Hyppää pääsisältöön

Nopeasti kasvava tulevaisuuden ala: TAMKissa on koulutettu hyvinvointi- ja terveysteknologian asiantuntijoita kymmenen vuotta

Julkaistu 14.11.2019
Tampereen ammattikorkeakoulu
Lea Saarni_hyvinvointiteknologia
Hyvinvointiteknologian koulutuksesta TAMKissa vastaava yliopettaja Lea Saarni näkee koulutuksen opiskelijat tulevina muutosagentteina. Kuva: Jaakko Saarilampi
Hyvinvointi- ja terveysteknologiset ratkaisut ylläpitävät ja parantavat ihmisten elämänlaatua, hyvinvointia ja terveyttä. Tampereen ammattikorkeakoulu on tarjonnut maisteritasoista hyvinvointiteknologian ylempää AMK-koulutusta kymmenen vuotta.

– Terveysalan huima kehitys näkyy hyvinvointiteknologian koulutuksessa jatkuvasti päivittyvinä opetussisältöinä. Uudet teknologiat, digitaaliset palvelut, tekoäly, robotiikka ja data-analytiikka ovat tulleet muutaman vuoden sisällä isoina uusina asioina mukaan oppimiseen, koulutuksesta vastaava TAMKin yliopettaja Lea Saarni kertoo.

TAMKin hyvinvointiteknologian koulutus painottuu terveysteknologiaan. Raja hyvinvointiteknologian ja terveysteknologian välillä on Saarnin mielestä jokseenkin häilyvä. Käsitteinä ne eroavat Saarnin mukaan siinä, että terveysteknologiaa ovat sellaiset laitteet ja ohjelmistot sekä muut ratkaisut, jotka ovat saaneet lääkintälaiteluokituksen, ja kaikki muu teknologia voidaan sisällyttää hyvinvointiteknologiaan.

– Jaottelu on yhdenmukainen myös Terveysteknologia ry:n (Terveysteknologia ry – Healthtech Finland) kuvauksen kanssa, Saarni linjaa.

Opiskelijat yhä asiantuntevampia

Asiakaslähtöisyys, ihmislähtöinen teknologia ja tarpeiden kartoittaminen ovat hyvinvointiteknologian opetuksen lähtökohtia. Kaikki lähtee liikkeelle niistä tarpeista, joissa ihminen voisi hyödyntää teknologiaa tukenaan tai apunaan.

Saarni on huomannut, että koulutukseen hakeutuvien opiskelijoiden tiedoissa ja taidoissa näkyy selkeä muutos. Aikaisempina vuosina hyvinvointiteknologian koulutuksen aloittaneet opiskelijat eivät ihan tarkkaan osanneet kuvailla, mitä olivat tulossa opiskelemaan, koska aihealue oli heille melko vieras. Nyt koulutuksen aloittaneiden omat työtehtävät sisältävät usein jo valmiiksi terveys- ja hyvinvointiteknologian piiriin kuuluvia asioita.

– Muutos on selvästi nähtävissä. Opiskelijoillamme on jo koulutuksen alkaessa vahvaa osaamista ja tietotaitoa alasta. Se haastaa meitä opettajiakin opetussuunnitelman kehittämisessä ja asiantuntijuudessa.

Saarnin mukaan korostuu myös se, miten vahva kokemus ja osaaminen eri hyvinvoinnin ja terveyden aihealueista sosiaali- ja terveysalan ammattialaisilla on jo taustalla.

– Kun hyvinvointi- ja terveysteknologiaan liittyvä uusi osaaminen saadaan nykyisen ammattiosaamisen päälle, niin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalataustaiset opiskelijat pystyvät heti soveltamaan uutta tietoa omaan työhönsä. Useimmille insinööri- ja tradenomitaustalla tuleville hyvinvointi- ja terveysala on jokseenkin vierasta, ja heillä alaan tutustuminen vie jonkin aikaa opintojen alussa.

Uusi oppimis- ja kehittämisympäristö rakenteilla

TAMKin pääkampukselle on rakenteilla terveys- ja hyvinvointiteknologisia sekä virtuaalisia ratkaisuja sisältävä oppimisympäristö, SoteVirtualLab. Se tulee syventämään oppimista, kun opiskelijat pääsevät käytännössä kokeilemaan esimerkiksi virtuaalitodellisuutta. Lisäksi uusi oppimisympäristö mahdollistaa ja laajentaa yhteistyötä alan yritysten ja organisaatioiden kanssa.

– Yksi tulevan SoteVirtualLabin ydinajatuksia on, että oppimisen rinnalla voimme itse testata ja kehittää erilaisia virtuaalisia ja teknologisia ratkaisuja. Emme osaa vielä edes ajatella, mitä kaikkea virtuaalisuus ja uudet teknologiat tuovat tullessaan.

Muutosjohtajia yrityksiin

Hyvinvointiteknologian opetussuunnitelma on tehty osin yhteiseksi eri koulutusalojen ammattilaisille. Eri aloilta tulevat opiskelijat tekevät sekä opiskeluprojekteja että tutkimus- ja kehittämistyötä yhdessä. Monialainen opiskelijaryhmä, joka sisältää insinöörejä, tradenomeja ja sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, on osoittautunut alusta lähtien hyväksi ratkaisuksi. Opiskelijoilta on tullut Saarnin mukaan vahvaa viestiä, että moniammatillinen ryhmä tulee säilyttää myös tulevina vuosina.

– Näen opiskelijat tulevina muutosagentteina. Yrityksissä, tulosyksiköissä ja organisaatioissa on tarvetta digi- ja teknologiamuutosvetureille, jotka vievät digitaalisuutta ja teknologisia uudistuksia eteenpäin.

