Hyppää pääsisältöön

Tutkija suosittelee ottamaan opiksi poliisin ja aktivistinuorten yhteenotoista

Julkaistu 16.11.2020
Tampereen yliopisto
Samu Pehkonen/ Kuva: Jonne Renvall
Tutkija Samu Pehkonen hämmästelee, että vuorovaikutusta ei opeteta poliiseille erillisenä osiona, vaikka nämä taidot ovat heille jo poliisilain mukaan olennaisen tärkeitä.
Poliisin ja aktivistinuorten yhteenotoista kannattaisi ottaa opiksi, ja myös kansalaisille voitaisiin opettaa poliisin kohtaamista, toivoo poliisin ja nuorten vuorovaikutusta tutkinut Samu Pehkonen.

Poliisin ja nuorten kohtaaminen epäonnistui pahasti lokakuun alussa Helsingissä, kun poliisi taltutti kaasusumutteella Elokapina-liikkeen mielenosoituksen.

Pehkonen ei ole perehtynyt tapaukseen niin tarkkaan, että ryhtyisi tuomitsemaan kumpaakaan osapuolta. Hän toivookin, että tapaus analysoitaisiin huolellisesti, sillä tällaiset vastakkainasettelut voivat lisääntyä lähivuosina.

Samu Pehkonen on maantieteestä väitellyt vuorovaikutuksen tutkija, joka tutkii Koneen säätiön rahoituksella poliisin ja sen monikulttuurisen asiakaskunnan kohtaamisia. Hän on tutkinut dokumentaarisen tosi-tv-sarja Poliisien avulla, miten nuorten ja poliisin luottamussuhde rakentuu kasvokkaisissa kohtaamisissa.

Rauhantutkimuksen kautta poliisikoulutukseen

Samu Pehkonen työskentelee apurahatutkijana Poliisiammattikorkeakoulussa ja kuulustelijana sekä tuntiopettajana Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa. Aiemmin hän on toiminut rauhantutkijana Tampereen yliopiston Taprissa.

Pehkonen aikoo hakea tutkimuslupaa voidakseen videokuvata koulutustapahtumia ja tarjota sitä kautta uusia aineksia poliisikoulutukseen. Hän haluaisi kouluttaa myös kansalaisia kohtaamaan poliisin.

– Poliisin ja aktivistinuorten kohtaamisissa ovat mukana molemmat osapuolet. Nyt on puhuttu paljon siitä, miten poliisin pitäisi käyttäytyä, mutta samalla olisi hyvä, jos siellä vastapuolella mietittäisiin asiaa, Pehkonen sanoo.

Ilmastoon tai eläinten oikeuksiin liittyvien tavoitteiden ajajat voisivat Pehkosen mielestä miettiä, miten heidän kannattaa edistää päämääräänsä silloin, kun he joutuvat poliisi kanssa tekemisiin. Voi kysyä, eikö heidän tavoitteensa ole aivan muualla kuin poliisin kanssa syntyvässä kahakassa.

– Poliisitkin ovat vain ihmisiä, heillä voi olla lapsia ja he voivat ajatella, mitä minun lapseni tekisi. Poliisikin voisi olla ylpeä siitä, että hänen oma lapsensa osallistuisi tällaiseen toimintaan. Nämä rajalinjat ovat jänniä. Siinä on molemmat puolet, eikä sitä aina kannata ajatella vastakkainasettelun kautta.

Poliisin otteita/ Kuvat: Wikimedia Commons
Poliisin otteita eri vuosilta. Vasemmalla ja oikealla poliisi saattelee vuonna 1962 Helsingin nuorisofestivaalien vastaisia mielenosoittajia. Keskellä poliisit tarkkailevat Smash Asem -mielenosoitusta vuonna 2006.

Kaasusumute saattoi olla pehmeä keino

Poliisilain mukaan ”poliisin tulee ensisijaisesti neuvoin, kehotuksin ja käskyin pyrkiä ylläpitämään yleistä järjestystä ja turvallisuutta”. Elokapina-tapauksessa tämä ei riittänyt, kun poliisi katsoi vain voimankäytön jääneen jäljelle.

Poliisilaitokset eri puolilla Suomea saattavat nyt miettiä, mikä Elokapinassa meni pieleen ja miten he itse toimisivat vastaavassa tilanteessa.

Samu Pehkonen arvioi, että poliisi tuntee aika hyvin monien mielenosoittajien kuten Suomi ensin -ryhmän toimintatavat. Aiempien kokemustensa perusteella poliisi osaa määritellä sen rajan, minkä ylittämisen jälkeen joutuu ottamaan käyttöön kovemmat keinot.

Elokapina on kansainvälinen liike, jonka toimintatavoista ei Suomen poliisi ehkä vielä tiedä tarpeeksi.

Edellisen kerran Suomessa poliisi otti rajusti yhteen nuorten aktivistien kanssa vuonna 2006 Smash Asem -mielenosoituksessa, jonka seurauksena mielenosoittajia pidätettiin ja tuomittiin oikeudessa.

Pehkonen sanoo, että kaasusumutteen käyttö Elokapina-mielenosoituksessa saattoi olla jopa pehmeämpi keino verrattuna Smash Asem -mielenosoituksen voimankäyttöön.

Poliittisen aktivismin ohella poliisia on työllistänyt Helsingin seudulla noussut kohu nuorison väkivaltaisesta käytöksestä, vaikka tilastot eivät tue käsitystä nuorison väkivaltaistumisesta.

