Vesihuoltopalvelut: Subsidiariteettiperiaate, monitasohallinto ja resilienssi toimivien vesilaitosten edellytyksenä

Vesihuoltopalvelut ovat kestävän kehityksen ytimessä, koska niiden perusajatuksena on edistää ihmisten hyvinvointia planeettamme sietokyvyn asettamisissa puitteissa. Taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen toteutumiseksi kaikille on olennaista järjestää palvelut maailmanlaajuisesti kaikille.

Tutkimusta perustuen käytännössä saatuihin oppeihin

Dosentit Jarmo Hukka ja Tapio Katko ovat osallistuneet kehitysmaiden vesi-insinöörien koulutukseen Tampereella jo 1970-luvun loppupuolelta alkaen. He ovat työskennelleet myös projekteissa, joissa rakennettiin vesihuoltoa ja sanitaatiota yhteensä yli 20 miljoonalle ihmiselle mm. Egyptissä, Vietnamissa, Tansaniassa, Malawissa, Cayman-saarilla, Sri Lankassa, Keniassa, Liberiassa, Sierra Leonessa, Nigeriassa ja Ghanassa.

Heidän tekemä ja ohjaama tutkimuksensa, esimerkiksi väitöskirjat, ovat pureutuneet erityisesti kehitysmaiden vesihuoltoon liittyviin institutionaalisiin ongelmiin. Tuorein julkaisu tarkastelee kolmen keskeisen ”instituutionaalisen työkalun” eli subsidiariteettiperiaatteen, monitasohallinnon sekä resilienssin merkitystä ja soveltuvuutta kestävien vesihuoltopalveluiden sääntelyn ja valvonnan hallinnalle, järjestämiselle ja tuotannolle. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kestävää kehitystä ei voi saavuttaa millään sektorilla ilman tehokkaita institutionaalisia järjestelyjä. Nämä vaikuttavat sekä vesilaitosten johtamiseen että niiden sääntelyn ja valvonnan hallintaan sekä vesilaitosten omiin hallintakäytäntöihin.

Kestävän vesihuollon perustukset

Subsidiariteettiperiaate eli ns. läheisyysperiaate on institutionaalinen työkalu, jonka avulla on mahdollista kehittää sekä lainsäädäntöä ja monitasohallintoa että lakien ja säädösten tulkintaa ja soveltamista tavoilla, jotka edistävät kestäviä vesihuoltopalveluja. Lähestymistavasta on hyötyä eri osapuolien monitasohallinnon välisessä vuoropuhelussa ja päätöksenteossa, toteaa Jarmo Hukka.

Vesilaitosten resilienssiä eli ns. kriisinkestävyyttä voidaan vahvistaa, kun yhteistyöhön ja -toimintaan, keskinäiseen avunantoon ja vastavuoroisuuteen perustuvia toimintamalleja ja hyviä käytäntöjä kehitetään ja toteutetaan hyve-etiikkaan perustuvan subsidiariteettiperiaatteen avulla. Resilienssiä voidaan edistää ja varmistaa tarpeen mukaan sopimuspohjaisesti, yhdistämällä organisaatioita tai perustamalla yhteinen organisaatio tuottamaan omistajalaitoksille sovittuja palveluita. Tutkijat ovat laatineet määritelmät toimivalle vesilaitokselle ja vesilaitoksen resilienssille sekä hahmotelleet viitekehyksen kestävien vesihuoltopalveluiden monitasohallinnolle, tiivistää Tapio Katko.

Lisätietoa:

Jarmo J. Hukka, TkT, dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä, Rakennetun ympäristön tiedekunta, Tampereen yliopisto, Puh. 040 5966 466, omraj [at] jarmohukka.fi

Tapio S. Katko, TkT, Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä, Rakennetun ympäristön tiedekunta, Tampereen yliopisto, Puh. 0400 737 407, tapio.katko [at] tuni.fi  

www.cadwes.com

Linkki tutkimusjulkaisuun:

Teksti: Jarmo Hukka, Tapio Katko, Elina Soininen