Opettajallakin pitää olla aikaa oppia
Tampereen yliopiston opettajankoulutuksen 100-vuotias historia ulottuu vuoteen 1919, jolloin perustettiin Hämeenlinnaan opettajaseminaari. Kansakoulunopettajaksi valmistavat opettajaseminaarit lakkautettiin peruskoulu-uudistuksen yhteydessä 1960-ja 1970-lukujen taitteessa.
Hämeenlinnan opettajaseminaari lakkautettiin vuonna 1974, jolloin Hämeenlinnan opettajankoulutus siirtyi Tampereen yliopiston alaisuuteen. Vuonna 2012 luokanopettajankoulutus siirtyi Hämeenlinnasta Tampereelle.
– Opettajankoulutuksen historian tärkein uudistus lienee tutkinnon muuttaminen maisterintutkinnoksi vuonna 1979. Suomi oli ensimmäinen maa, joka nosti opettajien kelpoisuusvaatimukset tälle tasolle. Tuon uudistuksen vaikutukset näkyvät nyt koulun ja koulutuksen hyvinä tuloksina kansainvälisissä vertailuissa, sanoo kasvatustieteen professori Eero Ropo.
Yliopistollistaminen on Ropon mukaan muuttanut opettajien tapaa hahmottaa ongelmia ja ratkaista niitä.
– Lisäksi maisteritutkinnon suorittaneilla on tiettyä suvereniteettia ja luovaa kriittisyyttä sen suhteen, mitä koulussa pitäisi lapsille opettaa ja mitä heidän pitäisi oppia.
Nykyisin Tampereen yliopistosta valmistuu vuosittain 80 luokanopettajaa ja satakunta aineenopettajaa. Luokanopettajan tutkinto-ohjelma on yksi Tampereen yliopiston suosituimpia hakukohteita.
Oppivelvollisuusiän nosto ehkäisee syrjäytymistä
Ropo kiittelee valtiovallan ja tutkijoiden välisen vuoropuhelun avoimuutta ja sitä, että poliittinen johto on luottanut yliopistojen asiantuntijuuteen.
– Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Suomessa opettajien autonomia on erittäin hyvällä tasolla. Kouluissa ei noudateta orjallisesti tiettyjä opetusmenetelmiä tai opeteta vain menestymistä testeissä, vaan opettajat huolehtivat kokonaisvaltaisesti oppilaiden hyvinvoinnista. He ymmärtävät oppimisen monitasoisena prosessina, joka ei tähtää pelkästään kokeissa menestymiseen.
Ropo kannattaa hallitusohjelmaan sisältyvää oppivelvollisuusiän pidentämistä 18:aan. Uudistuksen yhteydessä toisesta asteesta tehdään aidosti maksuton, eli myös oppikirjat ja muut opetusmateriaalit ovat oppilaille maksuttomia.
– Käytännössä jo nyt noin 80-90 prosenttia oppilaista jatkaa opintojaan peruskoulun jälkeen ammatillisessa koulutuksessa tai lukiossa. Heidän kohdallaan muutos koskee vain opiskelun kustannuksia, Ropo sanoo.
– Ne, jotka eivät tällä hetkellä jatka opintoja, tarvitsevat monesti yksilöllisempää tukea, ja siihen meillä pitää olla varaa. Jos uudistus toteutetaan oikein, uskon, että nuorten syrjäytyminen vähenee ja nuoria pystytään paremmin ohjaamaan kohti itsenäistä elämää.
Oppivelvollisuusiän pidentyminen tuo joitain muutospaineita myös opettajankoulutukseen.
– Opettajien koulutukseen pitää lisätä erityisopetuksen, oppilaiden yksilöllisen ohjauksen ja vuorovaikutustaitojen opiskelua, Ropo toteaa.
Opettajan pitää tarjota uskoa tulevaisuuteen
Eero Ropon mielestä opettajankoulutuksessa on äärimmäisen tärkeää säilyttää tietoisuus siitä, mitä lasten ja nuorten aikuisuuteen kasvun perusedellytykset ovat. Opettajat ovat vanhempien ohella tärkeitä kasvattajia, jotka antavat eväitä nuoren oman tulevaisuustarinan luomiseen.
