Tutkimus

Uudet eliitit syntyvät virtuaaliverkostoissa

Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo/ Kuva: Jonne Renvall
Twitter sisältää lupauksen demokratiasta, mutta Iiris Ruohon ja Jaana Kuusipalon tutkimuksessa Twitter näyttäytyi varsin konservatiivisena välineenä.
Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo löysivät tutkimuksessaan johtavien poliitikkojen ja toimittajien Twitter-eliitin, joka toistaa olemassa olevaa valtarakennetta.

Uusia poliittisia eliittejä kasvaa sosiaalisen median kuten Twitterin muodostamissa virtuaaliverkostoissa.
 
Mediatutkija Iiris Ruoho ja politiikan tutkija Jaana Kuusipalo havaitsivat tutkimuksessaan, että johtavat pääkaupunkiseudun poliitikot ja toimittajat muodostavat Twitterissä oman eliittinsä.
 
Tutkimuksessa löydetty Twitter-eliitti toistaa olemassa olevaa valtarakennetta eikä lisää demokratiaa tai laajenna julkista keskustelua.
 
Pääkaupunkiseudun näkökulmaa korostaa se, että näkyvimpiä ovat juuri Helsingin seudun suurimmat puolueet kokoomus ja vihreät. Tiedotusvälineistä Helsingin Sanomien, Yleisradion ja MTV3:n toimittajilla on eniten vaikutusvaltaa.
 
Iiris Ruoho sanoo, että tämä Twitter-eliitti ei seuraa maaseudun lehtiä eikä muun Suomen aiheita.
 
– Tämä meidän esiin kaivama näkymä tai otos keskittyy nimenomaan pääkaupunkiseudun tiettyihin puolueisiin, vaikka meillä oli mukana kaikki näkyvissä asemissa olevat poliitikot. Meidän löytämämme eliitti imee kiinnostavasti sisäänsä juuri tietyt ihmiset.
 
Demokratian lupaus jäi toteutumatta
 
Tutkimuksessa löydetty Twitter-eliitti vaikuttaa konservatiiviselta ja olemassa olevaa valtarakennetta pönkittävältä, vaikka Twitter on vapaa foorumi, johon kuka hyvänsä voi liittyä. Verkoston ytimessä on suurimmaksi osaksi valtapuolueiden ja valtamedioiden miehiä, vaikka tutkimusaineistoon kuuluivat kaikki puolueet, kaikki politiikan toimittajat ja molemmat sukupuolet.

– Twitteriin sisältyy lupaus demokratiasta. Onhan sitä käytetty vaikkapa arabikeväässä porukoiden kokoamiseen tiettyjen ajatusten ympärille. Tietyssä tilanteessa se voi toimia näin, mutta meidän tutkimuksessamme se näyttäytyi varsin konservatiivisena alustana, Iiris Ruoho sanoo.

Jaana Kuusipalo kertoo, että sosiaalinen media voi nostaa merkittäviin poliittisiin tehtäviin tai ainakin niihin ehdolle ihmisiä, joilla ei ehkä muuten olisi ollut siihen mahdollisuuksia. Yhdysvaltain presidentiksi valittu Barack Obama on tästä varhainen esimerkki.

 

Suomalaisen poliittisen eliitin Twitter-verkostot vuoden 2013 joulukuussa:

 

Poliitikot Twitterissä
Lähde: Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo: The Inner Circle of Power on Twitter? 2019.

 
Twitter on oletettua merkittävämpi väline
 
Suomalaiset poliitikot ovat tutkimuksen mukaan tiiviimmin verkottuneita oman puolueryhmänsä edustajien kuin muiden kanssa. Suomalainen poliittinen vuorovaikutus näyttää kuitenkin monipuolisemmalta kuin kaksipuoluejärjestelmissä kuten Yhdysvalloissa.
 
Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo kirjoittavat tutkimuksessaan, että Twitter on Suomessa merkittävämpi väline kuin sen pienestä käyttäjämäärästä voisi päätellä. He pitävät Twitteriä jopa tärkeimpänä sosiaalisen median kanavana, joka edustaa parlamentaarista demokratiaa ja monipuoluejärjestelmää. Suomessa Twitter on kuitenkin eliitin media toisin kuin Yhdysvalloissa, jossa se on kansan väline.

Ruohon ja Kuusipalon tutkimusaineiston muodosti vuoden 2013 joulukuulta algoritmin avulla esiin kaivettu otos poliitikkojen ja politiikan toimittajien Twitter-viestinnästä. Mukana oli 40 mies- ja 33 naistwiittaajaa ja 50 heidän seuraamaansa Twitter-tiliä.
 
Toimittajilla oli poliitikkoja laajempi Twitter-verkosto. Ero johtuu tutkijoiden mukaan siitä, että toimittajat etsivät tietoa monista eri lähteistä, kun taas poliitikkojen tavoitteena on imagonrakentaminen ja kampanjointi.
 
Twitter-verkoston näkyvimmistä hahmoista monet olivat silloisen Jyrki Kataisen hallituksen avainministereitä kuten valtiovarainministeri Jutta Urpilainen ja kuntaministeri Henna Virkkunen. Katainen itse ja ulkoministeri Erkki Tuomioja eivät sen sijaan Twitterissä nousseet esiin.
 
Perussuomalaiset eivät tässä tutkimuksessa näkyneet, vaikka juuri sosiaalista mediaa on pidetty populististen liikkeiden välineenä ja tutkimuksen otos on peräisin perussuomalaisten vuoden 2011 jytky-vaalivoiton jälkeiseltä vaalikaudelta. Tutkijat arvioivat, että perussuomalaiset ottivat Twitterin haltuunsa vasta paljon myöhemmin.  
 