Vaikka yhteistyö opintojen aikana eri alojen opiskelijoiden kanssa on osoittautunut hedelmälliseksi ja rikastuttavaksi, edelleen tulee opiskelijoilta viestiä siitä, että työelämässä eri ammattiryhmät eivät ymmärrä vieläkään toisiaan niin hyvin kuin voisi olla mahdollista.

– Tässä on vielä paljon tehtävää, että työelämässä teknisen alan ja sosiaali- ja terveysalan sekä liiketalouden alan ammattilaiset pystyvät paremmin puhumaan samaa kieltä ja ymmärtämään toistensa näkökulmia, Saarni sanoo.

– Opiskelijat, jotka hakeutuvat tähän koulutukseen, haluavat ja janoavat tietoa. He haluavat olla muutoksentekijöitä työelämässä. Työelämän tulisikin ymmärtää paljon paremmin, millainen osaamispotentiaali hyvinvointiteknologian opinnoista valmistuvilla on ja työllistää heitä alan asiantuntijatehtäviin.

Juuri nyt työmarkkinoilla on pula muun muassa sosiaali- ja terveysalan ja teknologiarajapinnan osaajista ja kehittäjistä. Sote-alan teknologiayrityksissä tarvittaisiin myös koodaamisosaamista.

– Koodausta opetussuunnitelmassamme ei vielä juurikaan ole, mutta opiskelijat voivat ottaa koodauskursseja vapaavalintaisina opintoina, jolloin he saavat ymmärryksen ja perusosaamisen koodaamisesta.

Oman hyvinvoinnin ja terveyden seuraaminen lisääntyy

Asiantuntijoiden rooli hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tulee Saarnin mukaan muuttumaan, koska ihmiset teknologian ja digitaalisuuden hyödyntäjinä määräävät yhä enemmän omista hyvinvointi- ja terveystiedoistaan.

Varsinkin tekoäly näkyy hyvinvointi- ja terveysteknologisten ratkaisujen kehityksessä yhä enemmän. Oman hyvinvoinnin ja terveyden mittaaminen, data-analytiikka, robotiikka ja tekoäly ovat isoja teemoja, jotka ovat nyt esillä. Oman hyvinvoinnin ja terveyden seuraamiseen tulee uusia keinoja, joilla pystymme tarkkailemaan itse omaa hyvinvointiamme ja terveyttämme ja hakemaan oma-aloitteisesti tukea. Myös esimerkiksi geenitiedon hyödyntämisessä tulee olemaan paljon mahdollisuuksia.

– Omaa terveyttään ja hyvinvointiaan voi seurata laitteilla, ja tiedon voi viedä digitaaliseen Omatietovarantoon. Omatietovaranto (Kanta PHR) on Kanta-palveluihin kuuluva kehitteillä oleva Omakannan palvelu. Omatietovarannon ensimmäisen vaiheen tuotantokäyttöönotto tapahtui keväällä 2018. Tällä hetkellä kansalaiset voivat tallentaa Omatietovarantoon hyvinvointitietojaan tarkoitusta varten kehitettyjen ja hyväksyttyjen hyvinvointisovellusten avulla.

Hyvinvointiteknologian opiskelijat

Opintojen kautta uusiin tehtäviin

Eveliina Edvik (kuvassa oikealla) opiskelee TAMKissa hyvinvointiteknologian ylempää AMK-tutkinto-ohjelmaa. Edvik teki YAMK-tutkintoon kuuluvan opinnäytetyönsä Tieto Oyj:lle, minkä myötä hänelle avautui työmahdollisuus siellä. Nyt Edvik työskentelee ajanvarauksen tuotespesialistina nimekkeellä Product Specialist of Booking. Aikaisemmalta koulutukseltaan Edvik on terveyden- ja sairaanhoitaja.

– Projektinhallinta, teknisen ymmärryksen lisääminen, tuotekehityksen elinkaari, tiedolla johtaminen, asiakkuuksien hallinta ja käyttäjälähtöisyyden ja käytettävyyden merkitys tuotekehityksessä olivat niitä valmiuksia, jotka sain koulutuksesta ja jotka auttoivat uusiin tehtäviin hakiessani, Edvik kertoo.

Hyvinvointiteknologian koulutuksesta terveydenhoitajaksi (ylempi AMK) vuonna 2018 valmistunut Hanna Rönkä työskentelee Edvikin tavoin Tieto Oyj:llä. Rönkä on aikaisemmin suorittanut kätilön, sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan tutkinnot.

Asetin itselleni tavoitteen opintojen alussa, että löydän itselleni uuden työpaikan, jossa on myös etenemismahdollisuuksia. Tavoitteet täyttyivät yli odotusten, ja aloitin valmistumisen aikoihin työnkulkujen asiantuntijatehtävät terveydenhuollon osa-alueella. Nykyään toimin äitiys- ja lastenhuollon tuoteasiantuntijana, ja tämä tuntuu juuri nyt oikealta polulta. Ilman tätä ylempää tutkintoa en olisi päässyt etenemään urallani, Rönkä kertoo.
 

Eveliina Edvik ja Hanna Rönkä kertoivat omasta urapolustaan Tampereen ammattikorkeakoulun hyvinvointiteknologian ylemmän tutkinto-ohjelman 10-vuotisalumniseminaarissa, joka pidettiin TAMKissa lokakuussa 2019. Seminaarin järjestivät hyvinvointiteknologian koulutuksen nykyiset opiskelijat. Seminaarissa kuultiin alumnien puheenvuorojen lisäksi terveys- ja hyvinvointiteknologia-aloilla toimivien yritysten esittelypuheenvuoroja. 

Teksti: Arja Hautala ja Lea Saarni
Lea Saarnin kuva: Jaakko Saarilampi