Tuomas Harviainen: Informaatiokäytännöt käytännössä
Harviaisen mukaan käytäntöjen tutkiminen on yhteydessä sosiologisiin, filosofisiin, viestinnällisiin ja strategisiin kysymyksiin sekä yhteisöjen koettuihin rakenteisiin.
Harviainen toteaa, että osa informaatiokäytännöistä on muodollisia, kuten tiedon jakaminen organisaatiossa tai kokouksen esityslistan laatiminen. Toiset käytännöistä ovat vähemmän virallisia, mutta silti yhtä vakiintuneita. Käytännöt ovat sidoksissa niiden taustalla oleviin informaatiotarpeisiin. Osa tarpeista saa meidät etsimään ja lopulta hakemaan informaatiota tallennusjärjestelmistä.
– Harkitsemme usein tarkkaan, millaista informaatiota voimme jakaa. Voimmeko esimerkiksi kertoa elokuvasta tai pelistä paljastamatta spoilereita sen sisällöstä, tai aiheutammeko enemmän harmia, jos kerromme kaverille tämän puolison uskottomuudesta kuin jos pidämme tiedon salassa? Esimerkiksi tällaisia kysymyksiä informaatiokäytäntöjen tutkimus tarkastelee.
Harviainen on perehtynyt erityisesti tiedon jakamiseen liittyviin kysymyksiin. Viime aikoina hän on tutkinut suomalaista peliteollisuutta sekä laittomien huumausaineiden kaupittelua pimeässä verkossa. Hän toteaa, että kumpikin näistä aiheista liittyy hänen näkökulmastaan siihen, millainen rooli tiedon jakamisella ja salaamisella on luottamuksen rakentamisessa ja ylläpitämisessä ja toisinaan myös sen menettämisessä.
– Informaatiokäytännöt on tutkimusalana erittäin joustava ja monipuolinen, ja yhteiskuntien digitaaliset siirtymät takaavat sen, että ala on yhä ajankohtaisempi. Alan ammattilaisia ja asiantuntijoita voi tulla vastaan monessa eri paikassa – kirjastoissa ja arkistoissa, mutta yhä useammin myös erilaisissa yrityksissä ja julkisissa organisaatioissa. Alalla tutkitut käytännöt ovat myös läsnä kaikkialla arjessamme ja toiminnassamme.
