Ympäristön muutokset ja globalisaatio synnyttävät epidemioiden noidankehän
Tutkimusten mukaan uusien ja uudelleen ilmaantuvien infektiotautien määrä on todellakin kasvanut vuodesta 1940 vuoteen 2004. Epidemiat ovat yleistyneet, uusia tauteja ilmaantuu ja vanhat taudit palaavat.
— Tosin pitää huomioida se, että myös seurantajärjestelmät, testaus ja diagnostiikka ovat parantuneet, kertoo epidemiologian professori Pekka Nuorti.
Yli puolet aiemmin tuntemattomista infektiotaudeista, kuten COVID-19:kin, saa alkunsa viruksen siirtyessä eläimestä ihmiseen. Lajihyppäysten taustalla ovat etenkin ympäristön muutokset.
Myös tunnetut taudit, kuten tuhkarokko, voivat palata uusille alueille tai palata aiempaa voimakkaampina tai antibiooteille vastustuskykyisinä, kuten tuberkuloosi.
Laboratoriodiagnostiikka, varsinkin virusten tyypittäminen ja molekyylipohjaiset menetelmät, on kehittynyt huimasti. Vielä 15 - 20 vuotta sitten ei olisi Nuortin mukaan pystytty havaitsemaan esimerkiksi koronaviruksen eri variantteja. Nykyään tämä tapahtuu lähes reaaliajassa.
Mikrobit, ihminen ja ympäristönmuutokset edistävät epidemioita
Epidemioiden leviämiselle luovat otollisia olosuhteita tauteja aiheuttavien mikrobien evoluutio ja sopeutuminen, ihmisen toiminta ja monet ympäristöön liittyvät muutokset.
— Eri tekijät liittyvät toisiinsa, eikä niitä voi täysin erotella toisistaan, Nuorti toteaa.
Tauteja aiheuttavat mikrobit voivat kehittyä tarttuvammiksi tai lääkkeille vastustuskykyisiksi.
Tietyt ihmisryhmät ovat tulleet infektiotaudeille alttiimmiksi muun muassa väestön ikääntymisen ja kasvavien riskiryhmien takia. Mikrobilääkkeiden lisääntynyt käyttö taas on vienyt tehoa antibiooteilta.
Etenkin väestönkasvu, suurkaupunkien ahtaus, muuttoliike ja kansainvälinen matkailu ovat omiaan luomaan oloja, joissa uudet infektiot helposti leviävät. Tärkeän ympäristöön liittyvän riskitekijän muodostavat globaalistunut elintarviketuotanto ja eläinten ja elintarvikkeiden globaali kauppa.
Ympäristön muutoksista tärkein on ilmastonmuutos, jota pidetään vuosisadan suurimpana terveysuhkana. Se vaikuttaa suoraan ja epäsuoraan ympäristön ja ekosysteemien muutoksiin. On arvioitu, että yli puolessa ihmisiin tarttuvista taudeista tilanne vaikeutuu ilmastonmuutoksen seurauksena.
Sään ääri-ilmiöt eri puolilla maailmaa puolestaan edistävät taudinaiheuttajien leviämistä uusille alueille. Biodiversiteetti vähenee ja syntyy lajikatoa, kun metsiä hakataan, ihminen siirtyy luonnolta vallatuille alueille ja kohtaa uusia eläinlajeja ja taudinaiheuttajia sekä niiden välittäjiä, vektoreita.
Virus siirtyy siellä, missä eläimet ja ihmiset kohtaavat
Taudinaiheuttajien siirtyminen eläimistä ihmisiin on tutkimusten mukaan lisääntynyt. Eläimistä ihmisiin tarttuva tauti eli zoonoosi on todennäköisintä äskettäin luonnolta vallatuilla alueilla, joille ihmiset ovat siirtyneet viljelemään maata tai kasvattamaan karjaa. Välittäjänä voi olla villieläin tai kotieläin.
— Ympäristön muutokset ja sen seurauksena lajihyppäykset ovat lisääntyneet, epidemiat lähtevät liikkeelle, ja nykyinen elämäntapa ja demografiset muutokset mahdollistavat niiden tehokkaamman leviämisen. Ja iImastonmuutos vahvistaa näitä kaikkia.
— Valtava, itseään ruokkiva noidankehä, Nuorti kuvaa.
Seuranta ja koulutus auttavat torjunnassa
Epidemioita voidaan Nuortin mukaan torjua parhaiten tehostamalla nykyisiä kansanterveystoimia. Varautuminen, riittävä seuranta ja torjuntakeinot sekä terveydenhuollon henkilöstön kouluttaminen ovat torjuntakeinoista keskeisimpiä. Rokotteiden ja lääkkeiden valmistuskapasiteettia tarvittaisiin rikkaiden maiden lisäksi myös kehittyviin maihin.
— Tarvitaan ajantasaista seurantaa ja diagnostisia valmiuksia varsinkin niillä alueilla, joilla lajihyppäysten riski on suuri.
— Myös tutkimusta täytyy kehittää. Niin kuin huomattiin, soveltava tutkimus kehitti koronaan äärimmäisen nopeasti uusia rokotteita ja lääkeaihioita.
— Todella tärkeää on, että tartuntatautien seurannan ja torjunnan koulutusta vahvistetaan etenkin matalan tulotason maissa, missä riski on kaikkein suurin ja kapasiteetti havaita asioita ja seurantajärjestelmät ovat haastavia, Nuorti toteaa.
— Ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden monitieteinen tutkimus on keskeisessä asemassa epidemioiden ja pandemioiden syiden ymmärtämisessä ja uusiin infektioriskeihin varautumisessa ja sopeutumisessa.
Epidemioita, joita ei tullutkaan
Onnistuneesta epidemiantorjunnasta kertoo Epidemics that didn’t happen -verkkosivusto.
Sivustolla on esimerkkejä matalan tulotason maiden epidemioista, jotka eivät nousseet uutisiin, koska ne tukahdutettiin alkuunsa. Sivustolla kerrotaan, kuinka ebolaa, dengue-kuumetta, koleraa, influenssaa ja muita tauteja torjuttiin onnistuneesti Afrikan, Aasian ja Etelä-Amerikan maissa.
— Ne ovat epidemioita, jotka ehkäistiin nopean havainnon ja koulutetun terveydenhuollon henkilökunnan epidemiologisen toiminnan avulla. Pienet ryppäät saatiin kuriin ja tartunnat ja epidemian leviäminen pysähtyivät, Nuorti kertoo.
Lisää aiheesta Pekka Nuortin ja Tarja Sirosen artikkelissa Ympäristön muutokset lisäävät uusien epidemioiden ja pandemioiden riskiä, Lääkärilehti 8.11.2022
Kuva: Jonne Renvall
