Sanomisen paikka -tilaisuudessa pureuduttiin digitalisaatioon vastuullisuuden näkökulmasta

Digitalisaatio on voimakas muutostrendi. Se muuttaa esimerkiksi työmarkkinoita sekä yksilön valtaa ja mahdollisuuksia. Se on arvokas ja kasvava talouden sektori sekä merkittävä vaikuttaja. Toisaalta digitalisaatio aiheuttaa päästöjä ja siihen kuluu paljon energiaa ja raaka-aineita. 

Aiheesta keskustelivat ammatillisen opettajankoulutuksen lehtori Ville Palkinen Tampereen ammattikorkeakoulusta, toimitusjohtaja Johanna Alakerttula Akkukierrätys Pb Oy:sta, tietohallintojohtaja Maria Nikkilä Tampereen kaupungilta sekä kestävän kehityksen johtaja Kristiina Härkönen Gofore Oyj:sta. Keskustelua vetivät kestävyyden ja vastuullisuuden johtava asiantuntija Eeva-Liisa Viskari Tampereen yliopistosta sekä täydennyskoulutusten parissa työskentelevä asiakkuuspäällikkö Johanna Koivulampi-Howard TAMKista.   

Hiilijalanjäljen selvittäminen ohjaa oikeaan suuntaan 

Vain kolmasosa suomalaisten kuluttamasta energiasta kuluu kotimaassa, loput ulkomailla. Keskustelijat pohtivat, miten me Suomessa voisimme ottaa enemmän vastuuta omasta toiminnastamme. 

Huomattava osa suomalaisten kuluttamasta energiasta ulkomailla muodostuu pilvipalveluista ja tiedonsiirrosta, joiden energiankulutukseen tulisi kiinnittää huomiota jo palvelumuotoiluvaiheessa. Fyysistä toimintaa ja logistiikkaa voi korvata vähemmän saastuttavilla digitaalisilla keinoilla, kuten simulaatioilla ja etäpalveluilla. Vahvoina teknologiaosaajina ja valistuneina kierrättäjinä suomalaisilla on kykyä vaikuttaa maailman tilanteeseen kehittämällä uusia digitaalisia ratkaisuja. 

– Jos oman toiminnan hiilijalanjälkeä ei tiedä, on vaikea ryhtyä pienentämään sitä. Ymmärrys eri toimintojen hiilijalanjäljestä ja ympäristövaikutuksista on lähtökohta päästöjen vähentämiselle, Johanna Alakerttula painottaa.   

EU:n tavoitteet hillitsevät SER-jätteen määrää 

Digiteknologia vaatii runsaasti raaka-aineita. Laitteita ostetaan yhä enemmän ja niiden käyttöikä on lyhyt, jolloin sähkö- ja elektroniikkaromun määrä kasvaa. 

Johanna Alakerttula kertoi EU:n tavoitteista SER-jätteen keräämisessä ja kierrätyksessä. 65 % sähkölaiteromusta on saatava kierrätykseen ja 80 % hyödynnettyä uudelleen. Elokuussa tuli voimaan uusi akkuasetus, jossa kiinnitetään huomiota akun elinkaareen aina raaka-aineiden hankkimisesta kierrätykseen ja uusiokäyttöön asti. Laitteiden korjattavuudessa ja osien vaihdettavuudessa on paljon parantamisen varaa. Chilessä litiumin ja kuparin louhimista nähnyt Ville Palkinen peräänkuulutti myös vahvempaa globaalia vastuuta. 

– Usein raaka-aineet louhitaan tietyssä maassa, käytetään toisessa ja jätteet kulkevat kolmanteen maahan. Ympäristöongelmat eivät siis jakaudu tasaisesti.  

Kaksi suurta siirtymää rinnakkain 

Käsillä on niin digitalisaation mullistus kuin ilmastokriisikin. Keskustelijoilta kysyttiin, miten kaksi suurta harppausta otetaan siten, ettei tulevien sukupolvien hyvinvointi vaarannu.  

Maria Nikkilä viittasi laskelmiin, joiden mukaan ICT-ala tuottaa vain 3–5 % maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta kaikkien muiden toimialojen päästöt ovat vähennettävissä digitalisaation keinoin. Monet kiertotalouden ratkaisut edellyttävät datan käsittelyä ja jakamista. Toivoa on myös nykypäivän lapsissa ja nuorissa, jotka ovat hyvin tietoisia digitalisaatiosta ja ilmastotilanteesta. 

