Tutkimus

Sipilän hallituksen perhevapaauudistus kaatui talouskuripolitiikkaan

Perhevapaa/ Kuva: Jonne Renvall
Kaatunut perhevapaauudistus olisi hyödyttänyt eniten koulutettuja, hyvässä työmarkkina-asemassa olevia perheitä, joille järjestelmä tarjosi jo ennestään erilaisia mahdollisuuksia. Kuva: Jonne Renvall
Juha Sipilän hallituksen (2015–2019) perhevapaauudistuksen kaatuminen johtui tuoreen tutkimuksen mukaan talouskuripolitiikasta, joka syrjäytti tasa-arvotavoitteet.

Tampereen yliopiston tutkijat Anna Elomäki, Armi Mustosmäki ja Paula Koskinen Sandberg kirjoittavat Politiikka-lehdessä 1/2020 perhevapaauudistuksen kaatumisesta kolmikantaisen tasa-arvopolitiikan näkökulmasta. Artikkeli perustuu laajaan asiakirja-aineistoon (N=196) sekä uudistukseen osapuolten haastatteluihin (N=14).

Sipilän hallitus käynnisti perhevapaauudistuksen vuoden 2017 budjettiriihessä, jossa erimieliset hallituspuolueet asettivat sille tiukat reunaehdot. Uudistus kaatui vuoden 2018 helmikuussa.

Talous määräsi tahdin

Tutkijoiden mukaan kaatunut perhevapaauudistus on osa jatkumoa, jossa tasa-arvopolitiikasta puhutaan Suomessakin yhä useammin talouden näkökulmasta.

Analyysin perusteella työllisyyden ja kustannusneutraaliuden korostuminen tasa-arvotavoitteiden kustannuksella sekä kapeat tulkinnat tasa-arvosta työelämän tasa-arvona liittyivät etenkin kokoomuksen ja EK:n suoraan vallankäyttöön ja pyrkimyksiin rajata uudistuksen agenda mieleisekseen.

Tutkijoiden mukaan myös muut keskeiset toimijat olivat omaksuneet hallitusohjelman talouskuria ja työllisyyttä korostavan kehyksen, vaikka kustannusneutraaliuden ja työllisyystavoitteiden korostaminen ei palvellut etenkään SAK:n intressejä.

– Uudistukselle asetetut tiukat kustannuksia ja työllisyyttä käsittelevät reunaehdot vaikuttivat pöydällä olleisiin ehdotuksiin ja johtivat käytännössä etuuksia leikkaavaan malliin, tutkijat kirjoittavat.

Työmarkkinajärjestöjen vaikutusvalta muuttunut

Kaatunut perhevapaauudistus on tutkijoiden mukaan esimerkki työmarkkinajärjestöjen muuttuvasta vaikutusvallasta.

– Kolmikantaista neuvotteluprosessia on pidetty yhtenä merkittävänä hidasteena perhevapaiden uudistamiselle, erityisesti isien vapaiden. Työmarkkinajärjestöt ovat kuitenkin yksi kerrallaan kääntyneet ajamaan isyysvapaita ja tällä kertaa järjestöt olivat keskeisessä roolissa nostamassa uudistusta agendalle ohi hallitusohjelman, tutkijat kirjoittavat.

Aiemmista uudistuksista poiketen hallitus kaappasi tutkijoiden mukaan neuvotteluvaiheessa vallan itselleen ja työnsi tiukoilla reunaehdoilla työmarkkinajärjestöt neuvoa-antavaan rooliin. Järjestöt eivät kuitenkaan päästäneet irti vaikutusvallastaan, vaan pyrkivät ajamaan omia intressejään hyödyntämällä asemaansa perhevapaajärjestelmän rahoittajina.

