Lievä aivovamma on yleensä hyväennusteinen. Pään kuvantamistutkimuksissa havaitaan harvoin poikkeavuuksia ja suuri osa potilaista toipuu täysin oireettomaksi. Oireiden pitkittyessä potilaat saattavat kuitenkin jäädä ilman riittävää tukea, kun objektiivisia merkkejä vammasta tai toimintakyvyn alenemasta ei havaita. Myös orbitofrontaalisen aivokuoren vaurioihin liittyy tyypillisesti epäsuhtaa koettujen oireiden ja objektiivisten neuropsykologisten tutkimuslöydösten välillä. Tämä voi hankaloittaa potilaiden ohjautumista oikeanlaiseen kuntoutukseen.
Sekä lievän aivovamman että orbitofrontaalisen aivoalueen vaurion jälkeen yleisiä ovat etenkin tunne-elämän oireet, kuten masentuneisuus, mielialan vaihtelut sekä ärtyisyys. Aivojen etuotsalohkoissa sijaitsevalla orbitofrontaalisella aivokuorella on erityisen tärkeä rooli siinä, miten tunteet kytkeytyvät käytökseen. Myös kognitiivisia oireita raportoidaan usein.
Venla Kuusinen havaitsi väitöstutkimuksessaan, että lievän aivovamman saaneiden tarkkaavuus suuntautui korostuneesti tunnepitoisiin uhkaaviin ärsykkeisiin, kun he tekivät samanaikaisesti kognitiivisesti kuormittavaa tehtävää. Sen sijaan henkilöt, joilla oli todettu orbitofrontaalialueen vaurio, suuntasivat enemmän tarkkaavuutta käynnissä olevan kognitiivisen tehtävän suorituksen kannalta oleelliseen uhkaärsykkeeseen, mutta huomioivat vähemmän tehtävään piilotettuja uhkaärsykkeitä.
– On mahdollista, että heikentynyt kyky huomioida piilotettuja tunnepitoisia sisältöjä selittää orbitofrontaalialueen vaurion saaneiden arkipäivän oireita, joissa korostuvat hankaluudet sosiaalisissa tilanteissa, sillä niissä havainnoimme ja tulkitsemme tällaisia piiloviestejä jatkuvasti. Toisaalta ylimitoitettu tarkkaavuuden suuntaaminen uhkaan voi altistaa tunne-elämän oireille, kuten masennukselle, joka on kohtalaisen yleistä lievän aivovamman jälkeen, Kuusinen kertoo.
Mahdollinen uusi biomarkkeri aivovamman oireiden diagnosointiin
Venla Kuusinen havaitsi tutkimuksessaan myös, että lievän aivovamman saaneiden aivosähkökäyrässä oli otsalohkojen alfataajuuden epäsymmetriaa, joka heijasti suhteellisesti aktiivisempaa oikeaa kuin vasenta etuotsalohkoa. Tällainen ilmiö on aiemmissa tutkimuksissa liitetty masennukseen tai masennusalttiuteen.
– Tutkimuksessani lievän aivovamman saaneilla ei kuitenkaan ollut diagnosoitu masennusta, eli ilmiö vaikutti liittyvän aivovamman jälkitilaan, Kuusinen sanoo.
Lisäksi uhkaärsykkeen yhteydessä havaittua alfataajuuden epäsymmetriaa soveltamalla Kuusinen onnistui kehittämään mittarin, jolla pystyttiin erottelemaan subjektiivisesti oireilevat lievän aivovamman saaneet oireettomista, ja joka korreloi koettujen masennus- ja vamman jälkioireiden kanssa. Tällainen mittari, joka heijastaa vammaan liittyviä patofysiologisia muutoksia aivojen tunteiden säätelyyn osallistuvissa verkostoissa, voi olla potentiaalinen tulevaisuuden biomarkkeri aivovamman jälkeisille oireille, vaikka lisätutkimuksia aiheesta vielä tarvitaankin.
Väitöstutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että aivovammaan liittyy muutoksia niissä hermoverkostoissa, jotka osallistuvat tunteiden ja tiedonkäsittelyprosessoinnin vuorovaikutukseen. Etenkin lievät aivovammat ovat yleisiä, joten oireiden pitkittyessä sekä yksilölle että yhteiskunnalle aiheutuva kuormitus on sekä henkisesti että taloudellisesti merkittävää.
– Aivovammaan liittyvien ilmiöiden ja potilaiden kokemien oireiden taustamekanismien tutkiminen on tärkeää. Niiden ymmärtäminen luo pohjan parempien diagnostisten menetelmien sekä hoidon ja kuntoutuksen kehitykselle, Kuusinen huomauttaa.
Venla Kuusinen on neurologiaan erikoistuva lääkäri ja työskentelee tällä hetkellä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.
Väitöstilaisuus perjantaina 24. marraskuuta
Lääketieteen lisensiaatti Venla Kuusisen neurologian alaan kuuluva väitöskirja Impact of Mild Traumatic Brain Injury and Orbitofrontal Cortex Lesion on Affective and Cognitive Brain Functions tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 24.11.2023 klo 13 alkaen Päätalon auditoriossa A1 (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Marianne Løvstad Oslon yliopistosta. Kustoksena toimii dosentti Kaisa Hartikainen Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan verkossa.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Jonne Renvall/Tampereen yliopisto