Ihmisen hylkäämä

Aivan Helsingin keskustan kupeessa, Korkeasaaren kyljessä lepää ihmiseltä rauhassa noin neljän hehtaarin kokoinen saari rapistuvine rakennuksineen. Hylkysaari on ollut tyhjillään paraatipaikalla Helsingissä yli vuosikymmenen. Nyt se halutaan herättää henkiin.                                                                                            

Hylkysaari on nähnyt elämää. Se on ollut 1600-luvulta lähtien muun muassa kaupungin laidunmaa, laivatelakka, huvilaelämän keskus, luotsiasema ja 23 perheen koti sekä Suomen merimuseo. Tällä hetkellä se on seissyt yli vuosikymmenen aloillaan ilman ihmisen vaikutusta. Saari on tarkoitus myydä uudelle omistajalle vuonna 2020, joten sen tulevaisuus on vielä hämärän peitossa.  

Kuvasin Hylkysaarta ja sen kiinteistöjä osana harjoitteluani Ylellä kesällä 2020. Saari herätti minussa uteliaisuuden. Kaikki näytti siltä, että paikalta on kiirehditty pois. Keittiöihin oli jäänyt tavaroita, huoneisiin sänkyjä ja käyttöesineitä, vajojen lattioille ruostuvia työvälineitä.

Ihmisen hylkäämissä paikoissa ja niiden pysähtyneisyydessä on minulle jotain lohdullista. Ajan hautaamissa elämän merkeissä ja luonnossa, joka on vallannut tilansa takaisin. Kun katson sitä, näen oman hetkellisyyteni vähän selvemmin. Sitä tunnetta lähdin tutkimaan. 

Valitsin omaan sarjaani paljon kuvia, jotka välittävät minulle juuri tätä tunnetta. Monia niistä ei valittu Ylen alkuperäiseen juttuun, johon löytyy linkki artikkelin lopusta. 

Vanhan museorakennuksen näkee seisovan ylväänä Katajanokan kärjestä.
Suomen merimuseo sijaitsi saarella vuosina 1973–2007, kunnes se muutti Kotkaan. Nyt siitä muistuttaa enää maassa rapistuva kyltti. 
Vanhan kiinteistön keittiössä ei ole hetkeen kokattu.
Vintille oli unohtunut jonkun henkari.
Jonkun ovi ja viini olivat unohtuneet vanhan kartanon keittiöön.
Kottikärryn omistajalle oli ehkä tullut kiire pois saaresta.

Alkuperäisen Ylen jutun voi käydä lukemassa täältä. Rakensimme tarinan rakenteen yhdessä toimittajan kanssa, ja lopullinen tuotos nojautui paljon siihen, mitä olin saanut pysäytettyä ruutuihini.