– Vaikka järjestöt esittivät itsensä konservatiivisen hallituksen edistysmielisenä vastakohtana, järjestöjen puhe tasa-arvon edistämisestä oli intressien värittämää: erityisesti EK:lle tasa-arvo vaikutti olevan argumentti, jolla ajettiin läpi työnantajien kuluja vähentävää ja työvoiman saatavuuden varmistavaa politiikkaa. Lisäksi järjestöjen ja etenkin EK:n haluttomuus kasvattaa työnantajamaksuja vaikeutti ratkaisun löytymistä.

Tiedon rooli kasvoi mutta tasa-arvotieto ei kelvannut

Perhevapaauudistus kertoo artikkelin mukaan tiedon kasvaneesta roolista päätöksenteossa sekä tähän tietoon liittyvistä hierarkioista. Neuvotteluissa sivuutetut työmarkkinajärjestöt pyrkivät vaikuttamaan politiikan agendaan tiedolla, mikä heijastelee tutkijoiden mukaan korporatismin uudelleenmuotoutumista.

Uudistushankkeen aikana tehtiin ennätysmäärä ekonomistien ja tilastotieteilijöiden arvioita kustannuksista sekä vaikutuksista tulonjakoon ja työllisyyteen. Neuvotteluissa sivuutettiin kuitenkin THL:n ja tasa-arvotutkijoiden tuottama, perhevapaiden epätasa-arvoisen jakautumisen syitä ja seurauksia käsittelevä tieto.

Tasa-arvotiedon sivuuttaminen heijastaa tutkijoiden mukaan paitsi tasa-arvonäkökulmille annettua vähäistä painoarvoa, myös hierarkiaa, jossa ekonomistinen, kvantitatiivinen tieto nähdään erityisen politiikkarelevanttina myös tasa-arvopolitiikan kentällä.

Erikoisroolin saanut kvantitatiivinen, ekonomistinen tieto ei ollut tutkijoiden mukaan arvovapaata ja objektiivista. Yhtäältä se tuki kokoomuksen ja EK:n intressejä ja vaikutusmahdollisuuksia, toisaalta se tuotti tasa-arvonäkökulmasta ongelmallista ymmärrystä ihmisten toiminnasta ja piilotti sukupuolittuneet valtasuhteet näkyvistä.

Arvot sekoittuvat tutkijoiden mielestä tapaan tulkita tietoa ja käyttää sitä poliittisen argumentoinnin välineenä neuvottelujen aikana ja uudistuksen kaaduttua.

Luokkaerot jäivät piiloon

Perhevapaauudistuksesta puhuttiin tutkijoiden mukaan tavoilla, jotka häivyttivät naisten ja perheiden väliset sosio-ekonomiset erot, vaikka luokkaintressit ovat kuuluneet perinteisesti kolmikantaiseen päätöksentekoon.

Neuvotteluiden keskeiset osapuolet eivät juurikaan puhuneet pienituloisten tarpeista. Naisten työllisyysasteen nostamista ja perhevapaiden lyhentämistä vaativissa puheenvuoroissa ei nostettu esiin sitä, että toimet olisivat kohdistuneet lähinnä matalasti koulutettuihin, pienipalkkaisiin ja maahanmuuttajataustaisiin naisiin, joilla on heikoin työmarkkina-asema.

Suunniteltu perhevapaauudistus olisi antanut eniten koulutetuille, hyvässä työmarkkina-asemassa oleville perheille, joille järjestelmä tarjosi jo ennestään erilaisia mahdollisuuksia.

Luokkakysymykset politisoituivat tutkimuksen mukaan vasta uudistuksen kaatuessa, kun keskusta perusteli vetäytymistään tulonjakolaskelmilla ja pienituloisille perheille koituvilla leikkauksilla.

Anna Elomäki, Armi Mustosmäki ja Paula Koskinen Sandberg: Kamppailuja merkityksistä, kustannuksista ja vaikutusvallasta – Juha Sipilän hallituksen perhevapaauudistuksen kaatuminen kolmikantaisen tasa-arvopolitiikan näkökulmasta. Politiikka 1/2020.