1990-luvun puolivälistä lähtien noin kolmasosa maailman maista on ottanut käyttöön ehdollisen käteisavun ohjelman (conditional cash transfer – CCT). Lauri Heimon väitöskirja tarkastelee tekijöitä tämän sosiaalipoliittisen ohjelman globaalin leviämisen taustalla.
Ehdolliset käteisavustukset ovat köyhyyden torjuntaan suunnattuja ohjelmia, joissa etuudet ovat tiukasti kohdennettu köyhille kotitalouksille. Säännöllinen rahallinen etuus edellyttää sen saajalta tietynlaista käyttäytymistä, kuten lasten terveystarkastuksia ja koulunkäyntiä.
– On kiinnostavaa, että näitä ohjelmia ovat omaksuneet hallitukset vasemmalta oikealle ja sosioekonomisesti vaihtelevissa maissa, pääasiassa globaalissa etelässä. CCT-ohjelmia on myös kritisoitu, ja samalla on kiinnitetty huomiota siihen, että ilman ehtoja toimivilla käteisavustuksilla on mahdollista saavuttaa samat positiiviset vaikutukset, Heimo sanoo.
Tätä taustaa vasten Heimo osoittaa väitöskirjassaan ominaisuuksia, jotka ovat mahdollistaneet ehdollisen käteisavun mallin maailmanlaajuisen leviämisen.
Tutkimuskysymykseen etsitään vastauksia kolmessa artikkelissa. Ensimmäisessä tarkastellaan, miten Meksikon ehdollisen käteisavun ohjelmasta luotiin innovatiivinen ehdollisten käteisavustusten edelläkävijä ja millaisia seurauksia tällä oli yleiselle käsitykselle näistä ohjelmista. Toisessa artikkelissa käsitellään kansainvälisten organisaatioiden, kuten Maailmanpankin, roolia globaalin CCT-politiikkamallin luomisessa sekä CCT-narratiivin muodostamisessa ja ylläpitämisessä. Kolmannessa artikkelissa tutkittiin, miten CCT-malli vetoaa poliittisiin päätöksentekijöihin analysoimalla, miten malli omaksuttiin ideologisesti vastakkaisten koalitioiden toimesta Chilessä.
– Tulosten valossa ehdollisten käteisavustusten leviämisessä on ollut tärkeää kyseisen politiikkamallin vetoava tarina ja se, että malli on ollut niin sanotusti diskursiivisesti muovautuva. Näin siihen on voitu liittää hyvin monenlaisia merkityksiä ja mallia on voitu tukea ja perustella erilaisista poliittisista näkökulmista, Heimo sanoo.
Politiikkamalleja ei tulisikaan tarkastella vain strategisina interventioina, joilla pyritään ongelmien ratkaisemiseen, eikä niiden leviämistä tule tarkastella vain niiden tehokkuuden perusteella. Politiikkamallin maailmanlaajuisen leviämisen kannalta mallin on oltava symbolisesti elinkelpoinen (symbolically viable).
Lauri Heimo on kotoisin Järvenpäästä, asuu Maunulassa ja työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa.
Väitöstilaisuus perjantaina 26. huhtikuuta
Yhteiskuntatieteiden maisteri Lauri Heimon yhteiskuntatieteisiin kuuluva väitöskirja Discursive Construction of Conditional Cash Transfers: Analysis of a Global Policy Model tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 26.4.2024 kello 12 alkaen Keskustakampuksen D11 -salissa (Kalevantie 4, Tampere). Vastaväittäjänä toimii professori David Inglis Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori emeritus Pertti Alasuutari Tampereen yliopistosta.