Väitöskirjatutkija Tomi Salminen: ”Hätäkeskuspäivystäjän oikein tekemä riskinarvio on ensiarvoisen tärkeä ensihoitopalvelulle”
– Suomalainen hätäkeskus on mielenkiintoinen tutkittava, koska hätäkeskusjärjestelmämme on niin ainutlaatuinen, ensihoidon lehtori Tomi Salminen sanoo.
Missään muussa maassa ei ole erillistä viranomaista, joka tekee työkseen vain hätäkeskuspäivystystä eli hoitaa riskinarviot ja välittää tehtävät kaikille viranomaisille. Riskinarvion perusteella tehtävälle annetaan kiireellisyys- ja tehtäväluokka.
Muissa maissa järjestelmä on usein eriytetty: ensin tehdään yleisarvio tilanteesta ja siitä, kenelle se kuuluu, ja välitetään puhelu poliisille, palolaitokselle tai ensihoitoon. Näin toimii myös yleiseurooppalainen hätänumero 112. Aiemmin Suomessakin viranomaisille oli omat hätänumerot, ja valtaosassa maailmaa tämä on edelleen vallitseva malli.
Jos hätäkeskuksen tekemässä riskinarviossa tehtävien kiireellisyys arvioidaan suuremmaksi kuin mitä tilanne edellyttää, se kuormittaa ensihoitoa ja aiheuttaa kustannuksia.
Salminen tutkii muun muassa sitä, millaisia eroja hätäkeskuspäivystäjän ja ensihoitajien ensihoitotehtävien kiireellisyysarvioissa on. Häntä kiinnostaa myös se, mitkä tekijät hätäpuhelussa ja riskinarviossa johtavat ensihoitotehtävän kiireellisyyden yliarvioon, ja mitkä tekijät hätäpuhelun aikana aiheuttavat haasteita riskiarvion tekemiseen. Salminen pyrkii myös tuottamaan uutta tietoa hätäkeskusjärjestelmän kehittämisen tueksi.
Ensihoitajasta ensihoidon lehtoriksi ja tutkijaksi
Salminen on TAMKin kasvatteja ja taustaltaan ensihoitaja. Yhden uran hän ehti tehdä yrittäjänä, kunnes vuonna 2014 valmistui ensihoitajaksi. Jo TAMK-opintojen aikaan hän teki töitä ensihoitajana. Salminen valmistui terveystieteen maisteriksi Tampereen yliopistosta vuonna 2021.
– Opiskelin maisteriksi ja olin samaan aikaan TAMKissa sivutoimisena tuntiopettajana ja vielä ensihoidossa töissä, joten se oli aika vauhdikasta aikaa, hän muistelee.
Ensihoitajan työn suola on monipuolisuus
Salminen luonnehtii ensihoitajan työtä aika erilaiseksi kuin millaisena se julkisuudessa tai tv-sarjoissa näyttäytyy. Hätätilanteet ja potilaan henkeä uhkaavat tilanteet ovat melko pieni osa työtä.
– Ensihoitajan työn suola on se, ettei ikinä tiedä mitä tapahtuu. Vaikka perustyö on hyvin samanlaista, välillä saattaa tulla vastaan kummallisia ja äkkinäisiäkin tilanteita. Perustyö on käytännössä sitä, että ensihoito arvioi iäkkäiden, perussairaiden ihmisten kotona pärjäämistä: löytyykö riittävää tukea ja miten ikäihmisiä voidaan auttaa. Toinen iso ryhmä ovat päihde- ja mielenterveysasiakkaat.
Salmisen mukaan alalle hakeudutaan juuri sen monipuolisuuden takia. Hän kiittää TAMKissa saamaansa nelivuotista koulutusta, jonka ansiosta hänetkin rekrytoitiin heti ensimmäisestä harjoittelusta.
Koulutus antoi yllättävänkin hyvät eväät ja varmuutta kentällä toimimiseen. Itselläni oli erinomainen tilanne, koska tein ensihoitajan työtä opintojen lomassa. Nykyään opiskelijoiden on hankala päästä opintojen aikana ensihoitajan töihin.
