Mielenterveyden häiriöt aiheuttavat huomattavaa inhimillistä kärsimystä yksilöille ja heidän läheisilleen. Suomessa yli puolet kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden perusteella, ja päivittäin keskimäärin yhdeksän ihmistä jää masennuksen vuoksi varhaiseläkkeelle. Yksi mielenterveyden häiriön seuraus voi olla työkyvyn lasku niin, että yksilö joutuu hakemaan varhaista työkyvyttömyyseläkettä.
Tino Karolaakso tutki väitöstutkimuksessaan sosiaalisten tekijöiden ja palvelujen yhteyksiä varhaiseläköitymisriskiin mielenterveyshäiriöiden perusteella Suomessa.
– Tiedossa on, että mielenterveyteen ja työkyvyttömyyteen on yhteydessä erilaisia sosiaalisia ja alueellisia tekijöitä. Lisätietoa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten eläköitymisriskistä ja tekijöiden yhteyksistä tarvitaan ennaltaehkäisyn tueksi, Karolaakso kertoo lähtökohdistaan.
Julkiset mielenterveyspalvelut ovat keskeisessä roolissa mielenterveysongelmien hoidossa ja työkyvyttömyyseläköitymisen ehkäisyssä, mutta niiden järjestämistavan yhteyttä varhaiseläköitymiseen ei ole aiemmin tutkittu. Hyödyntämällä Mielenterveyden ekosysteemien (Mental Health Ecosystems) lähestymistapaa Karolaakso tarkasteli eläköitymiseen vaikuttavia tekijöitä kokonaisuutena. Tutkimuksessa havaittiin selkeitä eroja eläköitymisessä sosioekonomisten ryhmien ja hyvinvointialueiden välillä.
– Sosioekonomisten erojen osalta havaittiin selkeä trendi: mitä matalampi tulotaso ja koulutustaso yksilöllä, sitä suurempi riski on varhaiseläköitymiselle. Keskeistä oli myös tulo- ja koulutustason huomioinnin jälkeen havaittu korkeampi eläköitymisriski toimihenkilöillä sekä erityisen korkea riski opiskelijoilla, Karolaakso kertoo.
Karolaakson mukaan tulokset voivat viitata nykyisen työ- ja opiskeluelämän vaatimuksiin ja korostavat yhteiskunnan toimenpiteitä, jotka koskevat varhaista tunnistamista, työkyvyn tukemista ja nopeaa reagoimista ongelmiin.
Monipuoliset palvelut ehkäisevät tehokkaasti eläköitymistä
Karolaakso käytti tutkimuksessaan valtakunnallisia rekisteriaineistoja vuosilta 2010-2015, jotka kattoivat kaikki Suomessa ensimmäistä kertaa mielenterveyden häiriön diagnoosin perusteella myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet. Tulokset ovat osa Tampereen yliopiston RETIRE-tutkimusryhmän työtä.
Vaikka alueelliset erot muun muassa työllisyydessä ja tulotasossa selittivät osittain eläköitymiseroja hyvinvointialueiden välillä, eivät ne kuitenkaan täysin riittäneet selittämään löydettyjä eroja. Karolaakson katse kääntyi alueellisiin mielenterveyspalveluihin ja niiden kykyyn tukea mielenterveyden häiriöiden kanssa kamppailevia.
Mielenterveyspalveluiden järjestämisen osalta tutkimuksessa havaittiin yhteys matalamman eläköitymisriskin ja erityisesti alueellisten laaja-alaisten, monipuolisten mielenterveyspalveluiden kanssa. Matalampi riski eläköitymiselle havaittiin myös tarkasteltaessa palveluiden riittäviä henkilöstöresursseja.
– Tulokset tukevat käsitystä siitä, että hyvinvointialueiden tulisi palveluissaan panostaa monipuoliseen, riittävästi resursoituun kokonaisuuteen, Karolaakso toteaa.
– Suomessa on historiallisesti panostettu liian vähän mielenterveyspalveluihin suhteessa muihin palveluihin ja mielenterveyden häiriöiden tuottamaan terveystaakkaan. Nyt hyvinvointialueilla on mahdollisuus järjestää alueellisesti yhtenäiset, väestönsä tarpeita vastaavat monimuotoiset palvelut. Tämä on linjassa kansallisen Mielenterveysstrategian 2020–2030 kanssa, joka korostaa laaja-alaisten, monipuolisten ja yhteensovitettujen palveluiden tärkeyttä.
Säästöpaineen riskinä on karsiminen, kun palveluja pitäisi kehittää
Merkittävänä riskinä Karolaakso pitää sitä, että säästöpaineiden vuoksi palveluita ei kehitettäisi, vaan alettaisiin karsia kohti lakisääteistä minimiä. Tutkija huomauttaa, että toteutuessaan toimintatapa kostautuisi inhimillisten ja kansantaloudellisten vaikutusten kautta.
– Hyvinvointialueiden on kannattavaa tehdä kansallista yhteistyötä parhaimpien palvelujen sisällön ja järjestämisen mallin kehittämiseksi, mutta samalla tuntea oman alueensa väestön tarpeet ja toteuttaa toimenpiteet näihin parhaiten vastaavalla tavalla, Karolaakso toteaa.
RETIRE-tutkimusryhmän tavoitteena on vuodesta 2017 lähtien ollut tutkia mielenterveysperusteisen työkyvyttömyyseläköitymisen riskitekijöitä ja polkuja sekä analysoida palvelujärjestelmien toimivuutta Suomen hyvinvointialueilla.
Tino Karolaakso työskentelee projektipäällikkönä yliopistosairaaloiden ja hyvinvointialueiden yhteisessä Terapiat etulinjaan-toimintamallissa, jolla pyritään konkreettisin ratkaisuin parantamaan kansallisesti perustason mielenterveyspalveluiden saatavuutta ja prosesseja.
Väitöstilaisuus perjantaina 23. helmikuuta
Psykologian maisteri Tino Karolaakson psykologian alaan kuuluva väitöskirja Disability Pensions Due to Mental Disorders in Finland: The role of social factors and mental health services tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 23.2.2024 klo 13 alkaen, Arvo-rakennuksen Jarmo Visakorpi -salissa, (Arvo Ylpön katu 34). Vastaväittäjänä toimii dosentti Kristian Wahlbeck. Kustoksena toimii professori Sami Pirkola yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.
Seuraa tilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Jaakko Tähkä