Tutkimus

Kun ongelma on tiedossa, voi oppimisanalytiikka auttaa sen ratkaisemisessa

APOA-hanke, Annika Latva ja Hanna Teräs
Oppimisanalytiikan käyttöön tarvitaan strategia, joka huomioi sekä pedagogiset että eettiset näkökulmat, painottavat APOA-hankkeen projektipäälliköt Annika Latva ja Hanna Teräs.
Digitalisaatio mahdollistaa suurten tietomäärien keräämisen ja data-analytiikka niiden hyödyntämisen lähes kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, myös oppimisessa. Digitaalisten oppimisympäristöjen yleistyessä tietoa niin opiskelijoista, oppimisesta kuin oppimisympäristöstäkin kertyy paljon. Oppimisanalytiikka hyödyntää tätä tietoa oppimisen ja opetuksen kehittämiseksi.

– Dataa kyllä kertyy, mutta data itsessään ei ole tärkeää, vaan se mitä sillä tehdään. Ensin on aina kysyttävä mikä ja kenen on se ongelma, jota oppimisanalytiikan avulla halutaan ratkaista, sanoo jo 20 vuotta digitaalisia oppimisympäristöjä kehittänyt TAMKin yliopettaja Hanna Teräs

Hanna Teräs vetää parhaillaan käynnissä olevaa TAMKin koordinoimaa, 10 ammattikorkeakoulun ja yhden yliopiston yhteistä APOA-hanketta oppimisanalytiikan kehittämiseksi. Vuonna 2018 käynnistynyt hanke keskittyy erityisesti analytiikan hyödyntämiseen pedagogiikan ja oppimisen kehittämisessä. Ensimmäisenä hankkeessa onkin toteutettu laaja tarvekartoitus. 

– Haastattelimme työpajoissa pienissä 4-5 hengen ryhmissä lähes 300 hankkeessa mukana olevien ammattikorkeakoulujen opiskelijaa ja henkilökuntaa eri puolilla Suomea, kertoo APOA-hankkeen hallinnoinnista vastaava toinen projektipäällikkö Annika Latva.  

– Halusimme välttää datalähtöistä ajattelua, jossa ajattelua ohjaavat vain data ja sen keräämisen mahdollisuudet. Sen sijaan halusimme ensin selvittää, mitkä ovat ne todelliset kipukohdat, joita opiskelijat ja opettajat opinnoissa kohtaavat. Kun tunnemme ongelmat, voimme miettiä, miten niitä voitaisiin ratkaista oppimisanalytiikan avulla, selittää Teräs.  

Opiskelijat eivät kaipaa kilkkeitä, vaan laadukasta pedagogiikkaa  

Opettajien huolena oli ennen kaikkea se, miten he saavat tietoa siitä, miten oppiminen kurssin aikana sujuu. Opiskelijat puolestaan toivoivat opinnoiltaan ennen kaikkea pedagogista laatua – riippumatta siitä tapahtuvatko ne luokkahuoneessa vai digitaalisissa oppimisympäristöissä.   

– Eivät opiskelijat kaipaa erityisiä digitaalisia kilkkeitä. He haluavat hyvin suunniteluja kursseja, selkeitä ohjeita, palautetta omasta suorituksesta ja laadukasta, helposti saatavilla olevaa materiaalia. Ihan peruspedagogiikkaa siis, painottaa Teräs.  

Jos opiskelijalla on vaikeuksia, voidaan tieto ongelmista tehdä oppimisanalytiikan sovellusten avulla helpommin näkyväksi ilman, että opettajan täytyy kaivaa tietoa kaiken oppimisympäristöön kertyneen datan syövereistä. Myös suuremman ryhmän tiedot voidaan tehdä helposti näkyväksi.  

Oppimisjärjestelmä voi myös lähettää automaattisesti viestin opiskelijalle. APOA-hankkeen haastattelut vahvistivat käsitystä siitä, että opiskelijat suhtautvat myös näihin automaattisiin interventioihin myönteisesti, kun ne ovat positiivisia ja opiskelijaa tukevia.  

