Väitös

Pitkäaikaissairauksilla merkittävä rooli bakteeriperäisen verenmyrkytyksen jälkeisessä kuolleisuudessa

Juha Rannikko
Bakteeriperäisessä verenmyrkytyksessä potilaalla on eläviä bakteereita verenkierrossa. Verenmyrkytys on vakava tauti, mutta miksi tämän taudin takia ensiapuun joutuneet potilaat menehtyvät?

Lääketieteen lisensiaatti Juha Rannikko kehitti väitöskirjatyössään menetelmän pitkäaikaissairauksien merkityksen arvioimiseksi verenmyrkytyskuolleisuudessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin kahden biologisen merkkiaineen, soluvapaan DNA:n ja PCKS9-entsyymin, yhteyttä verenmyrkytyksen vaikeusasteeseen ja potilaan ennusteeseen.

Aiemmissa tutkimuksissa on raportoitu kuolleisuuden olevan vakavassa verenmyrkytyksessä 20-30 prosenttia. Näissä tutkimuksissa kyse on kuitenkin ollut kokonaiskuolleisuudesta, ei kuolleisuudesta pelkästään infektioon. Pitkäaikaissairauksien tiedetään vaikuttavan infektiokuolleisuuteen, mutta pitkäaikaissairauksien ja infektioiden merkitystä kuolemassa on vaikea arvioida ja sitä on tutkittu vähän.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 497 verenmyrkytystapausta 484:llä eri potilaalla. Potilaat olivat tulleet Tampereen yliopistollisen sairaalan erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalle vuosina 2012-2014. Viikon sisään sairaalaan tulosta 9 prosenttia, kuukauden sisällä 14 prosenttia ja kolmessa kuukaudessa 20 prosenttia heistä menehtyi.

Kolmen kuukauden kuluessa verenmyrkytyksestä kuolleet 98 potilasta jaettiin kolmeen ryhmään: 1) Selvästi verenmyrkytykseen kuolleisiin 2) Niihin, joiden kuolema liittyi verenmyrkytykseen, mutta potilaalla oli myös alle puolessa vuodessa kuolemaan johtava pitkäaikaissairaus 3) Niihin, joiden kuolema ei johtunut verenmyrkytyksestä vaan pitkäaikaissairaudesta.

Pitkäaikaissairaudet olivat keskeisiä kuoleman syynä. Ryhmä 1 eli selvästi verenmyrkytykseen kuolleet oli pienin ryhmä kaikista verenmyrkytyksen jälkeen kuolleista, heitä oli vain 16 prosenttia. Kuolleista 46 prosenttia kuului ryhmään 2, eli heillä verenmyrkytyksen lisäksi kuolemaan liittyi vakava pitkäaikaissairaus. Ryhmissä 2 ja 3 etäpesäkkeinen pahanlaatuinen kasvain oli hyvin yleinen pitkäaikaissairaus.

- Näin ollen nykyisin bakteeriperäisen verenmyrkytyksen jälkeen menehtymiset johtuvat valtaosin muusta kuin itse infektiosta, mikä on todennäköisesti verenmyrkytyksen tehokkaan antibioottihoidon ja muun hoidon ansiota, Rannikko toteaa.

Väitöstutkimuksessa todettiin soluvapaalla DNA-merkkiaineella olevan kyky ennustaa kuolleisuutta verenmyrkytyspotilailla, toisin kuin CRP-merkkiaineella. Lisäksi aiemmin lähinnä kolesteroliaineenvaihduntaan liitetty PCSK9-entsyymin pitoisuuden veressä todettiin nousevan verenmyrkytyksessä. Viikon ja kuukauden kuluessa verenmyrkytyksestä kuolleilla sen pitoisuudet olivat matalammat kuin eloonjääneillä.

Juha Rannikko on tamperelainen sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, joka toimii tällä hetkellä kliinisenä opettajana lääketieteellisessä tiedekunnassa sekä erikoislääkärinä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa.

Lääketieteen lisensiaatti Juha Rannikon sisätautien alaan kuuluva väitöskirja Patients with Bacteraemia in Emergency Department - Underlying diseases, cfDNA, PCSK9 and outcome tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 13.12.2019 klo 12 alkaen Arvo-rakennuksen salissa F115, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii dosentti Asko Järvinen Helsingin yliopistosta. Kustoksena on professori Katri Kaukinen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnasta.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1256-5

TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 28.11.2019

Kuva: Kirsi Valve