Elimistön raskauden aikaiset muutokset altistavat odottavan äidin lukuisille tuki- ja liikuntaelimistön ongelmille sekä raskaus- että lapsivuodeaikana. Ortopediset ongelmat odottavalla äidillä tuottavat ylimääräisen hoidollisen haasteen, koska kaikki hoitopäätösten seuraukset kohdistuvat väistämättä myös kehittyvään sikiöön. Tietoa vammojen ja leikkaushoidon ilmaantuvuuksista tai vaikutuksista odottavan äidin ja sikiön terveyteen on kuitenkin niukasti olemassa.
Lauri Nyrhi selvitti väitöskirjatutkimuksessaan murtumien ilmaantuvuutta raskausaikana, ja vertasi tietoja muuhun suomalaiseen naisväestöön. Raskaana olevien leikkaushoidon toteutumista Nyrhi tutki murtumien, selkärangan välilevypullistumien ja rannekanava-ahtaumien osalta.
Raskauden aikana murtumien ilmaantuvuus jäi kolmasosaan muusta naisväestöstä. Vielä vuoden päästä synnytyksestä murtumien määrät pysyvät alemmalla tasolla muuhun naisväestöön verrattuna. Merkittävin ero näkyi nimenomaan sellaisissa murtumissa, jotka syntyvät suurienergisen vammautumisen seurauksena. Tähän voi vaikuttaa odottavien äitien rauhallisempi elinpiiri.
– Murtumat kokonaisuutena ovat harvinaisempia raskaana olevilla kuin muulla naisväestöllä. Poikkeuksen tähän tekevät lantion häpyliitoksen murtumat, jotka ovat yleisesti erittäin harvinaisia, mutta selvästi yleisempiä juuri alatiesynnytyksen jälkeen, Lauri Nyrhi kertoo.
Tutkimuksessa havaittiin, että lantion ja reiden alueen murtumiin liittyy suurentunut riski ennenaikaiselle synnytykselle ja lapsikuolemalle. Vaikka myös monimurtumapotilailla riski ennenaikaiseen synnytykseen ja lapsikuolemaan oli kohonnut, ei yksittäinen luunmurtuma raskausaikana nostanut riskiä raskausajan vakaville komplikaatioille.
Ortopedit varovat leikkauspäätösten tekemistä raskaana oleville
Nyrhin tutkimuksen mukaan kaikista raskausajan murtumista viidesosa hoidettiin leikkauksella, kun muulla väestöllä vastaava lukema oli 30 prosenttia. Synnytyksen jälkeen hoitolinjat yhtenäistyvät ja leikkaushoidon osuus synnyttäneillä vastaa muuta naisväestöä.
Sama ilmiö leikkausmäärien putoamisesta raskausaikana nähtiin sekä anestesiologisesti ja leikkauksellisesti raskaassa selkäkirurgiassa että paikallispuudutuksessa tehtävissä polikliinisissä rannekanavan avarrusleikkauksissa. Suurin osa molemmista toimenpiteistä suoritettiin ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, eikä toimenpiteitä juurikaan tehty viimeisellä raskauskolmanneksella. Edellä mainittuihin toimenpiteisiin ei kuitenkaan liittynyt raskaus- tai synnytyskomplikaatioita.
– Raskaana olevien potilaiden komplikaatioita vältetään. Ortopedit vaikuttavatkin olevan poikkeuksellisen varovaisia tehdessään leikkauspäätöksiä juuri raskaana olevien potilaiden suhteen, riippumatta toimenpiteen suuruudesta, Nyrhi sanoo.
Varovaisuus leikkaushoitoon ryhtymisessä johtaa väistämättä siihen, että jotkin leikkaushoidosta hyötyvät potilaat jäävät leikkaamatta. Vastaavasti niiden potilaiden hoidossa, joilla on vaikea murtuma, ei saada parhaista yrityksistä huolimatta hyvää lopputulosta.
– Tulevaisuudessa on tarve lisätutkimukselle, jotta pystymme hoitamaan vakavasti loukkaantuneita raskaana olevia paremmin lopputuloksin, ja löytämään riskitekijöiden tunnistamisen avulla ne ei-päivystykselliset potilaat, jotka olisivat leikkauksella autettavissa turvallisesti myös raskausaikana.
Lauri Nyrhi on ortopediaan ja traumatologiaan erikoistuva lääkäri, joka työskentelee Keski-Suomen Hyvinvointialueella Sairaala Novassa.
Väitöstilaisuus perjantaina 15. joulukuuta
Lääketieteen lisensiaatti Lauri Nyrhin ortopedian ja traumatologian alaan kuuluva väitöskirja Fractures and Orthopaedic Disorders During Pregnancy and the Following Recovery Period: An epidemiologic nationwide register study tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa perjantaina 15.12.2023 kello 12 alkaen Arvo-rakennuksen luentosalissa F114 (Arvo Ylpön Katu 34, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori Keijo Mäkelä Turun yliopistosta. Kustoksena toimii professori Ville Mattila Tampereen yliopistosta.
Tutustu väitöskirjaan verkossa.