Pandemiapolitiikka on myös valtapolitiikkaa, jossa vastakkain ovat kansanterveydelliset tavoitteet ja teollisuuden tavoitteet.

Koronarokotteet menevät maksukykyisille maille, mutta pandemia ei taltu, ellei ihmisiä rokoteta globaalisti kattavasti. Pula rokotteista on johtanut poliittiseen kamppailuun siitä, paljonko rokotepula johtuu immateriaalioikeuksista, eli rokotteiden patenteista ja yksinoikeuksista kuten liikesalaisuuksista.

Globaalin terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo sanoo, että nykyiset keskitetyt rokotemarkkinat eivät ole tehokkain ja nopein ratkaisu globaaliin pandemiaan. Yksinoikeuksien toimivuuden voi Koivusalon mukaan kyseenalaistaa rokotteiden ja lääkkeiden kehitystyössä myös laajemmin.

Julkinen rahoitus on tärkeää perustutkimukselle, johon rokotekehittäminen nojaa

Koronarokotteiden kehittämiseen on käytetty miljardeja euroja julkista rahaa ja esimerkiksi Modernan ja Astra-Zenecan rokotteiden on katsottu olevan pääosin, eli yli 97-prosenttisesti, julkisesti rahoitettuja. Julkisilla varoilla on tuettu myös rokotteiden kehitystyölle tärkeää perustutkimusta, kuvailee Koivusalo julkisia panostuksia, jotka rokotekehittämiseen on historiallisesti tehty.

– Yksityinen sektori piti vuosia rokotteita kannattamattomina. Teollisuuden rooliksi muodostui pikemminkin valita sopivia ehdokkaita uusiksi rokotteiksi, kliinisiin testeihin ja tuotantoon, Koivusalo sanoo.

Perustutkimuksen pitkäaikainen julkinen rahoittaminen on ollut keskeinen taustatekijä koronarokotteiden nopealle kehitystyölle.

Perustutkimuksen pitkäaikainen julkinen rahoittaminen on ollut keskeinen taustatekijä koronarokotteiden nopealle kehitystyölle. Julkisella rahoituksella on ollut Koivusalon mukaan tärkeä merkitys sille, että yksityinen sektori on lähtenyt rahoittamaan kliinisiä tutkimuksia ja tuotantoa.

mRNa-tutkimuksella on pitkä historia julkisesti rahoitetussa perustutkimuksessa

Esimerkiksi koronaviruksen vastaisessa taistelussa mRNa-rokotteet ovat keskeisiä. Niiden taustalla oleva tutkimus on ollut suurelta osin julkisesti rahoitettua. mRNA-koronarokotteiden takana olevaa teknologiaa on kehitetty etenkin 1990-luvulta lähtien, vaikka juuret juontavat myös aikaisempaan tutkimukseen.

– Perustutkimuksen merkitys etenkin mRNA-rokotteissa on keskeinen rokotteiden toimintalogiikalle. Rokotetuotanto nojaa vahvasti myös geenitutkimuksen luomiin mahdollisuuksiin, Koivusalo sanoo.

Koivusalon mukaan mRNA -rokotteista oli ennen pandemiaa vähiten kokemuksia.

– Pandemia on ollut tavallaan laaja ihmiskoe rokotteiden turvallisuudesta ja tehosta. mRNA-tuotannon ennustettavuus sekä muuttamisen mahdollisuudet voivat osoittautua tärkeiksi. Uudet variantit voivat johtaa tilanteeseen, jossa uusia rokotteita joudutaan aktiivisesti kehittämään, jos variantit pystyvät paremmin väistämään rokotteiden tehoa.

Koivusalo sanoo, että suurimmat rokotteiden tuottajat GlaxoSmithKline, Merck ja Sanofi eivät ole nyt menestyneet pandemiarokotteissa. Suurista yhtiöistä Pfizerin rokotteen taustalla on pienen Biontechin tutkimus- ja kehitystyö. Uuden mRNA-teknologian merkitys sekä aikaisemmista pandemioista jääneet vähäiset hyödyt ovat saattaneet Financial Times– lehden mukaan vaikuttaa tilanteeseen.

