Kylmälä esittää tutkimuksessaan, että Arendtin erottelua on sen perustavuudesta huolimatta välttämätöntä arvioida uudelleen teknologian kehittyessä ja puuttuessa ihmisen edellytyksiin olla olemassa, ymmärtää ja toimia tavoilla, joita Arendt ei voinut omana aikanaan ottaa huomioon.
Viime vuosien harppaukset synteettisen biologian, tekoälyn ja geenimanipulaation kentillä ovat tuottaneet olosuhteita, jotka ilmentävät konkreettisesti ihmisen tarvetta ylittää omat, biologisesti annetut rajansa. Tältä kannalta Hannah Arendtin 1950-luvun lopulla esittämä kysymys siitä, mitä olemme tekemässä, on ajankohtaisempi kuin koskaan. Kylmälä osoittaa, kuinka teknotaidon (engl. artifice) nopean kehityksen myötä yhä älykkäämpien laitteiden ja järjestelmien kytkeytyminen ihmisten toimintaan on monella tapaa karannut ihmisyhteisöjen ymmärryksen ja kontrollin piiristä.
Uusimpiin teknologioihin kytkeytyviä eksistentiaalisia ja yhteiskunnallis-poliittisia kysymyksiä on puntaroitu parin viime vuosikymmenen aikana muun muassa transhumanistisissa ja posthumanistisissa teoretisoinneissa. Tutkimus ottaa osaa näitä lähestymistapoja koskevaan viimeaikaiseen keskusteluun osoittaen, että eroistaan huolimatta kumpikaan teoriasuuntaus ei saa otetta ihmisen ja tämän kehittämien teknologioiden välisten suhteiden monimutkaisuudesta.
Kylmälä esittää tämän johtuvan siitä, että molemmat suuntaukset sivuuttavat ihmisen erityislaatuisuuden tietyin tavoin olemaan ja toimimaan ehdollistettuna, ympäristöönsä monien välitysten kautta kytkeytyvänä olentona. Tämän ymmärtäminen on tutkimuksen mukaan välttämätöntä, jotta ihmisenä olemisen ja toimimisen ehtoja voidaan nyky-yhteiskunnassa tarkastella hienosyisesti ja mielekkäästi.
Arendtin ihmisenä olemisessa erottamat kolme perusaktiviteettia — uusintaminen, valmistaminen ja toiminta — ovat tutkimuksessa sekä viitepiste että edelleen kehittelyn kohde. Arendtia mukaillen Kylmälä nimeää oman jäsennyksensä analyyttisesti erilliset, mutta toisiinsa elimellisesti liittyvät ontologiat orgaanisuudeksi, teknotaidoksi ja moninaisuudeksi. Jäsennys hyödyntää niin kutsuttua toisen vaiheen kybernetiikkaa, ennen muuta Humberto Maturanan ja Francisco Varelan (1980) muotoilemaa autopoiesisteoriaa. Tutkimuksen metatason teoreettinen argumentti on, että yhdistämällä autopoieettinen lähestymistapa Arendtin ajatteluun saadaan ote teknotaidon noususta ontologisesti (yli)korostuneeseen asemaan ja pystytään pohtimaan uudella tavalla kriittisesti tämän kehityksen yksilöllisiä, yhteiskunnallisia ja globaaleja seurauksia.
FM Timo Kylmälän mediatutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Life of Artifice: Ontology beyond the human condition tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 26.4.2019 klo 12.00 alkaen Pinni A -rakennuksen Paavo Koli -salissa. Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Johanna Sumiala Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Seija Ridell informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnasta.
Väitöskirjaan voi tutustua TamPub-julkaisuarkistossa.