Väitös

Väitös: Tunnesiteet olivat kansallisen aatteen käyttövoima

Tuore väitöskirja uudistaa Suomen perinteistä, miehistä ja poliittista kansallista tarinaa. Tutkimus osoittaa, että 1800-luvun kansallisissa verkostoissa naisten rooli sekä toimijoiden keskinäiset tunteet ja sosiaaliset suhteet olivat ratkaisevia aatteen edistämisen kannalta.

FM Reetta Eirasen tutkimus keskittyy ruotsinkieliseen Tengströmin perhepiiriin, johon 1800-luvun puolivälissä kiinnittyi monia tunnettuja kansallisen tarinan hahmoja. Aiemmin huomiotta ovat jääneet ryhmän aktiiviset ja sivistyneet naiset, jotka puolisovalinnoillaan tiivistivät suomalaisuusaatteeseen sitoutuneiden miesten ystävyydet ja työtoveruudet sukulaisuudeksi. Väitöskirjan aineistona on Tengströmin piirin laaja, keskinäinen kirjeenvaihto.

– Tutkimukseni ottaa vakavasti kysymyksen siitä, miksi nämä ruotsinkieliset, hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa olleet ihmiset alkoivat kiihkeästi ajaa suomalaisuuden asiaa, Eiranen kuvaa.

Tengströmin perheen isä J. J. Tengström oli fennomaanisen liikkeen hegeliläinen mentori. Hänet tunnetaan etenkin J. V. Snellmanin opettajana. Tengström avioitui kahdesti ja molemmat puolisot olivat hänen serkkujaan. Ensimmäinen vaimo ja perheen lasten äiti oli Sofia Magdalena af Tengström, 1800-luvun alussa poliittisesti vaikutusvaltaisen arkkipiispa Jacob Tengströmin tytär. Toinen vaimo Carolina Tengström oli Fredrika Runebergin sisar, mikä loi tiiviit yhteydet myös J. L. Runebergiin. Tämä ikäluokka oli aktiivinen jo 1830-luvulla niin sanotussa Lauantaiseurassa.

Kansallisuusaatteen nousukaudella, 1840–1850-luvuilla varttunut nuori polvi lisäsi perhepiirin vetovoimaa. Tyttäret Sofi, Helene ja Natalia avioituivat lupaavan filosofiveljensä Robertin aatetovereiden kanssa. Vävyjä olivat kielitieteilijä, tutkimusmatkailija M. A. Castrén, Suomettaren perustaja ja lehtimies Paavo Tikkanen sekä ylioppilasjohtaja, lingvisti Herman Kellgren. Tengströmien vävyt muodostavat kokoelman 1800-luvun nousevista säädyistä: Castrén tuli pappissuvusta, Tikkasen tausta oli suomenkielisessä talonpoikaistossa ja Kellgrenin isä oli varakas porvari.

– Ryhmä muodosti inspiroivan sosiaalisen ympäristön, jossa naisilla ja miehillä oli sekä omia että yhteisiä aatteellisia aktiviteetteja. Yksinkertaistettu kuva sukupuolittuneista sfääreistä, joissa naiset vetäytyvät kotiin ja miehet toimivat julkisilla kentillä, ei pidä paikkaansa, toteaa Eiranen.

Tengströmin piirissä sekä naiset että miehet opiskelivat suomen kieltä – naiset osin jopa miehiä innokkaammin omassa opintopiirissään. Miesten yhteistyö konkretisoitui aatteellisissa julkaisuissa, tunnetuimpana Suometar, sekä kirja- ja kustannusalan liiketoiminnassa. Naiset toimivat hyväntekeväisyydessä, josta miehetkin olivat kiinnostuneita, vaikka sitä on yleensä pidetty naisten alana. Myös miesten urat olivat puolisoiden yhteinen projekti, jota edistivät naisten tuki ja verkostot.

Tengströmin piirissä läheisiä ja isänmaata kohtaan tunnettu rakkaus limittyi ja vahvisti toinen toistaan. Niin avioliitot, ystävyydet kuin sisaruudet olivat tunneintensiivisiä. Sekä naiset että miehet olivat kirjeenvaihdossaan hyvin emotionaalisia.

– 1800-luvullakaan miesten tunteellisuus ei ollut sivistyneistössä mitenkään outoa. Päinvastoin se voitiin tulkita sisäiseksi voimaksi ja energiaksi, paikoin jopa neroudeksi, jonka avulla ylevää isänmaan asiaa saattoi viedä eteenpäin, Eiranen kertoo.

Suomalaisuusaatteen ajaminen koettiin ylevänä, mutta rakkauden ja tunnustuksen saaminen läheisiltä oli erittäin omakohtaisesti koettu, olennainen motivaatio kansallisuusaatteen edistämiselle.  Ylipäätään oman elämän merkityksen rakentaminen kansallisuusaatteen kautta oli tärkeää.

Eiranen työskentelee projektitutkijana Suomen Akatemian Kokemuksen historian huippuyksikössä (HEX) Tampereen yliopistossa.

Filosofian maisteri Reetta Eirasen historian alaan kuuluva väitöskirja Lähisuhteet ja nationalismi. Aate, tunteet ja sukupuoli Tengströmin perheessä 1800-luvun puolivälissä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 14.6.2019 klo 12 yliopiston Päätalon salissa D11, Kalevantie 4. Vastaväittäjänä toimii professori Tiina Kinnunen Oulun yliopistosta. Kustoksena on professori Pirjo Markkola.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1130-8