Patenttien ja yksinoikeuksien merkitys rokotetuotannossa on aikaisemmin ollut Koivusalon mukaan pieni tai nimellinen. 2000-luvulla markkinoille on tullut uusia rokotteita, jotka ovat vahvemmin patentoituja ja yksinoikeuksien piirissä. Tämä näkyy myös koronarokotteiden kohdalla.

Kohdunkaulan syövän torjumiseen tarkoitetut HPV-rokotteet ovat yksi esimerkki rokotteista, jotka ovat patentoituja. Ensimmäiset HPV-rokotteet tulivat markkinoille 2006.

mRNA-rokotteet ja rokotteiden ainesosat ovat patentoituja, mikä heijastuu tuotannon ja tuottajien keskittymisenä.

– mRNA-teknologia on uutta ja siksi vahvasti patentoitua. Koska se avaa uusia mahdollisuuksia paitsi koronavirusrokotteiden, myös esimerkiksi kausi-influenssaan, malariaan ja HIV/AIDS:iin kohdentuvien rokotteiden kehittämisessä, ovat niin taloudelliset kuin kansanterveyteen kohdentuvat pitkän aikavälin intressit merkittäviä, Koivusalo sanoo.

Rokotetuotannon keskittyminen on ollut huolena jo pidempään. Kiinnostus halpoihin perusrokotteisiin ja näiden tuotantoon on ollut Koivusalon mukaan vähäistä. Rokotteiden tuotanto on ollut keskittynyttä myös muista kuin patenteista johtuvista syistä. Patenttisuoja kuitenkin hidastaa tuotannon laajentamista, sillä se suojaa yksinoikeuksia. Patenttisuojan lisäksi rokotustuotantoa voivat Koivusalon mukaan hidastaa myös muut yksinoikeudet, kuten liikesalaisuudet, jotka voivat estää teknologian siirtoa käytännössä.

Patenttisuojan purkaminen voi nopeuttaa rokotusten saatavuutta, mutta patenttisuoja ei ole ainoa vaikuttava tekijä. Yksi keskeinen pullonkaula on tuotantokapasiteetti.

Patenttisuojan purkaminen voi nopeuttaa rokotusten saatavuutta, mutta patenttisuoja ei ole ainoa vaikuttava tekijä. Yksi keskeinen pullonkaula on tuotantokapasiteetti.

– Jos yritykset olisivat valmiita siirtämään teknologiaa, ne olisivat voineet lähteä mukaan WHO:n C-TAP-mekanismiin, mutta osallistuminen on toistaiseksi ollut heikkoa, Koivusalo sanoo.

Kansanterveyden näkökulmasta olennaista on se, miten rokotetuotantoa saadaan laajennettua. Aluksi perinteisempien rokotteiden oletettiin olevan Koivusalon mukaan olevan riittäviä koronan kuriin saamisessa etenkin köyhemmissä maissa. Variantit ovat kuitenkin muuttaneet tilannetta. Yhä enemmän kiinnostusta kohdentuu mRNA-rokotteisiin, jotka ovat helpommin muunneltavissa ja osoittautuneet toimiviksi.

– Kiinnostus omaan rokotetuotantoon on noussut keskituloisissa maissa myös kokemuksista aikaisemmissa pandemioissa, esimerkiksi Thaimaassa, Koivusalo sanoo.

Uudet teknologiat mahdollistavat pandemian kontrolloinnin alueellisemmin

Uusi rokoteteknologia antaa välineitä kontrolloida pandemioita paikallisemmin, mutta tämä edellyttää tuotantokapasiteetin laajentamista ja teknologian siirtoa laajemmin.

