Työvuorossa kuoleman kanssa

Saattohoitajan työ nähdään usein synkkänä ja makaaberina. Seija, Tanja, Suua ja Päivi työskentelevät sairaanhoitajina Pirkanmaan Hoitokodissa – kyseessä on Suomen pohjoisin saattohoitokoti. Kohta sairaanhoitajaksi valmistuva Jussi on ehtinyt olla harjoittelussa saattohoidon lisäksi myös lasten syöpäosastolla. Kukaan kuvattavista ei kokenut työtään synkkänä tai ilottomana puurtamisena. Saattohoitajan ammatti on ihmisten auttamista ja positiivisten asioiden etsimistä arjesta. Surulle annetaan kyllä tilaa, mutta se ei ole hallitseva mielentila. Tämän valokuvasarjan päämäärä on ilmentää näitä asioita ja muistuttaa, että mikään ei ole kuolemanvakavaa, ei edes kuolema.

Pirteä Tanja Juutilainen poseeraa kameralle. — Tanja Juutilainen ei allekirjoita näkemystä, että saattohoidossa työskentely olisi erityisen synkkää tai raskasta. ”Parasta työssäni on sen merkityksellisyys, palkitsevuus ja ihmisläheisyys”, Juutilainen kertoo.

Suua Leinonen hymyilee. — Suua Leinonen kokee työnsä saattohoidon parissa tärkeänä ja arvokkaana. ”Parhaimmat kuolemaan liittyvät hetket ovat niitä joissa olen ammattilaisena osannut valmistaa läheisiä lähestyvän kuoleman hetken kertomalla siitä etukäteen, ajoissa, rauhassa ja selkeästi.”

Kameralle myhäilevä Päivi Nyberg. — Päivi Nyberg ajautui saattohoitajaksi sattumalta. Hän kertoo, että on ollut aina ihmisläheinen, joten työ saattohoidossa on tuntunut alusta asti omalta jutulta.

Jussi Tuomi ottamassa silmälaseja pois päästään ennen hervotonta naurukohtausta. — Jussi Tuomi on vastavalmistunut sairaanhoitaja ja omistautunut työlleen. Opiskeluaikana hän suuntautui palliatiiviseen hoitoon. Kokemus vahvisti tunnetta, että hän on oikealla alalla.

Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriopintojen Journalistisen henkilökuvan työpajaa syksyllä 2021. Outi ja Juha Törmälän ohjaamassa lopputyössä kuvattiin ihmisryhmiä ja pohdittiin muotokuvan käytäntöjä.

26.1.2022: Kuvateksteja muokattua

2.6.2023: Yksi henkilökuva poistettu