi muodostivat kaikkein yleisimmän keskustelukehyksen.
Kolmannessa kehyksessä eri arvojen tunnustamisesta ja sitä kautta peräti objektiivisuuden vaikutelmasta nousi esiin ongelmanratkaisullinen näkökulma, jossa arvostettiin tehokkaan ja mielekkään työnteon symbioosia robotisoinnin tavoitteena. Hieman odottamatta neutraalit maininnat nousivat mielestäni tutkimuksen kiinnostavimmaksi kehykseksi. Eri arvopohjien yhdistely tavoitti samanaikaisesti neutraaliuden ja rakentavuuden diskurssin. Sosioteknisen periaatteen arvoja toteuttaen ongelmanratkaisullinen näkökulma käsitteli robotin tahtia vain lähtökohtana työn lopullisen työtahdin määrittämiselle ja sovittamiselle.
Hieman odottamatta neutraalit maininnat nousivat mielestäni tutkimuksen kiinnostavimmaksi kehykseksi. Eri arvopohjien yhdistely tavoitti samanaikaisesti neutraaliuden ja rakentavuuden diskurssin. Sosioteknisen periaatteen arvoja toteuttaen ongelmanratkaisullinen näkökulma käsitteli robotin tahtia vain lähtökohtana työn lopullisen työtahdin määrittämiselle ja sovittamiselle.
Siinä, missä havaitsin robotin tahtia kritisoivaa diskurssia eri tieteenalojen keskusteluissa, ongelmanratkaisudiskurssia löytyi vain tekniikan alan kirjoituksista. Insinööritieteissä robotin tahtiin työskentely nähdään siis aiheena, jota on suunniteltava ja tutkittava kokonaisvaltaisesti, eri arvoja huomioiden. Vaikka yhteiskuntatieteissä ei noussut esiin vastaavaa moniarvoisuutta, en sanoisi tieteenalojen eroa välttämättä dramaattiseksi. Robotteja tai robottitutkimusta ei olisi ilman teknisiä tieteitä, joten on perusteltua, että siellä aihetta käsitellään monitahoisesti. Sen sijaan yhteiskuntatieteissä robotisointiin kohdistuvan tutkimuksen ei odotetakaan tuovan esille teknologian ja sen laskennallisen hyödyn kuvausta, vaan enemmänkin työelämän muutosta ja inhimillisten arvojen roolia uusien työmenetelmien käyttöönotossa. Yhteiskuntatieteiltä odotetaankin kritiikkiä, normien tuuppimista ja eettistä pohdintaa.
Insinööritieteissä robotin tahtiin työskentely nähdään siis aiheena, jota on suunniteltava ja tutkittava kokonaisvaltaisesti, eri arvoja huomioiden. Vaikka yhteiskuntatieteissä ei noussut esiin vastaavaa moniarvoisuutta, en sanoisi tieteenalojen eroa välttämättä dramaattiseksi.
Tutkimukseni tuottaa tietoa siitä, kuinka robotin tahtiin työskentelyä tulkitaan ja arvotetaan eri tieteenaloilla ja akateemisessa kirjallisuudessa yleensä. Robotisoinnin eri arvoihin keskittyvä tutkimus voisi tuoda lisää myös vakiintuneille ja kyllästyttäville teknologian hyväksynnän malleille, jossa mitataan vain esimerkiksi robottien käyttämisen mielekkyyttä ja helppoutta. Teknologian uudet supermallit voisivat sisältää myös kysymyksen siitä, kuinka robotisointi sopii sille suunniteltuun käyttökontekstiin arvojensa puolesta. Vaikka insinööritieteissä huomioidaan myös humanistiset arvot, monitieteinen teknologian hyväksymismalli sisältäisi parhaimmillaan myös eettiset arvot.
Turja, T. (2024). Who sets the pace in robotisation? ’Working at a robotic pace’ according to the justifying, criticising and problem-solving discourse frames. Human Technology: An Interdisciplinary Journal on Humans in ICT Environments Human Technology, 20(2), 361-383.