Marjaana Aurasen isoäiti menehtyi, kun Auranen oli kolmikymppinen. Silloin Auranen havahtui siihen, kuinka paljon hiljaista tietoa ja kulttuuriperintöä on vaarassa kadota vahingossa. Auranen muutti 11-vuotiaana Kittilästä Pohjois-Savoon, ja samalla yhteys saamelaisuuteen hiipui.
Aurasessa heräsi tarve ymmärtää omaa sukuhistoriaa – ja samalla koko saamelaisuuden väkivaltaista menneisyyttä.
Aurasta hävetti se, että hän ei tunne juuriaan: ei puhu saamen kieltä, ei osaa tehdä käsitöitä, ei edes osaa solmia huivia oikein. Toisaalta Aurasen mukaan kyse on yhteisestä häpeästä. Puhumattomuus ja perinteiden katkeaminen johtuu siitä, että saamelaisuutta on pyritty kitkemään suomalaisesta yhteiskunnasta.
Auranen alkoi aktiivisesti ottamaan haltuun niin tietoa kuin perinnetaitojakin. Hän ilmoittautui saamen kielen kurssille ja hakeutui mukaan Bárbmu ry:n toimintaan, jonka kautta hän on opetellut kädentaitoja ja tutustunut muihin alueen saamelaisiin. Kyse ei ole pelkästään menneisyyteen tutustumisesta, vaan nykyhetkessä elävänä hengittävästä kulttuurista.
”Perinteet on tärkeää tuntea, jotta niitä voi lähteä soveltamaan ja yhdistämään nykyaikaan”, kertoo Auranen. Hän on ommellut itse kasvomaskeja, joihin on yhdistetty saamenpuvuissa ja käsitöissä käytettyjä koristenauhoja.Auranen alkoi käydä saamen kielen kursseilla muutama vuosi sitten. Vielä hän ei puhua pulputa kieltä sujuvasti, mutta kielestä on jo löytynyt ilmaisuja, joita suomen kieli ei kykene tavoittamaan. Tällainen on esimerkiksi ”Gulahallat luondduin”, joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna luonnon kanssa kommunikointia ja vuoropuhelua.Työssään videopelien käsikirjoittajana Auranen on pystynyt välittämään kulttuuriperintöä tavalla, joka on nuorille sukupolville ominainen. Aurasen peliyhtiö on tuottamassa maailman ensimmäistä saamenkielistä konsoli- ja tietokonepelin Skábma – Snowfallia, ja pelin tarinat perustuvat saamelaiseen mytologiaan.Koti tarkoittaa saamelaisessa perinteessä muutakin kuin vain asuntoa. ”Voisin ajatella, että Tampereen Amuri on kotikyläni ja Pyynikinharju kotitunturini”, Auranen toteaa.Aurasen mielestä on kummallista, miten usein ihmiset, joiden taustassa risteää monta eri etnisyyttä, määritellään puolikkaiksi kulttuurinsa edustajiksi. ”Isäni on saamelainen ja äitini suomalainen, mutta olen itse kokonaan saamelainen ja kokonaan suomalainen.”Kaupunkiympäristössä yhteys omiin juuriin voi helposti katketa, mutta Auranen on pystynyt elvyttämään juuriaan tutustumalla muihin saamelaisiin ja selvittämällä tietoa omasta sukuhistoriastaan.
Kuvasarja on tehty osana Visuaalisen journalismin maisteriohjelman Journalistisen henkilökuvan työpajaa syksyllä 2020. Valokuvaaja Liisa Takalan vetämän lopputyön teema oli ”koti”.
