Yliopistodemokratiaksi kutsutaan sitä, että yliopistoyhteisö hallitsee itse itseään. Useita vuosikymmeniä tämä demokraattinen itsehallinto toteutui suomalaisissa yliopistoissa niin sanottuna edustuksellisena kolmikantana, joka sai alkunsa 1960-luvun lopun opiskelijaprotesteista. Kolmikannan periaatetta noudatettaessa professorit, muu henkilöstä ja opiskelijat valitsivat kukin keskuudestaan edustajansa hallintoelimiin yliopiston eri tasoilla. Yliopistodemokratiaa pidettiin tärkeänä, koska se takasi akateemisen yhteisön itsemääräämisoikeuden ja suojasi tieteen ja korkeimman koulutuksen autonomiaa.
Yliopistojen hallintorakenteita on merkittävällä tavalla muutettu viime aikoina ja aiemmin selviönä pidetty yliopistodemokratia on joutunut puolustuskannalle. Yliopistoyhteisön mahdollisuuksia itsehallintoon uhkaa lisäksi työn ja opintojen paineistus – vakioksi tullut jatkuva kiire. Tutkijoiden välinen kiristyvä kilpailu vähentää kannustimia osallistua aktiivisesti yliopistodemokratiaan ja itsehallinnon vahvistamiseen. Yhteishenki ja yhdessä tekemisen tila tuntuvat katoavan. Sama koskee opiskelijoita, joiden tiukentunut opintotahti heikentää mahdollisuuksia perehtyä ja osallistua yliopistodemokratiaan.
Tiukentunut tulosohjaus pakottaa siis niin henkilöstön kuin opiskelijat keskittymään välttämättömään ja vie ajan ja arvostuksen yhteisten asioiden hoitamiselta, kuten juuri yliopistodemokratian harjoittamiselta. Onko tulevaisuuden yliopistolainen entistäkin selvemmin ura- ja opiskelukeskeinen yksilö eikä osa laajempaa yhteisöä?
Toisaalta hiljattain on huomattu, että yhteisöllisiäkin avauksia voi syntyä yllättävästi. Korkeakoulujen valtaukset syksyllä 2023 osoittivat, että yliopistoissa on yhä valmiutta suoraan kansalaisaktivismiin. Mikä on valtausten suhde yliopistodemokratian kaltaiseen yhteisölliseen toimintaan?
Seminaarissa keskustellaan yliopistotyön murroksesta ja sen seurauksista yliopistoyhteisöille ja yliopistodemokratian edellytyksille. Kun samaan aikaan laajemminkin puhutaan edustuksellisen demokratian kriisistä ja tyytymättömyydestä poliittiseen järjestelmään, on mielenkiintoista ajatella yliopistoja eräänlaisina edustuksellisen demokratian laboratorioina.
Onko yliopistodemokratialle yhä tarvetta ja oma tehtävänsä nykyajassa, ja millainen sen tehtävä voisi olla tulevaisuudessa? Mitä elinvoimainen yliopistodemokratia edellyttää, ja mitä annettavaa sillä voisi olla elinvoimaiselle demokratialle laajemmin yhteiskunnassa?
AIKA: maanantaina 4.12.2023 klo 15:00 – 17:00
PAIKKA: Café Aula & Toivo (+kahvitarjoilu)
Ohjelma:
Puheenvuorot (á 15min):
• Mikko Poutanen, apurahatutkija UNIDEMO-hanke, MAB
• Keijo Hämäläinen, Tampereen yliopiston rehtori
• Paula Silvén, väitöskirjatutkija, EDU
Valmistellut kommenttipuheenvuorot (á 5 min):
• Eemeli Lahtinen, opintoneuvoja ja vuoden 2020 Tampereen yliopiston johtamisjärjestelmää tarkastelleen työryhmän opiskelijajäsen
• Valtteri Koivukoski, Tampereen yliopiston valtaukseen osallistunut opiskelija
• Iiris Suomela, opiskelija ja entinen Tampereen yliopiston hallituksen jäsen
• Soile Nymark, Tampereen yliopiston konsistorin jäsen
Yleistä keskustelua moderoi Hanna Kuusela
Tapahtuman järjestävät Koneen säätiön rahoittama Yliopistodemokratia-tutkimushanke sekä Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkosto.
Järjestäjä
Koneen säätiön rahoittama Yliopistodemokratia-tutkimushanke ja Tampereen yliopiston Demokratiatutkimusverkosto