Tutkimus

Pitkäkestoinen koronatauti aiheuttaa lisävaivaa terveydenhuollolle

Seppo Parkkila/ Kuva: Jonne Renvall
Professori Seppo Parkkila kirjoitti katsausartikkelin pitkäkestoisen COVID-19-taudin oireista ja hoitomahdollisuuksista. Kuva: Jonne Renvall
Pitkäkestoinen COVID-19 aiheuttaa terveydenhuollolle lisävaivan, joka tunnetaan huonosti ja jonka hoitokeinot eivät ole vakiintuneet.

Tampereen yliopiston anatomian professori Seppo Parkkila kirjoittaa Duodecim-lehden katsausartikkelissa siitä, millaisia tutkimustuloksia pitkäkestoisesta koronataudista on eri puolilla maailmaa saatu ja millaista hoitoa niiden pohjalta voisi kehittää.

Pitkäkestoinen COVID-19 tarkoittaa tautia, jossa koronavirusinfektion oireet eivät häviä normaalilla tavalla parin-kolmen viikon sisällä, vaan hyvin moninaiset ja kiusalliset oireet voivat jatkua jopa kuukausia.

Oireiden monimuotoisuuden vuoksi niitä on vaikea yhdistää alkuperäiseen infektioon. Tavallisia pitkäaikaisoireita ovat uupumus, hengitysvaikeudet, kuume, kurkkukipu, yskä, lihaskivut, pahoinvointi, päänsärky, haju- ja makuaistin vajaus sekä muut neurologiset oireet.

Monenlaisia oireita kokevat ihmiset voivat kutsua pitkittynyttä oireilua erilaisilla termeillä. Parkkilan mukaan ei voi olla täysin varma siitäkään, onko kaikkien oireiden taustalla yksi ja sama ilmiö.

Parkkila pitää mahdollisena, että toistaiseksi tuntemattomat geneettiset tekijät voisivat altistaa myös pitkäkestoiselle COVID-19:lle. Näistä tekijöistä saadaan lisätietoa, kun pitkäkestoista tautia sairastaneiden genomitietoa analysoidaan.

Potilaat hakevat tukea sosiaalisen median ryhmistä

Kokemuksia pitkäkestoisen COVID-19:n luonteesta ja hoitomahdollisuuksista on kertynyt vähän, koska ensimmäiset tapaukset raportoitiin vasta noin vuosi sitten.

Seppo Parkkilan mukaan pitkäkestoista COVID-19-tautia on vaikeaa lähestyä vain yhden kliinisen erikoisalan näkökulmasta, koska virusinfektio vaikuttaa useisiin elinjärjestelmiin ja oireetkin ovat moninaisia.

– Näyttäisi pikemminkin siltä, että sitä potevat henkilöt tarvitsevat moniammatillista, toipumista tukevaa ja pitempiaikaista hoitoa sekä muuta tukea. Niin kauan kuin nämä potilaat kokevat saavansa parhaan tuen sosiaalisen median ryhmistä, taudin lääketieteellinen hoito ja potilaiden psykososiaalinen tuki ovat selvästi riittämättömiä, Parkkila kirjoittaa.

Parkkila arvioi, että nykytiedon perusteella potilaat todennäköisesti hyötyvät kokonaisvaltaisesta tuesta, levosta, oireenmukaisista hoidoista ja aktiivisuuden vähittäisestä lisäämisestä.

Taudin myöhäisemmässä vaiheessa keskeisiä ovat oireiden ja elinten toiminnan seuraaminen sekä pitkäkestoisen sairauden hoito ja moniammatillinen kuntoutus.

Britannian terveysvirasto NHS England esitti äskettäin julkaistussa raportissaan erityisklinikoiden perustamista pitkäkestoista COVID-19-tautia sairastaville. Niiden kautta nämä potilaat saisivat tarvitsemansa moniammatillisen tuen ja hoidon.

– Tällaisten klinikoiden perustaminen edellyttää kuitenkin kansalliseen tilannekuvaan perustuvaa harkintaa. Suomessa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon toimiva yhteistyö toivottavasti varmistaa, että pitkäkestoista COVID-19-tautia sairastavat saavat tarvitsemansa tutkimukset, hoidon ja kuntoutuksen, Parkkila kirjoittaa.

Seppo Parkkila: Pitkäkestoinen COVID-19. Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2021.

Artikkelin PDF-versio

 

Uusimmat uutiset kategoriassa Tutkimus

Uusimmat uutiset