Hyppää pääsisältöön

"Lämmönsiirron fysiikan ymmärtäminen ei ole sukupuolesta kiinni"

Julkaistu 21.4.2020
,
päivitetty 21.4.2020
Tampereen ammattikorkeakoulu
Teollisuusteknologia
Johanna Parviainen_opiskelijatarina
Johanna Parviaisen, 34, mielestä teknologia-alalla työntekijän sukupuolella ei ole merkitystä. Parviainen opiskelee TAMKissa LVI-talotekniikan insinööriksi viimeistä vuotta.

– Kaikki meidät kohdataan opetuksessa yksilöinä. Esimerkiksi lämmönsiirron fysiikan ymmärtäminen tai CAD-piirron onnistuminen ei ole sukupuolesta kiinni. Ehkä siitä on jopa hyötyä, että osaa ajatella asioita naisellisen monimutkaisesti ja tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa, Parviainen sanoo.

LVI-ala voi olla hänen mielestään monille tuntematon, mutta tärkeiden asioiden äärellä ollaan.

– Ihminen viettää sisätiloissa suurimman osan aikaansa, ja me huolehdimme siitä, että siellä on turvallista ja terveellistä hengittää ja olla. Talotekniikka on onnistunutta silloin, kun sen olemassaoloa ei huomaa.

Parviaisen kanssa aloitti samaan aikaan opiskelun yhteensä kolme naista. Kaikki ovat edelleen menossa mukana, ja yksi heistä on jo valmistunut.  Opintoja vauhdittaa se, että vuosikurssilla on ollut erittäin hyvä luokkahenki.

– Autamme ja tuemme toisiamme, mietimme ratkaisuja yhdessä sekä vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä.

Huumori ja yhteistyötaidot auttavat

Alalle hakeutuvalla miehellä saattaa Parviaisen mielestä olla paremmat lähtötiedot LVI-alasta, esimerkiksi jos pohjalla on asentajan koulutus, mutta se, että hyppää täysin uudelle alalle ei välttämättä ole huono asia.

– Näkökulma asioihin on ihan erilainen, kun ei ole lähtötietoja mihin peilata opittua, vaan saa lähteä puhtaalta pöydältä. Huumorilla ja yhteistyötaidoilla pääsee tällä alalla pitkälle.

Parviainen ehti tehdä pitkän työuran elintarviketeollisuudessa. Kun tehdas ajettiin alas, oli aika miettiä uutta suuntaa.

– LVI-insinöörin ammatti ei ollut pikku-Johannan unelma-ammatti. Rehellisesti sanottuna, minut ajoi LVI-alalle hyvä työtilanne ja se, että vaikka uudisrakentaminen kääntyisi jossain vaiheessa laskuun, Suomessa riittää aina korjattavia rakennuksia. Ihan järkisyitä siis.

Talotekniikan opiskelu on käytännönläheistä ja työtä tehdään monialaisissa projektiryhmissä.

– Teemme yhteistyöprojekteja rakennusarkkitehti-, restonomi- ja sähköisen talotekniikan opiskelijoiden kanssa. Tämä tekee opiskelusta monipuolista. Se valmentaa työelämää varten, jossa on pakko osata toimia osana monialaisia projektiryhmiä rakennushankkeissa.

Omia opintoja voi tukea monipuolisilla projektiopinnoilla. Parviainen on ollut mukana luomassa TATE-treffejä, joka on alan opiskelijoiden rekrytointitapahtuma. Parviainen on osallistunut myös useisiin alan opiskelijakilpailuihin.

Ensimmäisensä harjoittelunsa Parviainen teki insinööritoimistossa, jossa tehtiin rakenne- ja pääsuunnittelua.

– Opettelin piirtämään ArchCAD-ohjelmistolla. Työtehtäviini kuului pääpiirustusten, julkisivujen ja rakenneleikkausten piirtämistä rakennuslupia varten, pihasuunnitelmien ja pihan sadevesisuunnitelmien tekoa, työmaa-aikaisen kosteudenhallintasuunnitelman luomista ja piirustusten tulostusta ja taittoa. Lisäksi olin mukana työmaavalvontakäynneillä.

Viimeisimmässä harjoittelussaan Parviainen pääsi tekemään LVI-suunnittelua.

– Kohteet ja työtehtävät olivat monipuolisia ja vaihtelivat uudisrakennuksista korjausrakentamiseen, ja sairaalasuunnittelusta vanhan kerrostalon painovoimaisen ilmanvaihdon korjaussuunnitteluun.

Työn alla on nyt opinnäytetyö. Sen aiheena on ”Ilman kertyminen suljettuun lämmitysverkostoon”.

Parviainen näkee itsensä tulevissa töissään osana motivoitunutta ja hyvän yhteishengen omaavaa työryhmää.

– Teen LVI-suunnittelua, konsultointia tai projektipäällikön töitä. Työskentelen yrityksessä, jossa työntekijöiden vahvuuksia tuetaan ja heitä kannustetaan työssä.

 

Kuva: ”LVI-insinöörin koulutuksesta jää varmasti ikuisia ystäviä ja erittäin päteviä kollegoita, niin miehiä kuin naisia”, Parviainen kertoo.