Vammaisuus ei ole normi missään

Kuvassa henkilö silmät kiinni auringonlaskussa.

Radio-ohjelman juontaminen, kouluttaminen, gradun tekeminen tai runojen kirjoittaminen eivät ole perinteisimpiä ajatuksia yhteiskunnallisesta aktivismista. Näillä kaikilla välineillä Julianna Brandt, 26-vuotias turkulainen vammaisaktivisti, kuitenkin puhuu vammaisten puolesta.

Vammaiset ovat maailman suurin vähemmistö: WHO:n mukaan jopa 15 prosenttia väestöstä on vammaisia. Valtaväestön suhtautuminen vammaisiin on kuitenkin usein ennakkoluuloista ja kömpelöä, mihin Brandt tahtoo vaikuttaa.

Henkilökohtainen on poliittista Brandtin ajattelussa. Esimerkiksi keho toimii aktivismin välineenä: julkaisemalla kuvia kehostaan hän voi muuttaa mielikuvia siitä, millainen on cp-vammaisen keho.

Brandt kertookin olevansa aktivisti osin itsekkäistä syistä:

”Jos minä en tekisi tätä, kuka sen tekisi?”

Henkilö kävelee hiekkatiellä järven rannassa.
Koska Brandt pystyy kävelemään ilman apuvälineitä, hän voi usein valita, pysyykö hän ”vammakaapissa” vai kertooko cp-vammastaan suoraan uusille ihmisille.
Kuvassa henkilö istuu penkillä ja viittoo käsillään
Brandtille keskeistä aktivismissa ei ole niinkään väline vaan se, että voi itse määrittää tekemisensä näkökulman.
Kuvassa henkilö seisomassa auringonlaskussa nurmialueella.
Brandtin aktivismi ulottuu vammaisuuden lisäksi monille muille elämän alueille: esimerkiksi ympäristön suojelu ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien puolustaminen on Brandtille tärkeää.
Kuvassa henkilö auringonvalossa katsomassa suoraan silmiin.
”Kun on tullut niin paljon katsotuksi ja määritellyksi ulkoapäin, haluaa katsoa itse takaisin suoraan silmiin”, Brandt toteaa.

Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvauksen työpajaa syksyllä 2020. Tämän kurssinosan teemana oli YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman ”Eriarvoisuuden vähentäminen” -kohdan tavoitteet.