– Ei ole syytä olettaa, että vain Yhdysvalloissa tai Euroopassa voidaan tuottaa laadultaan riittäviä rokotteita. Itseasiassa Biontech mainostaa verkkosivuillaan mRNA teknologian olevan tuotannon kannalta nopea, halpa ja joustava Koivusalo sanoo.

Koivusalon mukaan nykyisenlaiset keskitetyt rokotemarkkinat eivät ole tehokkain ja nopein ratkaisu pandemioihin. Keskitetyillä rokotemarkkinoilla tuotantoa siirretään teollis- ja tekijänoikeuksien alaisilla vapaaehtoisilla lisensseillä tai alihankintasopimuksilla. Vauraat maat lahjoittavat omien tarpeidensa jälkeen muille rokotteita.

– Ostovaraukset – tai optiot – ovat teollisuudelle edullinen tapa luoda sitoumus rokotteiden hankintaan, mutta ne eivät välttämällä ole pitkällä tähtäimellä kustannustehokas keino organisoida rokotetuotantoa tai kehitystyötä. Ne kattavat myös kliinisten kokeiden ja tuotannon riskejä eli tekijöitä, joita teollis- ja tekijänoikeuksien kautta on pyritty korvaamaan, Koivusalo sanoo.

Koronaviruspandemia ja uudet variantit ovat myös Koivusalon mukaan muuttaneet ajattelua patenteista.

– Immateriaalioikeuksiin puuttuminen ei ole ainoa ratkaisu, mutta se on osa ratkaisua, jolla tuotantoa ja teknologiaa voidaan siirtää laajemmin sinne, missä sitä tarvitaan, Koivusalo sanoo.

– Immateriaalioikeuksiin puuttuminen ei ole ainoa ratkaisu, mutta se on osa ratkaisua, jolla tuotantoa ja teknologiaa voidaan siirtää laajemmin sinne, missä sitä tarvitaan, Koivusalo sanoo.

Immateriaalioikeuksien uudelleen tarkastelu mahdollistaisi Koivusalon mukaan tulevaisuudessa myös nopeammin tuotannon, jota voi sovittaa liikkeellä olevaan viruskantaan.

– Tätä tehdään jo influenssarokotteiden kohdalla käytännössä. Epidemioiden taltuttamisessa ketteryys ja nopeus ovat tärkeitä. Yksinoikeuksien sijaan yhteistyö tutkimuksessa ja tuotannon laajentamisessa on keskeistä globaalissa epidemioiden hallinnassa.

Rokotetestaus on kallista kilpajuoksua

Rokotekehittämisen yksi pullonkaula on testaamisen kalleus, hitaus ja hankaluus. Rokotekehittäminen voi olla lopulta turhaa, jos rahoitus testaamiseen ei järjesty ajoissa. Testaaminen muuttuu turhaksi, kun immuunin väestön osuus kasvaa. Testaamisen kalleus johtuu osin siitä, että tehon ja mahdollisten sivuvaikutusten osoittamiseksi pitää kattaa suuri määrä ihmisiä.

– Kustannuksiin vaikuttaa myös se, missä testaus toteutetaan, kuinka monen eri alihankkijan kanssa toimitaan, ja kuinka paljon eri toimijat odottavat saavansa voittoa, sanoo Koivusalo.

Kun keskeisiä rokotteita on saatu markkinoille, rahoitusta testaamiseen ei välttämättä tule yhtä helposti niille, jotka ovat vielä testausvaihetta odottamassa. Kliinisten testien kustannukset ovat merkittäviä. Käytännössä lääketeollisuus tekee kuitenkin kliiniset testit usein alihankintana, Koivusalo kertoo. Siksi etenkin kriisitilanteessa testien todellisia kuluja on vaikea arvioida. Rokotehankinnoista tehtyjen sopimusten läpinäkyvyys on ollut Koivusalon mukaan heikkoa. Kansalaisjärjestöt EU:ssa ja Euroopan Parlamentin jäsenet ovat peräänkuuluttaneet parempaa läpinäkyvyyttä.