Ala vetää puoleensa eri-ikäisiä, niin nuoria kuin alanvaihtajiakin. TAMKin ensihoitajakoulutus on vuodesta toiseen vetovoimaisimpia ja kilpaillumpia tutkintoja.
– Olimme valtakunnallisesti – kaikki yliopistotutkinnotkin mukaan lukien – yhdenneksitoista vetovoimaisin tutkinto. Lääketieteelliseen on matemaattisesti helpompi päästä kuin TAMKiin ensihoitajaksi, kun katsotaan montako hakijaa per paikka on tarjolla, Salminen toteaa.
Tutkijan polulle siivittivät nappiin mennyt graduaihe ja uteliaisuus
Salminen teki artikkelimuotoisen gradunsa ja kandidaatintyönsä samasta aihepiiristä kuin mistä hän nyt työstää väitöskirjaa. Väitöskirjatutkijan uralle toimi kimmokkeena gradu, jonka artikkelin osa julkaistiin kansainvälisessä lehdessä. Salminen koki päässeensä raapaisemaan vasta pintaa, joten hän innostui tutkimaan aihepiiriä lisää.
– Halusin pienenä arkeologiksi. Tässä on tavallaan sama käytännönläheinen ajatus: sen sijaan, että tongin maata, tonginkin ensihoidon maailmaa. Haluan ymmärtää asioita perin pohjin, jotta niitä voi kehittää. Se on merkityksellistä, ja samaa aihetta onkin tässä sitten tongittu useampi vuosi.
Väitöskirjan aihe on kummunnut ensihoitajan käytännön työstä
Ensihoitajilla on usein tuntuma, että hätäkeskuksessa on paljon yliarvioita eli tilanne arvioidaan kriittisemmäksi kuin se onkaan, eikä aliarvioita juurikaan ole.
Ensihoitajan työssä useammallakin tehtävällä tuli mietittyä sitä, miten hätäkeskus on päätynyt riskinarvioon. Halusin ymmärtää paremmin niitä haasteita, joita hätäkeskuspäivystäjän työhön liittyy: miten puhelimessa alle 60 sekunnissa arvioit tilanteen, miten prosessi etenee ja mitä siinä tapahtuu. Halusin myös selvittää perinpohjaisemmin, että vastaako ensihoitokentän tuntuma todellisuutta.
Hätäkeskuspäivystäjän rooli on vuosien varrella muuttunut. Aiempi versio hätäkeskusjärjestelmästä oli jäykkä. Marraskuussa 2023 tehty muutos lisäsi hätäkeskuspäivystäjän roolia ja antoi hänelle enemmän omaa harkintaa. Järjestelmän yhtenä tavoitteena on se, että riskiarviot olisivat tasalaatuisempia.
– Jos meillä olisi rajattomat ensihoidon resurssit, niin ongelmaa ei olisi. Kun ihminen soittaa hätäkeskukseen, hän tietää, että saa parhaan mahdollisen avun ja hoidon. Ongelma on se, että jos se paras hoito lähetetään kaikille, resurssit loppuvat hyvin äkkiä. Sen takia on tärkeätä pystyä tunnistamaan todelliset hätätilanteet.
Salminen antaa esimerkin.
– Työskentelin aikoinaan ensihoidossa Kangasalla, ja alue oli todella iso. Jos yöaikaan lähetettiin yksikkö vaikkapa Kuhmalahdelle kiireelliselle tehtävälle, joka ei ollutkaan kiireinen, koko Kangasala oli sen aikaa ilman ambulanssia. Tehtäviä tulee päällekkäin, joten jollain tavalla pitää pystyä valitsemaan, missä järjestyksessä niitä hoidetaan.
Hätäkeskukseen kuulumattomat puhelut ovat lisääntyneet, mikä kuormittaa hätäkeskuspäivystäjiä ja venyttää koko järjestelmää entisestään. Salmisen mukaan aiemmin soitoissa oli mukana enemmän maalaisjärkeä. Nuoremmilla kynnys soittaa hätäkeskukseen on matala, kun taas vanhemmat ihmiset eivät soita ihan pienen syyn takia. Kaikkiaan puheluita on kuitenkin valtava määrä ja vain osa niistä on akuutteja tilanteita.
