Minna Hankaniemi haluaa keksinnöillään nujertaa viruksia ja pysäyttää pandemioita
Kyllä, Minna Hankaniemi vastaa välittömästi, kun kysyn, kokeeko hän olevansa keksijä.
Hankaniemi jatkaa, että yliopiston tehtävä on kehittää yhteiskuntaa ja koulutusta. Hänen roolinsa tehtävän toteuttamisessa on keksiä rokoteteknologioita ja rokotteiden valmistusmenetelmiä, jotka ovat tehokkaampia sekä vaikutuksiltaan että kustannusnäkökulmasta.
Vaikka Hankaniemen nykyinen keksijän rooli ja tavoitteet ovat selkeät, sattumalla oli näppinsä pelissä tälle polulle päätymisessä. Opiskellessaan solu- ja molekyylibiologiaa Jyväskylän yliopistossa ja tehdessään gradua Helsingin yliopistossa hän teki töitä adenovirusvektoreiden parissa. Näitä vektoreita voidaan hyödyntää esimerkiksi rokotteissa.
– Ajauduin muutamaan rokotefirmaan töihin ja huomasin, että käytettävät rokoteteknologiat eivät ole tehokkuuden ja kustannustehokkuuden kannalta optimaalisia, Hankaniemi kertoo.
Niinpä Hankaniemi palasi yliopistoon, jotta hän voisi kehittää näitä teknologioita paremmiksi. Tällä hetkellä hän työskentelee akatemiatutkijana Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.
Hankaniemeä harmittaa nykytilanne, jossa rokotteita kehitetään ja valmistetaan mieluummin vanhentuneella ja kalliilla systeemillä sen sijaan, että investoitaisiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Uusien keksintöjen myötä investoinnit maksaisivat itsensä nopeasti takaisin.
Esimerkiksi influenssarokotteet tuotetaan yhä suurimmaksi osaksi kananmunissa, kuten on tehty jo yli 70 vuotta. Virukset laitetaan neulan avulla yksitellen kananmunaan kasvamaan, joista virukset sitten kerätään, puhdistetaan ja inaktivoidaan. Tämä on erittäin hidasta, työlästä ja kallista.
Hidas valmistusmenetelmä heikentää myös influenssarokotteiden tehoa, koska se, mitä virustyyppiä vastaan rokotetta aletaan kehittää, on päätettävä jo yli puoli vuotta ennen influenssakauden alkamista. Tällä välin virukset ehtivät muuntua.
– Me kehitämme tutkimusryhmässämme rokotteet niin, että ne saadaan nopeasti massatuotettua. Se tarkoittaa myös sitä, että pystymme nopeasti muuntelemaan olemassa olevia rokotteita tarpeen mukaan, jolloin ne antavat laajakirjoisemman ja pidempiaikaisen suojan kulloinkin vallitsevia viruksia vastaan.
Mieti, mitä voisit kaupallistaa ja kenen kanssa
Keksinnön määritelmä on, että sen on oltava uusi ja sen pitää saada erilainen vaikutus aikaiseksi kuin olemassa olevalla taidon tasolla. Kysymykseen, onko Hankaniemi keksijä, vastaavat myönteisesti hänen itsensä lisäksi myös numerot. Hän on keksijänä mukana neljässä patentissa. Keksintöilmoituksia hän on tehnyt saman verran. Se, etenevätkö nekin patenteiksi asti on monimutkaisempi juttu. Patentin hakeminen on lähtökohtaisesti kallis ja mutkikas prosessi, johon tarvitaan patenttiasiamies avuksi.
– Yliopiston innovaatiopalveluissa on myös osaava ja asiantunteva tiimi, jolta saa tukea keksintöilmoituksiin ja patenttihakemuksiin, joten yksin asioita ei tarvitse jäädä vatvomaan, Hankaniemi muistuttaa.
Kaikkea tutkimusta ei tietenkään voi patentoida. Mutta niiden tutkijoiden, joille asia voisi olla relevanttia ja mahdollisuuksien rajoissa, kannattaa Hankaniemen mielestä miettiä hyvissä ajoin, mikä heidän tutkimuksessaan voisi olla se patentoitava asia.