– Yleinen riski- ja innovaatiopuhe ei siten kerro siitä, miten rokotteiden riskejä ja hyötyjä on katettu. Esimerkiksi Modernan rokote on käytännössä julkisrahoitteinen ja tuotanto nojaa alihankintaan, Koivusalo sanoo.

Myös liikesalaisuudet ja muut yksinoikeudet voivat hidastaa

Patenttisuojan toimivuuden voi kyseenalaistaa rokotteissa ja lääkkeissä myös laajemmin. Teollis- ja tekijänoikeuksiin perustuvat kannustimet eivät anna mahdollisuutta vaikuttaa siihen, mihin tutkimus- ja kehitysrahoitusta kohdennetaan.

– Tutkimus- ja kehitysrahoitusta on siten vaikea kohdentaa esimerkiksi rokotusten tai antibioottien tutkimus- ja kehitystyön tueksi, ellei kehitystyötä tueta erikseen julkisista varoista, Koivusalo sanoo.

Rokotetuotteista maksetaan tavallaan kahdesti: erillisen julkisen tuen ja teollis- ja tekijänoikeuksien kautta.

Tämä tarkoittaa Koivusalon mukaan sitä, että rokotetuotteista maksetaan tavallaan kahdesti: erillisen julkisen tuen ja teollis- ja tekijänoikeuksien kautta.

– Uusien lääkkeiden ja rokotteiden tuotantokustannukset ovat hyvin pienet verrattuna hintoihin. Vaikka yhteiskuntien seisominen pandemian seurauksena on kallista, voidaan kysyä myös, miksi rokotteiden tutkimuksen ja tuotannon julkisessa tuessa ei ole huomioitu saatavuutta.

Patenttien ohella liikesalaisuuksista on tullut tärkeitä keskeisen tiedon salaamisessa, mikä hidastaa tai vaikeuttaa tuotannon toteuttamista muualla. Liikesalaisuudet ja yksinoikeudet estävät tiedon ja teknologian siirtoa, joka on tärkeää kansanterveydellisten globaalien ongelmien ratkaisemisessa.

Kiista immateriaalioikeuksien erivapauksista on jatkumoa aikaisemmille kiistoille

Yleisen edun ja yhteiskuntien avautumisen näkökulmasta globaali yhteisvastuu on olennaista, sillä epidemia ja uudet variantit siirtyvät alueelta toiselle. Köyhimmissä maissa tuotantokapasiteetti ja rokotusten toimeenpano ovat todellisia haasteita.

Koronarokotteiden vuoksi yksinoikeuksista on noussut kiista Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. WTO:n alaisuudessa on myös teollisuus- ja tekijänoikeuksiin kohdentuva TRIPS-sopimus. HIV/AIDS-epidemian aikana lääkkeiden hinnat ja saatavuus nousivat myös WTO:n asialistalle.

– Dohan julkilausuma kansanterveydestä ja teollis- ja tekijänoikeuksista tuki maiden mahdollisuuksia asettaa pakkolisenssi tuotannon laajentamiseksi maille, joilla ei ole omaa tuotantokapasiteettia. Intian osoitettua, että se pystyy tuottamaan viruslääkkeitä murto-osalla vaaditusta hinnasta lääkkeiden saatavuutta pystyttiin laajentamaan. Saatavuutta tuettiin myös kansainvälisen rahoituksen kautta, Koivusalo sanoo.

Koronapandemian vuoksi Etelä-Afrikka ja Intia esittivät joulukuussa 2020 WTO:ssa määräajaksi erivapautta teollis- ja tekijänoikeussopimuksen pandemiatuotteisiin kohdentuvista velvoitteista. Maailman terveysjärjestö WHO ja UNAIDS-järjestö ovat tukeneet erivapautta, samoin kuin merkittävä määrä matala- ja keskituloisia maita sekä kansalais- ja ihmisoikeusjärjestöjä. Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Uusi-Seelanti ovat liittyneet rokotteiden osalta erivapauden kannattajiksi laskettujen maiden joukkoon toukokuussa 2021.

