Pään vammat ovat yksi yleisimmistä syistä hakeutua päivystykselliseen lääkärin arvioon. Pään tietokonetomografiakuvantaminen on pitkään ollut ainoa tapa tunnistaa päävammapotilaista ne, jotka ovat saaneet vamman yhteydessä kallonsisäisiä vammamuutoksia, kuten aivoverenvuodon. Päivystyspisteiden lääkärit joutuvat käyttämään omaa harkintaansa siinä, ketkä potilaista tarvitsevat kuvantamista ja ketkä voidaan päästää kotiin ilman jatkotutkimuksia. Päätöksentekoa helpottamaan on tehty erilaisia yleisiä ohjeistuksia, mutta silti jopa 80 % kuvatuista potilaista ovat sellaisia, joilla poikkeavia vammamuutoksia ei kuvissa löydetä.
– Esimerkiksi aivoverenvuodon löytämättä jääminen voi olla potilaalle niin vaarallista, että lääkärit ovat taipuvaisia lähettämään potilaan pään kuvaukseen lähinnä varmuuden vuoksi. Tämä johtaa turhaan kuvantamiseen, mikä pidentää potilaan päivystyksessä viettämää aikaa ja altistaa potilaan turhalle ionisoivalle säteilylle. Samalla se sitoo kuvantamisresursseja pois niiltä potilailta, jotka kuvantamista samaan aikaan tarvitsisivat, Mira Keski-Pukkila kertoo.
Ongelmaan on etsitty ratkaisua verestä mitattavista merkkiaineista, joiden pitoisuuden nousu pään vamman jälkeen toimisi merkkinä kuvantamistarpeesta. Vuonna 2013 hermotukisoluista erittyvä S100B-proteiini yhdistettiin pohjoismaiseen aivovammojen hoitosuositukseen. Hoitosuosituksen mukaan tietyn riskiluokan potilaat voidaan kotiuttaa ilman kuvantamista, jos S100B-pitoisuus veressä on alle asetetun pitoisuusrajan.
Lisäksi vuonna 2018 Yhdysvalloissa hyväksyttiin testi, jonka todettiin tunnistavan luotettavasti ne päävammapotilaat, joilla oli kuvantamisessa todettuja kallonsisäisiä vaurioita. Testi pohjautuu kahdelle aivokudoksesta erittyvälle merkkiaineelle.
Merkkiaineisiin liittyy kuitenkin edelleen paljon kysymyksiä siitä, voiko niitä käyttää turvallisesti kaikissa potilasryhmissä, kuten esimerkiksi vanhuksilla, ja mitkä kaikki vammaan liittymättömät tekijät vaikuttavat merkkiainepitoisuuksiin potilaiden veressä.
Väitöskirjassaan Keski-Pukkila tutki pohjoismaisen hoitosuosituksen käyttöä ja S100B-proteiinin mittaamista. Lisäksi hän selvitti useamman eri biomarkkerin eli merkkiaineen kykyä tunnistaa kallonsisäiset vammat vanhuspotilailla. Aineisto kerättiin Tampereen yliopistollisen keskussairaalan ensiavussa vuosina 2015–2016.
– Skandinaavisen hoitosuosituksen mukainen S100B-proteiinin käyttö biomarkkerina on tutkimukseni mukaan turvallista, ja sillä voidaan vähentää turhaa kuvantamista päävammapotilailla. Myös toinen merkkiaine, glial fibrillary acidic protein eli GFAP, pystyi tunnistamaan kallonsisäiset vammat. GFAP oli myös tutkimistani merkkiaineista ainoa, joka tunnisti luotettavasti vammamuutokset vanhuspotilailla, Keski-Pukkila toteaa.
Merkkiaineiden käytön lisääminen myös suomalaisiin päävammapotilaiden hoitokäytäntöihin voisi lyhentää potilaiden päivystyspisteillä viettämää aikaa ja vähentää lääketieteellisiä kustannuksia heidän hoidossaan. Niistä voisi olla apua myös tällä hetkellä päivystyspisteitä piinaaviin pitkiin jonotusaikoihin.
Väitöstilaisuus perjantaina 1. joulukuuta
Lääketieteen lisensiaatti Mira Keski-Pukkilan neurokirurgian alaan kuuluva väitöskirja Acute Management of Head Injuries – A Clinical Study Focused on Blood-Based Biomarkers tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen tiedekunnassa 1.12.2023 klo 12 Kaupin kampuksella, Arvo-rakennuksen luentosalissa F114 (Arvo Ylpön katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii dosentti Johan Undén Lundin yliopistosta (Ruotsi). Kustoksena toimii professori Juhana Frösén Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan verkossa.
Seuraa väitöstilaisuutta etäyhteydellä.
Kuva: Saija Turkkinen