Jungner johtaa miesvoittoista listaa
 
Tutkijat kokosivat 10 kärjessä -listan suosituimmista Twitter-tileistä, joita johtavat poliitikot ja toimittajat seurasivat vuonna 2013: 1. Mikael Jungner (poliitikko), 2. Alexander Stubb (poliitikko), 3. Jutta Urpilainen (puoluejohtaja), 4. Mikael Pentikäinen (ex-HS-päätoimittaja, 5. Anni Sinnemäki (poliitikko), 6. Antti Kaikkonen (poliitikko), 7. Marko Junkkari (HS-toimittaja), 8. Paavo Arhinmäki (puoluejohtaja), 9. Juha Sipilä (puoluejohtaja), 10. Tarja Halonen (ex-presidentti).
 
Mukana listassa oli kolme silloista puoluejohtajaa, yksi johtava politiikantoimittaja, neljä muuta tunnettua poliitikkoa, Helsingin Sanomien entinen päätoimittaja ja entinen presidentti. Lista oli varsin miesvoittoinen, sillä mukana oli vain kolme naista.
 
Kaikki listalle päässeet ovat tunnettuja henkilöitä, mutta senhetkistä valtarakennetta lista ei kuitenkaan vastaa. Twitter on elävä väline, jossa tilanteet ja henkilöt vaihtuvat. Toisille poliitikoille läsnäolo Twitterissä on tärkeämpää kuin toisille. Myös tiettyjen hahmojen seuraaminen on joillekin tärkeämpää kuin toisille.
 
Pääministeri Jyrki Kataisen ja ulkoministeri Erkki Tuomiojan poissaolo Twitter-eliittislistalta saattoi johtua siitä, että heillä oli tarpeeksi muitakin vaikutus- ja näyttäytymiskanavia.
 
Tutkijat tähdentävät, että poliittinen konteksti ei ollut tämän tutkimuksen pääasia. Tavoitteena oli tutkia sitä, miten poliitikkojen ja toimittajien vuorovaikutus Twitterissä yleensä toimii. Otos on lisäksi peräisin Twitterin käytön alkukaudelta. Vaikuttajalista on saattanut myöhemmin muuttua.

 

Toimittajien ja poliitikkojen Twitter-verkostot vuoden 2013 joulukuussa:

Toimittajien ja poliitikkojen Twitter-verkosto
Lähde: Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo: The Inner Circle of Power on Twitter? 2019.

 
Läsnäolo verkostossa sisältöä tärkeämpi
 
Verkostoon kuuluminen ei tarkoita vain yksioikoista vaikuttamista. Iiris Ruohon ja Jaana Kuusipalon tutkimuksen hypoteesi oli, että läsnäolo verkostoissa on tärkeämpi kuin asia, jota siellä esitetään.
 
– Totta kai siellä twiitataan mutta tärkeintä on se läsnäolo siellä verkostossa, se että on tietty määrä seuraajia. Silloin sinulla on vaikutusvaltaa, kun on seuraajia, Iiris Ruoho sanoo.
 
– Luodaan statusta. Kysymys on samasta asiasta kuin että otetaan yhteiskuva vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Ei ole väliä, mitä se sisältö on, vaan että saa näyttäytyä tietyssä verkostossa, Jaana Kuusipalo lisää.

Tulevaisuuden eliitit syntyvät virtuaalisesti

Suomalaisen eliitin verkostot ovat perinteisesti muodostuneet pääkaupunkiseudun eliittikoulujen ja yliopistojen kautta.
 
Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo pohtivat, voisiko sosiaalinen media olla tulevaisuudessa se alusta, jonka pohjalle suomalainen valtaeliitti rakentuu.
 
– Meidän pointti on se, että pitäisi kääntää katse tähän virtuaaliseen maailmaan, missä nämä uudet poliittiset toimijat ja poliittiset eliitit muodostuvat. Voi olla niin, että virtuaalinen maailma on paikka, missä syntyy uudenlaisia sosiaalisia suhteita ja verkostoja, Kuusipalo sanoo.
 
Uudet verkostot voivat myös liukua sosiaalisen median ulkopuolelle siten, että tutkijoiden on vaikea havaita niitä sen jälkeen, kun algoritmitkaan eivät niitä enää löydä Twitteristä ja Facebookista.
 
Tubettajista voi tulla poliittisia vallankäyttäjä
 
Suosituista tubettajista ja bloggaajista voi tulevaisuudessa tulla poliittisia vaikuttajia ja keulakuvia poliittisille liikkeille.
 
Venäjältä löytyy esimerkkejä siitä, että populaarit sosiaalisen median käyttäjät ovat saaneet poliittista puhe- ja vaikutusvaltaa, vaikka he ovat aluksi toimineet vain viihteen ja populaarikulttuurin alueilla. Heillä on paljon seuraajia, joihin myös poliittinen viesti voi upota.  
 
Jaana Kuusipalo pitää tulevaisuuskuvaa jopa pelottavana, jos tulevat poliitikot valikoituvat sellaisista tubettajista ja bloggaajista, joiden toimintaa ohjaa vain sokea suosion tavoittelu ja sponsorit.

Iiris Ruoho muistuttaa, että Ukrainassakin presidentiksi nousi näyttelijä, joka tuli tunnetuksi esitettyään presidenttiä fiktiivisessä tv-sarjassa.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuva: Jonne Renvall
 
Iiris Ruoho ja Jaana Kuusipalo: The Inner Circle of Power on Twitter? How Politicians ja Journalists Form a Virtual Network Elite in Finland. Observatorio
OBS* vol.13 no.1 Lisboa mar. 2019.