Suojelu alkaa kahvinkeitosta

Mies seisoo järviruokojen keskellä.
Thomas Penttilä on linkki maanomistajien, mökkiläisten ja luonnonsuojelijoiden välillä.

– Vesistönsuojelu alkaa kahvinkeitosta, sanoo Pälkäneellä asuva Thomas Penttilä.

Hän pitää tärkeänä sitä, että asioista puhutaan kasvotusten eikä kirjeiden välityksellä, jotka usein vain säikäyttävät tai päätyvät roskakoriin. Penttilän mukaan kahvipöydässä vältytään väärinymmärryksiltä, ja siinä on parempi selittää, miten järviluontoa säästävä idea hyödyttää viljelijääkin.

Penttilä on linkki maanomistajien, mökkiläisten ja luonnonsuojelijoiden välillä Suvi-hankkeessa, jonka tarkoituksena on estää Pälkäneen seudun vesien pilaantuminen. Hankkeessa kerätään tietoa ja suunnitellaan kunnostushankkeita, joihin voi saada rahoitusta muun muassa valtiolta.

Ihmisen varjo kynnetyllä pellolla.
Kasvojen vasen puoli.
Aurinkoinen järvimaisema.
Kun Penttilä oli lapsi, kotirannassa ei uitu.
Liikkuvan auton sisällä kuvattu kuva auton ajajasta.

Kaikkein eniten pinnanalaiseen maailmaan vaikuttaa se, mitä tehdään maan päällä. Maa-ainesta huuhtoutuu pelloilta ja hakkuuaukeilta ojiin ja niistä järviin, jokiin ja lopulta meriin. Ravinteet samentavat ja rehevöittävät vesistöjä, mikä järkyttää niiden tasapainoa.

Rehevöityneiden vesistöjen ruoppaaminen on vahingon paikkailua. Parasta olisi, jos maita viljeltäisiin niin, etteivät ravinteet lähtisi sateiden ja sulamisvesien mukaan ensinkään. Toiseksi toimivinta on pysäyttää niiden matka rantamaille, jotka eivät ole viljelykäytössä kovin tuottoisia. Niistä voidaan tehdä kosteikkoja, joiden kasvit sitovat laskuojien ravinteita itseensä.

Penttilän lapsuudessa kotirannassa ei uitu. Tehtaiden jätevedet laskettiin puhdistamatta järveen, kunnes käytäntöä vastaan noustiin 1970-luvulla. Järvi ei kirkastunut yhdessä yössä, mutta tänä päivänä laiturilta voi taas hypätä.

Mies kävele pellon laidalla.
Viljely on muuttanut maantiedettä hiljalleen niin, että maanpinta on matalammalla kuin vuosisatoja sitten. Se näkyy siinä, mihin vedet laskevat.
Mies rantakoivikossa.
Penttilän ja naapurin maille suunnitellaan kosteikkoa. Ensin maan pitää jäätyä, jotta koivut saadaan hakattua.
Käsi ja vettä.
Mies seisoo rantakalliolla.
Osa seudun järvistä on luonnostaan kirkasvetisiä. Yhteen lyötyjen käsien ääni kaikuu moninkertaisena vastarannalta.

Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvauksen työpajaa syksyllä 2022. Tämän kurssinosan aiheena oli YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelman Vedenalainen elämä -teeman tavoitteet.