— Tuberkuloosin epidemiologinen tilanne on muuttunut vuosien 1995-2017 aikana siten, että tuberkuloosia tavataan yhä enemmän nuorissa maahanmuuttajissa samalla, kun Suomessa syntyneiden tuberkuloosi-ilmaantuvuus on vähentynyt, Räisänen kertoo.
Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä, johon lukeutuvat niin pakolaiset ja turvapaikanhakijat, kuin myös opiskelijat, työn perässä muuttavat ja perheenyhdistämisen kautta tulleet ulkomailla syntyneet henkilöt.
— Vaikka lisääntyvä osuus tuberkuloositapauksista todettiin maahanmuuttajilla, sillä ei ole ollut merkittävää vaikutusta tuberkuloosin esiintymiseen Suomessa syntyneessä väestössä. Tuberkuloosin korkean ilmaantuvuuden maista tulevat maahanmuuttajat eivät muodostaneet uhkaa Suomen kansanterveydelle, Räisänen kertoo.
Tuberkuloosi on tartuntatauti, joka tarttuu ihmisestä toiseen ilman välityksellä. Tauti on edelleen kansanterveysongelma, vaikka tehokas hoito tunnetaan. Korkean tuberkuloosin ilmaantuvuuden maista tulevilla ihmisillä on suuri riski sairastua tuberkuloosiin.
— Lisääntyvä muuttoliike ja ihmisten matkustaminen voivat vaikuttaa tuberkuloosin esiintymiseen etenkin maissa, joissa tuberkuloosin esiintyvyys on vähäinen kuten Suomessa, Räisänen toteaa.
Tuberkuloosin epidemiologiaa voitiin tutkimuksessa kuvailla käyttämällä valtakunnallista, väestöpohjaista rekisteritietoa vuodesta 1995 alkaen. Historiallisesti tuberkuloositapaukset ovat Suomessa olleet pääasiassa piilevän tuberkuloosin uudelleenaktivoitumisia vanhemmalla sukupolvella.
Vuonna 1995 tartuntatautirekisteriin ilmoitettiin yhteensä 654 tuberkuloositapausta, joista 6 prosenttia todettiin maahanmuuttajilla. Vastaavasti vuonna 2017 ilmoitettiin yhteensä 246 tuberkuloositapausta ja näistä 41 prosenttia oli maahanmuuttajia. Samaan aikaan maahanmuuttajien määrä Suomessa lähes nelinkertaistui ja näin ollen tuberkuloosin ilmaantuvuus maahanmuuttajaväestössä laski 36:sta 27:ään 100 000 henkilövuotta kohden.
Suomalaisten osuus kaikista tuberkuloositapauksista oli vuonna 1995 93 prosenttia ja vuonna 2017 57 prosenttia. Edelleen suurin osa tuberkuloositapauksista todetaan suomalaissyntyisessä väestössä.
Pakolaiset ja turvapaikanhakijat seulotaan maahan tullessa joko kunnan toimesta tai vastaanottokeskuksissa. Todella korkean riskin maista tulevien muiden maahanmuuttajien seulonnat tapahtuvat joko opiskelija- tai työterveyshuollossa tai terveyskeskuksessa. Kun arvioitiin tuberkuloosin seulonnan toteutumista turvapaikanhakijoilla pakolaisvirran aikana vuosina 2015–2016, puolet turvapaikanhakijoiden tuberkuloositapauksista löytyi seulonnassa. Yli 40 prosenttia todetuista tuberkuloositapauksista oli oireettomia, mikä tarkoittaa sitä, että tartuntaketjut saatiin katkaistua varhaisessa vaiheessa ja jatkotartunnat estettyä.
Tartuntaketjujen lähempi tarkastelu osoitti, että vuosina 2014-2017 vain 20 prosentissa tuberkuloosiryppäistä, joiden aiheuttajana oli sama tuberkuloosibakteerikanta, todettiin sekä suomalaissyntyisiä että maahanmuuttajia.
Pirre Emilia Räisänen työskentelee tällä hetkellä projektipäällikkönä farmakoepidemiologisia, rekisteripohjaisia lääketutkimuksia ja muita tutkimuspalveluja tuottavassa IQVIA-organisaatiossa. Maisteriopintonsa (Master of Medical Science) hän suoritti Uppsalan yliopistossa, Ruotsissa, pääaineenaan kansainvälinen terveys.
M.Med.Sc. Pirre Emilia Räisäsen epidemiologian alaan kuuluva väitöskirja Tuberculosis among persons born abroad, 1995-2017 tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa torstaina 27.5.2021 kello 12 alkaen Arvo-rakennuksen auditoriossa F114, Arvo Ylpön katu 34. Vastaväittäjänä toimii professori Knut Lönnroth Karolinska Instituutista Tukholmasta, Ruotsista. Kustoksena toimii epidemiologian professori Pekka Nuorti yhteiskuntatieteiden tiedekunnasta. Väitöstilaisuus on englanninkielinen.
Yleisö voi seurata väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1970-0
Kuva: Jukka Räisänen