– Poliisin ulostulo on ollut se, että nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin, mutta pieni osa nuoria voi yhä huonommin. Ne näkyvät poliisin työssä, Pehkonen sanoo.

Suomessa poliisi käyttää voimaa vain harvoin

Kansainvälisessä mitassa suomalaispoliisi käyttää varsin vähän voimakeinoja verrattuna esimerkiksi amerikkalaispoliisiin, jonka liipasinsormi on ainakin uutistietojen mukaan herkkä ja tulokset tappavia.

– Suomessa poliisikoulutus on pitkä ja monipuolinen. Koulutuksen taso näkyy juuri siinä, että aseen käyttöön on korkea kynnys, Samu Pehkonen kertoo.

Uutisiin saakka päätyneitä amerikkalaisvideoita poliisin käytöksestä Pehkonen pitää täysin käsittämättöminä.

– Miten voidaan tehdä sellaisia hätäisiä päätöksiä, että joku tietty käden kurottaminen tulkitaan aseeksi ja ainut asia, mitä voidaan tehdä, on ampua kuolettavasti ja vielä varmuuden vuoksi monta kertaa?

Kyselyjen mukaan suomalaiset luottavat poliisiin enemmän kuin mihinkään muuhun instituutioon. Huumepoliisi Jari Aarnion oikeudenkäynti ja muut uutiset poliisin väärinkäytöksistä eivät ole heikentäneet luottamusta.

Maalaispoliisi pehmeämpi kuin kaupunkilainen

Poliisin ja aktivistinuorten kohua herättäneet kohtaamiset sattuvat yleensä Etelä-Suomen taajamissa. Pohjois- ja Itä-Suomen asukkaiden vahvin poliisiin liittyvä tuntemus on se, että poliiseja ei ole tarpeeksi.

Samu Pehkonen on tehnyt joitakin havaintoja poliisin käyttäytymisen alueellisista eroista tutkiessaan tosi-tv-sarja Poliisien aineistoa.

Helsingin seudulla poliisit käyttävät Pehkosen havaintojen mukaan käskevämpiä ja määräävämpiä ilmaisuja ohjatessaan ihmisiä verrattuna vaikkapa oululaiseen poliisiin. Maaseudulla poliisin sanamuodot ovat pehmeämpiä.

– Oulussa on erilainen kielellinen tapa tehdä se sama toiminto. Olen sitä miettinyt, että on siinä alueellista eroa, Pehkonen sanoo.

Toinen ero on siinä, että pienillä paikkakunnilla samat poliisit tulevat tutuiksi katukuvasta, kun taas suurten kaupunkien asukkaille ei synny samalla tavalla henkilökohtaista suhdetta poliisiin.

Tutuksi tulleet poliisit voivat Pehkosen mukaan onnistua paremmin nuorison kanssa, kun heidän ei tarvitse joka kerta erikseen pelata samaa peliä, jossa molemmat osapuolet ottavat aluksi mittaa toisistaan. Luottamussuhde voisi syntyä paremmin, jos poliisin voisi tavata kadulla muulloinkin kuin vain konfliktien sattuessa.

Vuorovaikutuksen opetus ongelmana

Poliisikoulutuksessa Samu Pehkosta hämmästytti aluksi se, että poliiseille ei opeteta erikseen vuorovaikutusta, vaikka se on heille tärkeä työkalu. Hän ei löytänyt kirjallisuutta tai tutkimuksia siitä, miten poliisi hallitsee tehtäviään puheen avulla.

Vuorovaikutus näytti sujuvan hyvin monilta poliiseilta mutta ei aivan kaikilta. Pehkonen sai kuulla kommentin, jonka mukaan poliisi voi siirtyä muihin hommiin kuten tutkintapuolelle, jos ei tykkää asiakaspalvelusta ja ihmisten kanssa keskustelusta.

Pehkonen arvioi, että poliisin koulutussysteemi on rakennettu niin, että vuorovaikutustaidot tulevat muun työn ja opetuksen ohessa. Voimankäytön harjoituksessa pyritään taltuttamaan puukko kädessä heiluva ihminen, mutta samalla voidaan harjoitella myös toimimista puheen avulla, vaikka siihen ei erikseen kiinnitetä huomiota. Vuorovaikutuksen välineitä ei ole jäsennelty omaksi erityisalueekseen.

Monet poliisit ovat tajunneet vasta töihin tai harjoitteluun mennessään, että heitä ei olekaan valmennettu vuorovaikutustilanteisiin.

Puhumisen ja voimankäytön erottelu ei toimi käytännön tilanteissa. Poliisipartion keikat eivät jakaudu erikseen puhe- ja voimankäyttötapauksiin vaan tilanne voi vaatia molempia. Aikaa valmistautumiseen ei ole.

Vuorovaikutustaidot ratkaisevat poliisin onnistumisen työssään, mutta poliisin ilmiasu korostaa fyysistä voimaa ja valtaa. Onko tässä ristiriitaa?

– Siellä taustalla on se voimankäytön mahdollisuus, jonka ansiosta poliisi voi lähteä hyvinkin pehmeillä keinoilla liikkeelle. Se antaa myös vastapuolelle tunteen siitä, että habituksestaan ja olemuksestaan huolimatta poliisi haluaa hoitaa asian rauhallisesti ja toista osapuolta arvostaen, Pehkonen sanoo.

Teksti: Heikki Laurinolli
Kuvat: Jonne Renvall ja Wikimedia Commons