– Kyse ei ole vain tiettyjen sisältöjen ja taitojen opettamisesta tai osaamisesta, vaan siitä, että jokaisella koulusta lähtevällä on myönteinen, realistinen ja tulevaisuuteen uskova käsitys itsestään, hän sanoo.
– Maailma ympärillämme muuttuu jatkuvasti, ja informaatiotulva muokkaa minäkuvaamme. Se pakottaa koulunkin panostamaan siihen, että käsitystä itsestä ja suhdetta tulevaisuuteen osataan tulkita ja rakentaa positiivisen tulevaisuususkon kautta. Kaikki nykyajan menetelmät ja välineet ovat hyvä apu tällaisessa valmentamisessa, Ropo toteaa.
Ongelmana opettajien kouluttamisessa on Ropon mukaan ajan vähyys: opettajilta vaadittava osaaminen on lisääntynyt, eikä koulutuksessa ole mahdollisuuksia käsitellä kaikkia tärkeitäkään kysymyksiä.
– Opettajille pitäisikin pystyä järjestämään mahdollisuuksia kehittää jatkuvasti itseään ja kouluaan vaativan ja aikaa vievän työn ohessa. Haluaisin luoda tälle kehittymiselle lisää edellytyksiä myös työyhteisöissä, sillä oppiminen ja kehittyminen ovat myös yhteisöllistä toimintaa.
Opetuksessa huomioitava erilaiset oppijat
Tuore PISA-tutkimus kertoo, että osaamiserot sukupuolten välillä ovat Suomessa OECD-maiden suurimmat, ja myös perhetaustan vaikutus lasten taitotasoon on entisestään vahvistunut. Ropon mukaan aiemmin ajateltiin, että sukupuolten väliset oppimiserot kouluissa johtuvat siitä, että opettajat ovat useimmiten naisia. Silloin uskottiin, että opettajankoulutuksen sukupuolikiintiöt ratkaisevat asian.
– Tasa-arvon aikakaudella poikien ja tyttöjen eroja on vaikea käsitellä, mutta käytännön tietämys osoittaa, että emme ehkä riittävästi pysty ottamaan huomioon yksilöllisiä eroja. Jotkut oppilaat tarvitsevat enemmän ohjausta kuin toiset. Mitä enemmän koulu edellyttää oppilailta itseohjautuvuutta, sitä enemmän kotien pitäisi kyetä ohjaamaan lapsia vapaa-ajan vietossa ja suhteessa kouluun. Ehkä tähän liittyvät ongelmat alkavat heijastua eroina myös PISA-tuloksissa, Ropo pohtii.
PISA-tuloksista ilmenee, että kokonaisuutena arvioiden nuorten lukutaito on säilynyt ennallaan, mutta heikkojen lukijoiden määrä on lisääntynyt selvästi. Varsinkin poikien huonosta lukutaidosta ja lukemisen motivaatiosta on kannettu huolta julkisuudessa.
– Pojat kyllä lukevat, kun tekstit ovat riittävän kiinnostavia, Eero Ropo sanoo.
– Yleensäkin kouluopetuksen haasteena on kysymys merkityksistä ja merkityksellisyydestä. Opettajan pitää pystyä vastaamaan miksi-kysymyksiin: Miksi tätä pitää lukea tai opiskella? Miksi tämä on tärkeää? Merkityksiä ei kuitenkaan voi siirtää opettajalta oppilaalle. Oppilaiden pitää itse rakentaa merkitykset, mutta opettaja voi olla hyvänä mallina.
Teksti: Tiina Wesslin
Kuva: Jonne Renvall
------
Tampereen yliopiston opettajankoulutuksen 100-vuotisjuhla perjantaina joulukuun 13. päivänä 2019 klo 10.00 Tampere-talon Maestro-salissa. Ks. ohjelma
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunnan uusien professorien juhlaluennot perjantaina 13.12.2019 luentosalissa Pinni B 1100 (Kanslerinrinne 1) klo 14 alkaen:
- Professori Jaakko Kauko: Tieto ja valta koulutuspolitiikassa
- Professori Kristian Kiili: Pelillinen oppiminen: uskomuksista tutkimusperustaisiin käytäntöihin
- Professori Mari Murtonen: Korkeakoulupedagogiikka voimavarana
Lisätietoa tilaisuuksista: Mari Halkola, mari.halkola [at] tuni.fi (mari[dot]halkola[at]tuni[dot]fi), p. 050 318 7657
