Ihmiselämä järjestäytyy erilaisina instituutioina, kuten valtioina, virastoina, yhdistyksinä, yrityksinä, asevoimina, kouluina ja yliopistoina. Yhteinen kieli ja raha ovat myös instituutioita.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Olli Herrasen sosiologian alan teoreettinen väitöstutkimus esittää, etteivät yksittäiset ihmiset hallitse näitä instituutioita ja niiden kehitystä. Silti yhteiskunnat ajautuvat harvoin kaaokseen, vaikka ihmisten jatkuvasti muuttuvat halut, tarpeet ja käsitykset yhteisten asioiden hoitamisesta sekä järjestelmätason ristiriidat repivät niitä.
Lähtökohtana instituutioiden tutkimukselle on yhteiskuntatieteissä sosiologiasta taloustieteeseen pidetty järjestyksen ongelmaa: kuinka järjestys pysyy yllä, vaikka ihmiset elävät niukkuuden maailmassa? Yhteiskunnallisen työnjaon ja vaurauden jakautumisen pitää olla yleisesti hyväksyttyä siinä laajuudessa, että yhteiskuntien keskeiset toiminnot pysyvät yllä. Vastaus liittyy instituutioiden luonteeseen jaettuina normeina ja sääntöinä, eli kollektiivisina toimintaohjeina, joita ihmiset tietoisesti ja tiedostamattaan enimmäkseen noudattavat.
Järjestyksen ongelma on tärkeä teoreettinen lähtökohta, koska alkuolettamukset vaikuttavat myös empiiristen tutkimusten tuloksiin. Lisäksi teorian implikoimat vastaukset siihen, miksi ihmisten välillä on suhteellisen pysyviä rakenteellisia eroja, vaikuttavat yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tämän vuoksi väitöstutkimuksen kohteena on instituutiotutkimuksen ’keihäänkärki’, uusinstitutionalismi-teoria.
Uusinstitutionalismia verrataan Herrasen tutkimuksessa sosiologian klassisiin teoriaperinteisiin ja kriittiseen ideologiateoriaan. Tyypillisin instituutioteorioiden tapa käsitellä järjestyksen ongelmaa on jaottelu yksilön ja rakenteen välillä.
- Rakenteella tarkoitetaan yleensä yksittäisten ihmisten ulottumattomissa olevia yhteiskunnallisia voimia. Niiden luonteen selittäminen on kuitenkin ollut pulmallista ja kiisteltyä, Herranen sanoo.
Väitöskirja pureutuu rakenteiden ja instituutioiden olemukseen ja esittää ratkaisua järjestyksen ongelmaan.
- Kantava idea on, että erilaisissa ihmisten välisissä suhteissa historiallisesti muodostuneet instituutiot luonnollistuvat yksittäisille ihmisille toimintaympäristöksi, jonka vaikutuksia he eivät arkisessa toiminnassaan välittömästi havaitse. Siksi esimerkiksi poliittisen arvopuheen taustalla oleva ideologinen intressikamppailu käydään välittömän havainnon ulkopuolelle jäävien normien ja sääntöjen määrittelystä, Herranen kertoo.
Järjestyksen ongelman ratkaisuna on erilaisten yhteiskunnallisten suhdetyyppien toimintamekanismien synteesi. Nämä suhdetyypit, kuten ristiriidat ja integraatiomekanismit, toimivat ja kehittyvät rinnakkain ja ovat osittain kollektiivisen toiminnan tahattomia seurauksia.
- Tämän vuoksi yhteiskuntatutkimuksessa pitää huomioida yhteiskuntaelämän kokonaisluonne ja useiden mekanismien samanaikainen toiminta.
Olli Herranen asuu Tampereella ja työskentelee tutkijana Tampereen yliopistossa.
Yhteiskuntatieteiden maisteri Olli Herrasen sosiologian alaan kuuluva väitöskirja Social Institutions and the Problem of Order: A Relational Approach to Neo-Institutionalism through Social System Theory, Social Constructionism, and Critical Ideology Theory tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 7.2.2020 kello 12 alkaen Päätalon salissa A1, Kalevantie 4. Vastaväittäjänä toimii professori Patrik Aspers St. Gallenin yliopistosta Sveitsistä. Kustoksena toimii professori Risto Heiskala Yhteiskuntatutkimuksen instituutista.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1445-3