Omasta historiastaan kiinnostuneet pelikehittäjät ja -harrastajat ovat olleet huolissaan digitaalisten pelien katoamisesta jo reilusti yli vuosikymmenen.
Väitöskirjassaan Nylund lähestyy pelien mahdollista häviämistä osoittamalla, kuinka pelintekijät, harrastajat ja museot tuovat kaikki omat näkökulmansa ja intressinsä pelien tallettamisen ongelmavyyhtiin. Kvartaalitaloudessa elävä peliteollisuus ei ole tähän asti ollut kiinnostunut pitämään huolta omasta ja pelaajiensa historiasta, jolloin tehtävä on monin paikoin erkaantunut harrastajille.
Erilaiset harrastajien muodostamat kulttuuriperintöyhteisöt ovat pohtineet peleihin liittyviä erityiskysymyksiä jo vuosikymmeniä. Internetistä löytyy sadoittain epävirallisia arkistoja, joihin on talletettu toimivia pelitiedostoja ja niihin liittyvää metatietoa.
- Pelien kulttuuriperinnön vaaliminen vaatii yhteistyötä paitsi peliteollisuuden ja pelejä tallettavien harrastajaryhmien, myös museoiden, lainsäätäjien ja muiden yhteiskunnallisten toimijoiden välillä. Pelien tallettamisen jättäminen pelkän harrastajatyöpanoksen varaan aiheuttaa ongelmia paitsi tekijänoikeuksien ja pitkäaikaissäilytyksen, myös talletettujen artefaktien tasolla, Nylund toteaa.
Pelejä ja niiden kulttuuria voidaan tallettaa monella eri tavalla. Pelien myyntilaatikoiden ja digitaalisten pelitiedostojen lisäksi voidaan keskittyä pelaamisen kontekstien, pelaajien muistojen tai pelitilannetta esittävien videoiden ja valokuvien tallettamiseen.
Verkon harrastajaryhmät ovat tähän mennessä kohdistaneet huomionsa fyysisiin myyntilaatikoihin ja pelattaviin peleihin, mutta museoiden ja muiden muistiorganisaatioiden mukaantulo pelien kulttuuriperintöprosessiin mahdollistaa entistä paremmin myös muiden työkalujen hyödyntämisen. Näin tallettamisen fokus voi siirtyä julkaistuista peleistä pelaajiin ja erilaisiin pelikulttuurin ilmenemismuotoihin.
Väitöskirja käsittelee myös pelien kulttuuriperinnöstä kiinnostuneiden sidosryhmien ja yhteisöjen välisiä suhteita. Nylundin keskeinen johtopäätös on, että pelit ovat osa muuta yhteiskuntaa ja että niitä kannattaa siitä näkökulmasta myös käsitellä.
- Jos pelejä pidetään lähinnä nuoria miehiä kiinnostavana yhteiskunnan ulkopuolisena toimintakenttänä, jolla ei ole yhteyksiä vaikkapa politiikkaan tai muuhun kulttuuriin, uhkaa se vääristää kuvaa siitä, kenelle pelit ja niiden kulttuuriperintö kuuluvat, Nylund sanoo.
Pelien tarkastelu yhteiskunnasta erillään vaikeuttaa siten pelien ja pelien kulttuuriperinnön yhteiskunnallisen ulottuvuuden havaitsemista, sekä hankaloittaa pelien käsittelemistä samalla tavoin ja samoilla työkaluilla kuin muuta kulttuuriperintöä.
- Digitaalisten pelien tarkasteleminen kulttuuriperintönä avaa uudenlaisia näkökulmia. Se auttaa näkemään harrastajalähtöisen tallettamisen kapea-alaisuuden, ja tekee mahdolliseksi muun muassa pelien kulttuuriperinnön inklusiivisuuden tutkimisen. Museot voivat kontekstualisoida ja reflektoida peleihin liittyvää kulttuuriperintöprosessia, ja siten pyrkiä siihen, että kaikki oleelliset sidosryhmät olisivat edustettuina peleistä puhuttaessa.
Suomen pelimuseon tutkijana työskentelevä Nylund toteaa, että kulttuuriperintönäkökulma on tärkeä, sillä se mahdollistaa pelien historian kokonaisvaltaisen käsittelyn. Palkitun Suomen pelimuseon ylläpitäminen muistiorganisaationa vaatii pelien kulttuuriperinnön monenlaisten sidosryhmien tunnistamista ja niiden välisen yhteistyön vaalimista. Mutta se vaatii myös pelikulttuurien ongelmien ja kipukohtien hyväksymistä, sekä pelien kulttuuriperintöön liittyvien eettisten näkökulmien pohtimista.
Filosofian maisteri Niklas Nylundin pelitutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja Game Heritage: Digital Games in Museum Collections and Exhibitions tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 9.10.2020 klo 12 alkaen Linna-rakennuksen luentosalissa K103, Kalevantie 5. Vastaväittäjänä toimii professori René Glas Utrechtin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Olli Sotamaa. Koronavirustilanteen vuoksi tilaisuuteen on niklas.nylund [at] tuni.fi (ennakkoilmoittautuminen).
Koronavirustilanteen vuoksi väitöstilaisuutta voi seurata vain etäyhteydellä.
Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1697-6
Kuva: Wilhelmiina Saikkonen