– ”Hei mitä sulle kuuluu?” -viestit ovat välittämistä. Sitä ei ole koskaan liikaa, toteavat sekä Teräs että Latva yhteen ääneen.  

Laillinen ei aina ole eettistä 

Paljon kysymyksiä herättävät myös opiskelijoiden tietosuojaan liittyvät ja eettiset kysymykset oppimisanalytiikan käytössä.    

– GDPR ja muu lainsäädäntö antaa kyllä lain määräämät rajat tietojen käytölle, mutta on muistettava, että se mikä on laillista ei aina ole eettistä, painottaa Teräs.  

Tärkeitä eettisiä kysymyksiä on muun muassa se, kenellä on pääsy tietoihin ja välitetäänkö tietoja kenties eteenpäin muille tahoille. Teräs korostaa erityisesti läpinäkyvyyden tärkeyttä datan käytössä ja nostaa esiin myös koneoppimisen ja tekoälyn myötä tulevia uusia haasteita. 

– Oppimisanalytiikan avulla voidaan kyllä luoda malli, joka ennustaa pudokkaat esimerkiksi 90 prosentin todennäköisyydellä. Mutta mitä me teemme sillä tiedolla? Lakkaammeko me panostamasta tiettyihin opiskelijoihin? Vai luommeko me automaattisen intervention, jolla näitä potentiaalisia pudokkaita pyritään pitämään kiinni opinnoissa?  

Myös mallien virhemarginaalit huolettavat.  

– 90 prosentin todennäköisyys ei ole koskaan riittävä. Sehän tarkoittaisi, että 10 prosenttia opiskelijoista ja meidän korkeakouluyhteisössämme siis yli 3000 opiskelijaa, saisi väärän diagnoosin, sanoo Teräs.  

Piloteissa kehitetään ratkaisuja valtakunnallisten suositusten pohjaksi  

Sekä opiskelijoiden että opettajien esiin nostamia ongelmia ratkotaan APOA-hankkeessa parhaillaan useiden pilottien avulla. Niissä paneudutaan muun muassa pedagogiikan kehittämiseen, opiskelijoiden oppimisen edistämiseen ja näkyväksi tekemiseen sekä lähi- ja verkko-opetuksen integroinnin ongelmakohtien tunnistamiseen.   

APOA-hankkeen tuloksena on tarkoitus synnyttää valtakunnalliset suositukset oppimisanalytiikan käytöstä ammattikorkeakouluissa. Tietoa ja tuloksia piloteista julkaistaan APOAn blogissa kevään mittaan. Tämän jälkeen vuorossa onkin valtakunnallisten suositusten julkaiseminen. 

– Meille on tärkeää saada hankkeen tulokset ja suositukset jalkautettua valtakunnalliseen käyttöön ammattikorkeakouluissa. Ne eivät saa jäädä pelkiksi listauksiksi hankkeen kotisivuille, painottavat APOA-hankkeen molemmat projektipäälliköt.  

Kannattaa siis pysyä kuulolla!  

  

APOA, ”Oppimisanalytiikka – avain parempaan oppimiseen AMKeissa”, on opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihanke, jossa pilotoidaan ja tutkitaan oppimisanalytiikan käyttöä ammattikorkeakouluissa. TAMKin koordinoimassa hankkeessa on mukana 10 ammattikorkeakoulua eri puolilta Suomea sekä Turun yliopisto.  

  

  

Lisätiedot:  

Hanna Teräs, yliopettaja, Pedagogiset ratkaisut, Ammatillinen opettajankoulutus, hanna.teras [at] tuni.fi  

Annika Latva, projektiasiantuntija, TKI-palvelut, annika.latva [at] tuni.fi  

  

  

Teksti: Helena Pekkarinen 

Kuva: Jaakko Saarilampi