Oppitunnilla esiintyvä toiminnanaikainen melu muodostuu pääosin lasten ja opettajien puheesta ja toiminnasta. Tällaisen melun lisääntyminen aiheuttaa huolta, koska avoimia oppimisympäristöjä on rakennettu viime vuosina yhä useammin.
Sirpa Pirilä kehitti logopedian väitöksessään ratkaisuja toiminnanaikaiseen meluun, joka kuormittaa tutkimuksen perusteella opettajan ääntä. Tutkimukseen osallistuneiden opettajien luokkahuoneet olivat perinteisiä suljettuja luokkahuoneita.
– Tutkimuksessani melua pystyttiin vähentämään luokkien akustiikkaa parantamalla. Lisäksi suunnittelemallani Melutyöpajatoiminnalla voitiin vähentää luokan ylimääräisten äänten häiritsevyyttä. Tulokset osoittivat, että näiden toimenpiteiden myötä opettajan ääni rasittuu vähemmän. Myös oppilaat hyötyvät ääniympäristön muutoksesta: opettajan puhe kuuluu selvemmin, Pirilä kertoo.
– Melutyöpajoissa opettajia ja oppilaita opastettiin tiedostamaan luokassa olevia melulähteitä ja suunnittelemaan niihin melua vähentäviä ratkaisuja kuten huopatassuja tuolin jalkoihin tai muistivihjeitä ylimääräisen puhumisen välttämiseksi, Pirilä valottaa.
”Anteeksi, kun en ole muistanut tehdä niitä ääniharjoituksia”
Ääniterapia-asiakkailla on usein vaikeuksia siirtää ja yleistää terapiassa omaksuttuja uusia äänenkäyttötapoja ja toimintamalleja terapian ulkopuolisiin tilanteisiin. Yleistymisen tueksi voidaan käyttää ns. Carryover-menetelmiä, joiden avulla pyritään tukemaan uusien taitojen muistamista ja käyttöä arjen puhetilanteissa. Hyvän ryhdin tai rennon äänentuoton muistamisen vihjeenä voi toimia vaikkapa jokin sana, esine, kuva tai tapahtuma. Esimerkkejä opettajille ideoiduista muistivihjeistä ovat muun muassa: Kun katsot kelloa, rentouta leuat ja posket. Kun sanot oppilaittesi nimiä, käytä terapiatilanteessa harjoiteltua ääntä.
– Tulosten perusteella Carryover-menetelmiä kannattaa sisällyttää ääniterapiaan, sillä niiden avulla on mahdollista tukea äänellistä hyvinvointia pitkäkestoisesti. Opettajat kokivat Carryover-menetelmien käytön motivoivana. He kertoivat myös, että niiden avulla oli mahdollista hyödyntää terapiajaksolla saatuja hyvän äänenkäytön toimintamalleja opetustilanteessa, Pirilä kertoo.
Sirpa Pirilä (os. Naamanka) valmistui filosofian maisteriksi Oulun yliopiston logopedian oppiaineesta vuonna 1993. Hän on syntyisin Pudasjärveltä, asunut pitkään Oulussa ja muuttanut viisi vuotta sitten Espooseen. Valmistumisestaan lähtien hän on työskennellyt puheterapeuttina yksityissektorilla.
Väitöstilaisuus perjantaina 10. toukokuuta
Filosofian maisteri Sirpa Pirilän logopedian alaan kuuluva väitöskirja Opettajan ääntä auttamassa, luokan melua vähentämässä tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 10.5.2024 kello 12 Pinni B-rakennuksen luentosalissa 1096 (Kanslerinrinne 1, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Ahmed Geneid Helsingin yliopisto, Tampereen yliopisto. Kustoksena toimii tenure track -professori Sari Ylinen yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta.