Väitös

Väitös: Diffuusiokuvauksen mahdollisuudet on arvioitava uudelleen

Tero Ilvesmäki
Aivojen diffuusiokuvauksella voidaan tutkia aivojen hermoradaston rakennetta. Diffuusiokuvauksen on todettu tuovan hyödyllistä kliinistä lisätietoa useissa keskushermostoon vaikuttavissa sairauksissa. Menetelmän tarkkuus ja toistettavuus ei kuitenkaan vielä yllä tasolle, jonka lievien aivovammojen diagnostiikka vaatisi.

Aivovammat ovat yleisiä ja ne kuormittavat runsaasti terveydenhuoltoa. Tavallisimpia aivovamman aiheuttajia ovat kaatumis- ja putoamistapaturmat sekä liikenneonnettomuudet. Suurin osa aivovammoista on lieviä.

Lieviin aivovammoihin liittyy diagnostisia haasteita, koska diagnostiikka keskittyy virhealttiisiin kliinisiin löydöksiin. Valtaosassa tapauksista aivojen magneettikuvauksella ei havaita traumamuutoksia. Aivojen diffuusiokuvaus on hiljattain käyttöön otettu magneettikuvausmenetelmä, joka paljastaa aivojen valkean aineen vaurioita perinteisiä kuvaamismenetelmiä herkemmin. On esitetty, että menetelmä toimisi myös lievissä aivovammoissa.

Tampereella on käytetty diffuusiokuvausta tutkittaessa tarkkaan valikoitua joukkoa lieviä aivovammapotilaita ja verrokkihenkilöitä. Diplomi-insinööri Tero Ilvesmäki analysoi diffuusiokuvat ja julkaisi tulokset arvostetussa Brain-lehdessä. Hän osoitti, ettei diffuusiokuvaus pysty erottelemaan lieviä aivovammatapauksia terveistä verrokeista.

– Tutkimus- ja analyysimenetelmien välillä on paljon vaihtelua tutkimusryhmästä riippuen, ja eroavaisuuksia löytyy jokaisesta tutkimuksen vaiheesta. Monessa tutkimuksessa aineistot ovat lisäksi pienehköjä tai heterogeenisia. Osittain näiden eroavaisuuksien takia myös tutkimustulokset ovat ristiriitaisia, Ilvesmäki kertoo.

– Tulevaisuudessa kuvaustekniikan kehityttyä sekä menetelmien yhtenäistyttyä on mahdollista, että diffuusiomagneettikuvantamisesta tulisi osa aivovammadiagnostiikkaa. Kuvantamisen tuoma objektiivinen lisäinformaatio voisi täsmentää aivovammojen diagnostiikkaa, Ilvesmäki arvioi.

Ilvesmäen tutkimuksessa käsiteltiin aivovammojen lisäksi traumaperäisiä selkäydinvammoja ja niiden vaikutusta aivojen hermoradastojen rakenteeseen. Aihetta on tutkittu maailmalla suppeammin kuin esimerkiksi aivovammoja, ja aiemmat tutkimukset ovat olleet rajoitetumpia sekä tutkittavan aivoalueen että tulosten osalta.

– Selkäydinvammojen oletettua laajempi vaikutus aivojen hermoratojen rakenteeseen oli melko yllättävä tulos. Muutosten kliinistä merkitystä on tässä vaiheessa vaikea arvioida, mutta toivon, että tuloksista olisi jatkossa hyötyä esimerkiksi uusia kuntoutusmenetelmiä kehitettäessä, Ilvesmäki toteaa.

Tero Ilvesmäki on kotoisin Punkalaitumelta ja työskentelee erikoistuvana fyysikkona Satasairaalassa Porissa.

Diplomi-insinööri Tero Ilvesmäen kvantitatiivisen lääketieteellisen kuvantamisen alaan kuuluva väitöskirja Quantitative Diffusion Tensor Image Analysis: A Clinical Approach to Central Nervous System Injuries tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 29.3.2019 klo 12 alkaen Tampereen yliopiston Hervannan kampuksen Rakennustalon auditoriossa RG202 (Korkeakoulunkatu 5, Tampere). Vastaväittäjänä on professori Olli Gröhn Itä-Suomen yliopistosta. Kustoksena toimii professori Hannu Eskola Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1015-8