Riskinarvion kokonaiskuva hyödyttää ensihoitoa ja hätäkeskusjärjestelmää
Salmisen tutkimus koostuu neljästä osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Yhteenvedon tarkoituksena on luoda kokonaiskuvaa ja kuvata tapahtumakulun prosessia muutaman skenaarion avulla.
Käytännössä kuvaan sitä, mitä tapahtuu silloin, kun tehtävä päättyy yliarvioon, aliarvioon tai onnistuneeseen arvioon. Mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja mitä matkan varrella tapahtuu? Tavoitteena on luoda malli, jonka yhtenä tarkoituksena on ensihoitajillekin kuvata sitä, miten monimutkaisesta mallista on kyse ja mistä kaikista seikoista tehdyt riskinarviot johtuvat. Hätäkeskusjärjestelmän tasolla taas pyrin tuomaan tietoa kehityskohteista ja hankaloittavista asioista.
Hän täydentää, että osittaisena tavoitteena on myös kehittää hätäkeskuslaitoksen laadunarviointia. Tällä hetkellä laitos arvioi pelkästään hätäpuheluun vastaamisen nopeutta ja tehtävän käsittelynopeutta. Salmisen mukaan se, montako puhelua minuutissa pystyy käsittelemään, tai montako sekuntia vastaamiseen menee, eivät ole parhaita mittareita.
– Pitäisi arvottaa ja mitata myös sitä, kun päivystäjä onnistuu tekemään onnistuneen arvion. Vaikka tämä tutkimus on pääosin määrällinen tutkimus, niin inhimillinen puoli siellä taustalla on myös tärkeä.
Ensihoidon toimijat tekevät tiivistä yhteistyötä Tampereella
Salmisen väitöskirjan vastuuohjaajana toimii Tampereen yliopiston hoitotieteen professori Eija Paavilainen. Yliopiston Kaupin kampukselle on muutoinkin tiiviit yhteydet.
– Tampereella on yllättävänkin aktiivista tutkimustoimintaa, joka pyörii pitkälti Pirkanmaan hyvinvointialueen ensihoidon ylilääkäri Sanna Hopun ansiosta. Hän on myös väitöskirjani seurantaryhmässä. Siinä mukana olevat lääkärit ja hoitajat kehittävät kenttää tutkijan työn lisäksi. On aika ainutlaatuista, että alueellinen ensihoidon yhteistyö on näin tiivistä ja tuotteliasta: artikkeleita ja väitöksiä tulee useampia vuodessa.
Väitöskirja on puolivälissä – TAMKin uusi tohtoripolku vauhdittaa tutkimustyötä
Salminen on työstänyt väitöskirjaansa nyt parisen vuotta. Työ on hyvällä mallilla, mutta analyysin tekeminen ja tohtoriohjelmaan kuuluvat menetelmäopinnot vaativat lisää aikaa. Rahoituksen saaminen on kuitenkin hankalaa, sillä sopivia rahoitusinstrumentteja ei juurikaan ole. Siksi Salminen onkin erityisen iloinen siitä, että hänet on hyväksytty TAMKin tohtoripolkuun.
– Tohtoripolku on mahtava ja konkreettinen lisä korkeakouluyhteisöön. Se on upea mahdollisuus, jota ei käsittääkseni muualla ole tarjolla. Itse kun olen valmistunut Tampereen yliopistosta, teen sinne väitöskirjaa ja olen TAMKissa töissä, niin on upeaa pystyä hyödyntämään molempia, enkä haluaisikaan valita näiden kahden välillä. Tohtoripolku on hieno esimerkki siitä, että pystyy yhteisön sisällä seilaamaan työelämän ja akateemisen maailman välissä.
Lisätiedot:
Tomi Salminen
Lehtori | Sosiaali- ja terveysala
Tampereen ammattikorkeakoulu
tomi.salminen [at] tuni.fi (tomi[dot]salminen[at]tuni[dot]fi), 050 441 8055
Kirjoittaja: Hanna Ylli