Digitalisaation keskeisimpinä riskeinä keskustelijat pitivät tietoturvaa sekä mullistuvan tekoälyn etiikkaa. Esiin nousi myös paljon puhuttu älylaiteriippuvuus. 

– Vielä jokin aika sitten ei olisi tullut mieleen, että joku voisi tahallisesti sabotoida meren pohjassa olevia kaapeleita. Maailma on muuttunut yhtäkkiä, Kristiina Härkönen lisää. 

Toisaalta digitalisaatio on mahdollistanut uusia kriisissä suojautumisen tapoja. Esimerkiksi Venäjän hyökkäyksen jälkeen Ukraina vei tietonsa ja palvelunsa fyysiseltä palvelimelta pilvipalvelun suojaan.   

Digitalisaation hyödyt ja mahdollisuudet 

Digitalisaatio asettaa haasteita, mutta keskustelijat halusivat kiinnittää huomiota myös sen myönteisiin puoliin oman elämänsä ja työnsä näkökulmasta. 

– Puhelimet ovat nykyään varsin tehokkaita tietokoneita. Korona-aikana kommunikointi ja työnteko olisi ollut todella vaikeaa ilman yhteisöllisiä palveluja. Työnteossa, yhteydenpidossa ja oman elämän organisoinnissa hyödyt ovat melko kiistattomat, Maria Nikkilä toteaa. 

– Jätehuollossa kehitys on ollut huimaa. Jäteasemia on automatisoitu, asiakkaille on haettu digiratkaisuja ja asiakirjoja on muutettu paperisista sähköisiksi. Digitalisaation avulla valtio saa kerättyä tärkeää tietoa jätehuollosta, mistä hyvänä esimerkkinä on Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämä Jätehuoltokompassi, Johanna Alakerttula luettelee. 

Lisäksi digitalisaatio mahdollistaa kiertotalouden kehittämisen ja resurssitehokkuuden parantamisen. Yrityksiltä voi edellyttää päästötietojen julkaisemista, jolloin asiakkaat voivat vertailla yrityksiä helpommin keskenään ja vaatia ilmastotekoja. Opetusalalla digitaaliset työkalut ovat avanneet uusia mahdollisuuksia perinteisen opetuksen rinnalle.  

Seuraava askel? 

Tilaisuuden päätteeksi osallistujat saivat kukin mainita yhden asian, jonka he tekisivät seuraavaksi viedäkseen digitalisaatiota vastuullisempaan suuntaan. 

– Data on saatava kunnolla liikkeelle esimerkiksi yritysten hankintaketjuissa ja arvoketjuissa. Nyt sitä varastoidaan siiloissa, jolloin emme saa ymmärrystä vaikutuksista ja teemme päällekkäistä työtä. Tarvitsemme siis yhteisiä alustoja datan jakamiseen, Kristiina Härkönen sanoo. 

Johanna Alakerttula haluaisi vastuullisuuden olevan läpinäkyvää tuotannon kaikissa vaiheissa. Maria Nikkilä toivoi isoilta vaikuttavilta toimijoilta vastuullisuuden aitoa huomioon ottamista tuotteiden ja palveluiden hankinnoissa. 

– Toisin näitä teemoja enemmän esiin opettajankoulutuksessa. Aiheen tulee olla osa opetusta läpileikkaavasti eikä vain yksittäisillä oppitunneilla, Ville Palkinen lisää.   

Katso Sanomisen paikka -keskustelun tallenne. 

 

Sanomisen paikka -keskustelutilaisuudet 

Ilmastonmuutos etenee kovaa vauhtia. Mitä voimme tehdä asian estämiseksi? Tampereen ammattikorkeakoulu, Tampereen yliopisto ja Tampere-talo ovat yhdessä suunnitelleet kestävän kehityksen ja vastuullisuuden teemoihin keskittyviä Sanomisen paikka -keskustelutilaisuuksia Tampere-talon Aulaklubien yhteyteen. Keskustelijoina on Tampereen korkeakouluyhteisön asiantuntijoita sekä vaihtuvia kutsuvieraita. Tilaisuuksia on noin kerran kuussa ja niihin on vapaa pääsy. 

  

Teksti ja kuva: Emmi Suominen