Etelä-Afrikan ja Intian avaus erivapaudesta kohdentuu patentteja laajemmin, mutta sitä voidaan Koivusalon mukaan pitää jatkumona aikaisemmille kiistoille.

– Pakkolisensoinnissa maat voivat antaa pakkolisenssin eli lisenssin tuotantoon toiselle yritykselle tai omaan tuotantoon tietyillä edellytyksillä ja epidemian aikana myös ilman, että niiden pitää neuvotella oikeuksien omistajan kanssa. Toisin kuin pakkolisensointi, Etelä-Afrikan ja Intian esittämä erivapaus kattaisi myös liikesalaisuudet ja kaikki pandemiaan ja sen kontrolliin liittyvät tuotteet sekä avaisi joustavamman mahdollisuuden tuotannon vientiin.

Pandemiapolitiikkaa ja valtapolitiikkaa

Nature nosti erivapautta tukevassa pääkirjoituksessaan esille Afrikan CDC:n johtajan John Nkengasongin viestin siitä, että kiistassa on kyse pandemiapolitiikan lähtökohdista eikä hyväntekeväisyydestä, minkä erivapautta tukevat tahot ymmärtävät ja mikä myös vastustajien tulisi pyrkiä ymmärtämään, elleivät he halua jäädä historian väärälle puolelle.

– Nkengasongin painotus on tärkeä. Keskeinen kysymys kiistassa kohdentuu markkinoihin ja valtapolitiikkaan. Viime kädessä kyse on siitä, toimitaanko rokotteiden saatavuuden takaamiseksi teollisuuden ja hyväntekeväisyyden ehdoilla ja lähtökohdista vai kansanterveyden ja saatavuuden tavoitteista ja lähtökohdista. Toimitaanko lyhyellä vai pitkällä tähtäimellä, Koivusalo sanoo.

Vaikka erivapaus on sidottu pandemiaan, sen taloudellinen merkitys nivoutuu ennen kaikkea pandemian jälkeiseen aikaan ja teknologian siirtoon sekä mRNA-teknologian laajempaan käyttöön.

Vaikka erivapaus on sidottu pandemiaan, sen taloudellinen merkitys nivoutuu ennen kaikkea pandemian jälkeiseen aikaan ja teknologian siirtoon sekä mRNA-teknologian laajempaan käyttöön.

– Osittain tämän vuoksi EU ja Yhdysvallat ovat vastustaneet avausta. Yhdysvallat avasi kuitenkin mahdollisuuden neuvotella asiasta rokotteiden osalta. Toisin kuin EU, joka on – Suomi mukaanluettuna – vastustanut erivapautta tai tarjonnut vastauksena jo nykyisin mahdollisia toimia. Yhdysvaltain siirtymä on merkittävä, sillä Yhdysvallat on ollut teollis- ja tekijänoikeuksien merkittävin puolustaja ja EU on ollut sovittelevammalla linjalla. Nyt Euroopan Unioni on jäämässä historian väärälle puolelle vastustaessaan tiukasti erivapautta, Koivusalo sanoo.

Maailman kauppajärjestön kiistassa on Koivusalon mukaan kyse paitsi pandemiapolitiikasta myös valtapolitiikasta, jossa vastakkain ovat tietyn teollisuudenalan tavoitteet ja globaalin kansanterveyden tavoitteet.

– Globaalia rokotteiden saatavuutta ei ratkaista hyväntekeväisyydellä tai teollisuusmaiden rokotepöydistä ylitse jäävillä tuotteilla. Teollisuuden näkökulmasta vitkuttelu takaa sen, että tuotot maksimoidaan ja saavutetut edut pystytään säilyttämään lisääntyvää yksinoikeuksiin myös laajemmin kohdentuvaa kritiikkiä vastaan.