– Patentointisysteemi tarjoaa myös yhden väylän siihen, että tutkimukseen laitetut investoinnit saataisiin palautettua yhteiskunnan hyväksi, Hankaniemi huomauttaa.
Pohdinnan lisäksi olisi hyvä keskustella kaupallisten tahojen kanssa ja selvittää heidän näkökulmansa asiaan. Eli pitäisi jaksaa kartoittaa, ketkä voisivat kaupallisesti hyödyntää patenttia ja olla siten myös kiinnostuneita tukemaan patentinhakuprosessia rahallisesti.
– Esimerkiksi rokotteet pitää aina ensin testata kliinisesti, ja se on kallista. Siksi lääkeyhtiöt eivät yleensä ota riskiä ja lähde viemään rokotetuotetta eteenpäin, ellei rokoteteknologia ole suojattu niin, että myös heillä on osuus immateriaalioikeudesta.
Hankaniemi työskentelee parhaillaan rokotekehitysprojektissa, johon hän on saanut Business Finlandin Research to Business -rahoituksen. Rahoituksen juju on, että he saavat käyttää siitä 40–60 prosenttia sen määrittämiseen, mikä olisi Hankaniemen ryhmän kehittämän koronarokoteteknologian optimaalisin kaupallistamisreitti. Rahoitus kattaa myös esimerkiksi patenttihakemuksen kirjoittamiseen kuluvan ajan ja patentoinnin virastomaksut.
– Tällä hetkellä kehitämme proteiinipohjaisia ja viruksen kaltaisiin partikkeleihin perustuvia rokoteteknologioita, jotka osoitetusti antavat paremman immuunivasteen ja ovat turvallisempia kuin perinteiseen rokoteteknologiaan pohjautuvat rokotteet. Meillä on useita ajatuksia siitä, millaisen patentin tälle uudelle teknologialle voisi hakea.
Suomi voisi saada rokotteista vientituotteen, jos niin päätetään
Parantuneen hygienian lisäksi saamme kiittää rokotteita hyvinvoinnistamme ja siitä, että voimme elää niin vapaasti. Se, kuinka monia tappavia tauteja rokotteilla on saatu kitkettyä, on yksi hienoimmista lääketieteellisistä keksinnöistä. Hankaniemi inspiroituukin siitä mahdollisuudesta, että suurin osa taudeista ja niiden jälkiseurauksista saataisiin ehkäistyä ennalta.
– Eniten motivoidun siitä tavoitteesta, että rokotteet saavuttaisivat paremmin myös alhaisen toimeentulon maat. Meille itsestään selviä rutiinirokotuksia, kuten vaikka hinkuyskä- ja tuhkarokkorokotuksia, ei siellä välttämättä saada vietyä loppuun. Tällä voi olla tuhoisat seuraukset, Hankaniemi sanoo.
Tähän liittyen Hankaniemi nostaa esiin kritiikin siitä, että nimenomaan patentit voivat estää sen, ettei rokotteita saada jaettua tasaisesti ympäri maailmaa. Hän kääntäisi kritiikin kärjen ennemmin poliittisiin päätöksiin – tai tekemättä jätettyihin poliittisiin päätöksiin.
– Jos valtio investoisi rokotekehitykseen sekä rokoteteknologioiden ja rokotteiden valmistusmenetelmien patentointiin, se olisi järkevä sijoitus tulevaisuuteen. Suomi voisi olla omavarainen rokotteiden suhteen.
Lisäksi Hankaniemi painottaa, että jo perustutkimusvaiheessa pitäisi keskittyä kehittämään sellaisia rokoteteknologioita, jotka mahdollistavat rokotteiden nykyistä tehokkaamman massatuotannon ja sen, etteivät rokotteet tarvitsisi kylmäsäilytystä. Molemmat näistä mutkistavat rokotteiden maailmanlaajuisen jakelun onnistumista.
– Meillä on Suomessa kaikki tarvittava osaaminen. Rokotteet voisivat olla uusi vientituotteemme ja Suomi voisi olla se maa, joka jakelee ja myy rokotteita. Tämä olisi erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa järkevää liiketoimintaa. Päättäjiltä tarvitaan nyt linjauksia ja rohkeutta ajatella toisin.
Teksti: Sari Laapotti
Kuvat: Jonne Renvall
