Alumnin tarina - Silja Partanen

Kotikorkeakoulusi: TAMK

Nykyinen työpaikkasi: Frozenbyte Oy

Paras muistosi opiskeluajaltasi?: Aika mahdoton pistää kansien väliin yhtä, selkeästi muista erottuvaa ykkösmuistoa koko kolmen vuoden opiskeluajalta.  Elävästi muistan kuitenkin ensimmäisen opiskeluvuoden huipentaneet Pelimessut. Koko kevään ajan me tietojenkäsittelyn opiskelijat olimme pistäneet kaikkemme kirjaimellisesti peliin ja messupäivänä esittelimme luomuksiamme pelialan edustajille, asiakkaille, arviointiraadille ja uteliaille vierailijoille. En ollut koko ensimmäisen opiskeluvuoden aikana löytänyt omaa paikkaani opintotarjonnan keskeltä ja olin juhlatunnelmasta huolimatta apein mielin - toki minulla oli naiivilta ja kaukaiselta tuntuva haave videopelikäsikirjoittajan urasta, mutta tiesin kyllä raadollisenkin hyvin, että skenen tarve käsikirjoittajille oli vähäinen ja jokainen avoin pesti saisi osakseen valtaisaa mielenkiintoa.   Toinen koulun pelituotannon opettajista pysähtyi kojullemme kokeilemaan peliämme ja juttelin hänen kanssaan lyhyen tuokion ajan niitä näitä pelipuolen opetustarjonnasta. Opin vain viidessä minuutissa, että opetussuunnitelma ei ollut pelituotannon opiskelijalle pakottava kahle, vaan vain suuntaa antava ohjenuora. Jos haluaisin jahdata käsikirjoittamishaaveitani, voisin tehdä niin, jos suunnittelisin huolellisesti opintoni, vierailisin muiden koulutusyksiköiden oppitunneilla ja valitsisin roolini projekteissa tarkasti. Tuona iltapäivänä täytin hakemuksen pelituotannon koulutusohjelmaan.  Kahden vuoden ajan puskin läpi kurssin toisensa jälkeen, revin hiuksiani ja pelihousujani, osallistuin enemmän ja vähemmän onnistuneisiin projekteihin eri rooleissa ja lopulta valmistuin leppeässä kevätsäässä. Tuo samainen opettaja oli muuten ensimmäinen, jolle kerroin samana syksynä töitä aloittaessani, että minusta tuli kuin tulikin - kas vain - videopelikäsikirjoittaja.

Miksi Tampere on hyvä opiskelukaupunki?: Itse inhosin Tamperetta ensimmäiset neljä vuotta, jotka kaupungissa opiskelin. Sekava kaupunkikolossi tuntui itärajan pikkukaupungin tytölle liian isolta ja luotaantyöntävältä. Arkkitehtuuri oli möhkälemäistä ja rumaa kautta laidan. Lisäksi mustamakkara on hirveintä mitä tiedän. Lämpenin punatiilien kaupungille hitaasti, enkä enää vaihtaisi miun rakasta Tamperettani mihinkään. Kaunis, luonnonläheinen ja maanläheinen Tampere puskee eteenpäin kaikilla sektoreilla. Käyn töissä Helsingissä, ja Tampere on pääkaupunkiin verrattuna sopivan iso ja pieni, kursailematon ja omintakeisen hämäläinen. Tämä kaupunki hengittää lupsakkaan sävyyn, nujakoi kaikesta kuviteltavissa olevasta milloin keskenään, milloin turkulaisten kanssa ja loput ajasta työntää lakin ohimolleen ja virnistelee häpeilemättä.